Siirry pääsisältöön

Liebster awards



Olen saanut Liebster Award -haasteen Kirjavarkaan tunnustuksia -blogin Kirjavarkaalta, Kirjojen kamarin Katjalta ja Kirja hyllyssä -blogin Kaisa V:ltä. Kiitos teille kaikille haasteesta.  Tykkään haasteista, mutta olen välillä luvattoman huono vastaamaan niihin.  En myöskään ole unohtanut erästä aiemmin saamaani haastetta ja kaivan sen kyllä esiin jossain vaiheessa.


Asiaan:

Kirjavarkaan kysymykset:

Millä kirjalla on mielestäsi kaunein kansikuva?
Ohitan tämän alla olevalla valokuvalla, joka on Nuori Voima -lehden naisnumeron (kaikki kirjoittajat naisia) kansikuva. Se on minusta onnistuneinen kansikuva naismiesmuistiin.

Marja-Sisko Aalto

Millä perusteella valitset luettavat kirjat?
Taitaa olla enempi niin päin, että kirjat valitsevat minut. Mekastavat niin kirjastossa, kaupassa kuin hyllyssäkin kovaa ja korkealta päästääkseen luettaviksi.

Jos saisit viettää päivän yhden kirjailijan (elävän tai jo edesmenneen) kanssa, kuka hän olisi?
Toni Morrison

Tykkäätkö lukea kauhua näin Halloweenin alla tai ylipäätään?
En. Se on liian pelottavaa.

Milloin viimeksi kävit kirjastoautossa?
Monta vuotta sitten.

Jos saisit valita parhaaksi ystäväksesi jostain kirjasta tutun henkilön, kuka hän olisi?
Heidi Köngäksen romaanin Hertta samanniminen päähenkilö

Mitä kirjaa sinulle suositeltiin viimeksi?
Jaa-a. En nyt kyllä osaa sanoa.

Jos saisit omistaa vain kolme kirjaa, mitkä ne olisivat?
Siri Hustvedt: The Blazing World (Säihkyvä maailma) Judith Butler: Gender Trouble, Chimamanda Adichie: Americanah (Kotiinpalaajat). Ilokseni mainitut löytyvätkin hyllystäni.

Oletko joskus matkustanut jonnekin vain (tai osaksi) sen takia, että lukemasi kirja sijoittui sinne? Minne?
En varsinaisesti, mutta haluaisin matkustaa Orgosoloon, josta oli puhetta Jari Järvelän romaanissa Tyttö ja Rotta.

Luetko muilla kielillä kuin suomeksi?
englanniksi ja ruotsiksi

Aiotko ostaa jollekin läheisellesi kirjan joululahjaksi? Vaikka et aikoisi, miltä kirjalta löytyy joululahjapotentiaalia?
Juuri tällä hetkellä luen Laura Lindstedtin Oneironia ja siinä on vaikka mitä potentiaalia

Kirjojen kamarin Katjan kysymykset:

Jos olisit kirjallisuuden henkilöhahmo, kuka olisit? Saat myös perustella mutta ei ole pakko.
Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -romaanin kissa. Perusteluja ei varmaan tarvita. :)

Mikä oli lapsuusaikojesi lempikirja? Tai mitkä, saat sanoa useammankin. 
(Yhden valitseminen on usein kamalan vaikeaa.)
Olin hulluna Viisikoihin ja muistan elävästi, kun myös leikin heidän seikkailujaan. Tiina-kirjoista tykkäsin myös.

Kerro kolme kirjaa, jotka ovat jättäneet sinuun erityisen merkittävän jäljen.
Hagar Olsson: Chitambo, Alice Walker: Meridian, Simone de Beauvoir: Mandariinit

Ja kolme kirjaa, joita et ole lukenut mutta jotka joskus haluaisit lukea.
Piakkoin ovat tulossa lukuun Alexandra Salmelan Antisankari ja George Peret'n Elämä. Käyttöohje. Keväällä ilmestyvää Ljudmila Ulitskajan Daniel Steinia odotan kovasti.

Mikä on suomalainen suosikkiklassikkosi? Miksi? 
No joo, saat sanoa tähänkin kolme. Jos tahdot.
Hagar Olsson: Chitambo - tämän sanon aina, kun kysytään, koska tämä teos aloitti minussa prosessin, joka jatkuu ja jatkuu ja toivottavasti ei koskaan lopukaan
Aino Kallas: Sudenmorsian - moniulotteinen tarina, joka ei vanhene koskaan
Markku Lahtela: Sirkus - pyörryttävä kokemus

Minkä kirjan voisit lukea loputtoman monta kertaa?
Virginia Woolf: Mrs Dalloway

Kuvaile kirjamieltymyksiäsi kolmella sanalla.
Identiteetti, representaatio, sukupuoli

Mitä kirjoista kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Elämäntapaa

Onko sinulla kesken useampia kirjoja samaan kirjaan? 
Yleensä on. Ainakin yksi suomen- ja yksi englanninkielinen samanaikaisesti.

Jos sinussa olisi kannet, millaiset ne olisivat?
Pohjaväri olisi punaoranssi. Jonkun verran olisi myös harmaata ja mustaa, ripaus kultaa. Noin ylipäätään ne olisivat graffitihenkiset, liekehtivät ja vieriväiset.

Aiotko toivoa Joulupukilta kirjoja? (Ai liian aikaista kysyä tätä? Eikä ole. 
Maassa on jo monena aamuna ollut kuuraa.)
Tottakai ja ostan ne itse.

Kaisa V:n kysymykset:

Millainen kirja kiinnittää huomiosi kirjakaupassa?
Kansi vaikuttaa ja tietysti kirjailija

Millainen on olosi yleensä kirjan päätyttyä?
Riippuu kirjasta. Joskus jään ikävöimään kirjaa, toisinaan taas olen helpottunut, että kirja loppui.

Millainen on kirjahyllysi?
Sekainen ja naiskirjailijavoittoinen. Eri hyllyissä on kaunokirjallisuus ja kirjallisuuden teoria + muu ei-kauno.

Mitä luit teini-iässä?
Sergeanne Colonen Angelika-kirjoja ja Victoria Holtia

Mikä oli lapsena lempisatusi tai muu lempikirjasi?
Viisikot ja Tiina-kirjat

Mitä otat mukaan divareista?
Jonkun feministisen opuksen.

Mihin aikaan päivästä yleensä luet?
Illalla ja yöllä + työmatkalla

Vaikuttaako vuodenaika lukemiseesi mitenkään?
Ei oikeastaan. 

Millaista kirjaa välttelet?
Kirjoja, joissa on hyvin pientä tekstiä ja onnettoman pienet marginaalit  

Kirjoitatko muuta kuin blogeja?
En varsinaisesti.

Kenen kanssa keskustelet kirjoista blogien ulkopuolella?
Kaikkien, jotka vaan suostuu kirjoista puhumaan.


En nyt haasta ketään, koska tähän haasteeseen lienee suunnilleen kaikki muut jo vastanneet. 

Kiitos vielä kanssabloggaajat tästä haasteesta ja anteeksi, että vastaaminen kesti näin kauan.







Kommentit

  1. Hei liekehtivä ja vieriväinen :) Taitaa olla pakko lukea lopultakin tuo Saatana saapuu Moskovaan - kissaan tutustuminen alkoi nyt kummasti houkuttaa... Ja oi, Sudenmorsian, ihanaa että se on sinunkin suosikkejasi. Ja tuo Elämä, Käyttöohje on minunkin lukulistallani...

    Kiitos kun vastailit, aikamoinen urakka sinulla olikin kolmen kysymyssarjan kanssa. Mutta mitäs kirjoitat niin hyvää blogia, sen siitä saa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve terve Kamarin hengetär. Kyllä tuo Bulgakovin teos on erittäin mainio ja mielenkiintoinen piirre on, että se on jatkuvasti (valitettavasti) ajankohtainen. Sudenmorsian minulla on kuvina päässä. Näen Aalon metsässä. Ja hei tuohan on loistavaa, että Perec on sinunkin listallasi. Se on mun seuraavan klassikohaasten kirja. Pitäisi varmaan kohta jo aloittaa, jos (eli luultavasti kun) osoittautuu, että ei ole niitä kaikkien nopeampilukuisia.

      Kiitos kehuista ja samoin sulle!

      Poista
  2. Hyvä systeemi toivoa joulupukilta kirjoja ja ostaa ne itse.
    Käytän samaa menetelmää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa Rita kiva löytää blogistani kommenttisi. Kyllä vaan ollaan keksitty maailmanneks paras joulukirjasysteemi. :) Viime vuonna tosin otin valokuvan Sadie Jonesin romaanin kannesta ja tyttäreni meni sitten kirjakaupasta ostamaan sen mulle lahjaksi ja huijas vielä mokoma, että osti ihan jotain muuta. :)

      Poista
  3. Minä käyn joulupukin kanssa kirjakaupassa ja näytän minkä kirjan haluan ja lupaan mököttää, jos en saa sitä kirjaa ;)
    Olen sen verran laiska lukija, että luen vain suomeksi, mutta ihailen sinua, kun luet useammalla kielellä. Joskus harmittaa, kun tiedän kirjan, jonka haluan lukea ja sen kääntämistä suomeksi saa odottaa. Jos nyt pitäisi harkita ammatinvalintaa, niin alkaisin kääntäjäksi.
    Mies ei ole vieläkään lukenut sitä Saatana saapuu Moskovaan kirjaa, jota se on lukenut viimeiset vuodet yhdessä monen muun kirjan kanssa, joten vielä täytyy odottaa...ehkä ensi kesänä nappaan sen ja lukaisen kaikessa hiljaisuudessa, piilotan vaikka eri kansien alle.
    Siis minähän luen vain kirjan kerrallaan. Töissä sitten työkaluina ovat kirjat, joten niitä ei lasketa mukaan.
    Iloista viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökötystaktiikka :) Harmi, että en voi mököttää itselleni vai voinkohan sittenkin.

      Opettelin lukemaan ruotsiksi lukioikäisenä lukemalla Maria Langin dekkareita. Englanniksi taas piti lukea opiskelukirjallisuutta, joten eng.kielinen kirjallisuus tuli mukaan sitä kautta. Se on kyllä arvokas asia, koska luen suht paljon sellaista, jota ei välttämättä suomenneta ollenkaan.

      SSM on erinomainen kesäkirja. Tosin kyllä varmaan talvikirjakin. Ja syyskirja ja kevätkirja. :) Hah-haa, luet sen piilossa mieheltäsi, niin sit pääset pröystäilemään. :) Kiitos kommentista ja mukavaa viikonloppua!

      Poista
  4. Mukavaa, että vastasit, vaikka kysymyksiä ehti jo kertyä :) Vähän sama juttu kirjojen valitsemisen kanssa, kummasti ne tuntuvat huutelevan kirjaston hyllyssä, että "ota minut, ota minut", vaikka sylissä kanniskeltava kirjamäärä uhkaisi jo painovoiman rajoja. Oneiron kiinnostaa täälläkin, voisin ehkä kirjoittaa sen joulupukin lahjatoivelistaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen vahvasti Oneironin kirjoittamista lahjatoivelistaan. Ties vaikka saisit samalla hyllyysi Finlandia-voittajan. Minä luotan Hectoriin ja suutun, jos valitsee jonkun muun. Oneironin tasoisia kirjoja ei Suomessa ilmesty edes joka vuosi. Itse asiassa en ole aikoihin lukenut mitään lähellekään vastaavaa suomalaista kirjaa. <- MAINOS. Jaksatko odottaa jouluun asti? Itse ostin Oneironin messuilta Teoksen osastolta ja povasin jo silloin myyjälle, että parin viikon päästä Oneironin myynti lähtee nousuun. Kiitos kommentista.

      Poista
  5. Hauskaa tuo Viisikoiden ja Tiinojen suosio. Vaikka olen käsittääkseni monta muuta bloggaajaa kymmenisen vuotta vanhampi, niitä samoja on luettu lapsuudessa. Viisikoita luki myös jo isäni ja Tiinoja äiti. Omat lapseni houkuttelin Viisikoiden maailmaan, kun Karhukirjeissa puhuttiin Kuusikosta, jossa syötiin jatkuvasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisikot taitaa olla useamman sukupolven suosikkeja ja ansaitsevat varmasti lastenkirjaklassikon arvonimen. En ole saanut niitä omalle tyttärelleni myytyä, kun hän tykkää vampyyritarinoista. Sepäs olisikin mainio idea: Viisikko vampyyreina.

      Tiinoista tykkäsin, kun Tiina on reipas hahmo ja itse asiassa varsin mainio samaistumismalli. Kiitos kommentista.

      Poista
  6. Bulkakovin Saatana saapuu Moskovaan, Markku Lahtelaa, Virginia Woolfin Mrs. Dalloway, Aino Kallaksen Sudenmorsian. Olipa taas kiva löytää näitä vanhoja upeita mestareita täältä. Markku Lahtelalta olen lukenut vain Sinapinsiemenen ja Uuteen ihmiskuvaan, niin nuorena, että ovat jo unohtuneet tuonne kirjahyllyni pölyihin. Äsken juuri kävin niitä vähän paijailemassa. (Ihanaa kun taas eksyin tänne arkistoosi :D) Ai niin, Viisikot. Ne olivat valtavan tärkeitä mulle "lapsinuorena". Anceligat tulivat sitten n. 14- vuotiaana, suunnilleen. Enkä saanut tytärtäni minäkään Viisikoista innostumaan, vaikka kirjahyllystä löytyy vaikka kuinka monta osaa, mutta sitten hänen ollessaan jo vanhempi kävimme yhdessä koirapuistossa ja luimme siellä luku kerrallaan toisillemme Viisikkoja (2-3 kirjaa muistaakseni tuli näin luettua) koirankin lötkötellessä vierellämme. Sitä en tiedä kuunteliko koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo teidän Viisikoiden lukeminen koirapuistossa on aivan mahtavaa. Kerrassaan hieno idea liittää lukeminen ja koiran ulkoilu yhteen Viisikoiden välityksellä + vielä äititytär-yhdessäolo. Itse luin joskus aikanaan puhelinvastaajaviestiin Seitsemää veljestä, mutta en kovin montaa sivua jaksanut. :D

      Lahtelan Sirkus on niitä kirjoja, joista mulla on erittäin vahvat tunnemuistot ja usein onkin mielessä, että pitäisi se taas lukea. Olin muutaman päivän reissussa ja ostin uuden Mrs Dallowayn, koska se versio, j onka omistan on ostettu kirjadivarista ja joku on päällystänyt sen vihreällä kontaktimuovilla. Järkyttävää!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän