Siirry pääsisältöön

Ali Smith: Public Library and other stories

Olen voi ja olen sitä ihan hirveän mielelläni. Ali Smith on veitsi. Joka kerta, kun hän painuu minuun huokaisen mielihyvästä.

Aloitettuani Public libraryn kiirehdin iltaisin kiiruusti sänkyyn lukemaan ja joka ilta vallalla oli sama odottava tunnelma. Mitä tänään tapahtuu? Minneköhän Ali Smith minut nyt kuljettaa? Ja voi tytöt ja pojat, kyllä hän kuljettikin.

Public library on toiselta osaltaan puheenvuoro kirjastojen puolesta. Ääneen pääsevät mm. Kate Atkinson tyttärineen, Helen Oyeyemi, Kamila Shamsie, Miriam Toews ja Sophie Mayer. Lainaan viimeksi mainittua:

For me, the public library is the ideal model of society, the best possible shared space, a community of consent - an anarcho-syndicalist collective where each person is pursuing their own aim (education, entertainment, affect, rest) with respect to others, through the best possible medium of the transmission of ideas, feelings and knowledge: the book.

Voiko sitä enää kauniimmin sanoa kuin Mayer? Minulle tosin Sophie Mayer ei ollut henkilönä tuttu, joten googletin hänestä lisätietoa. Tässä linkki hänen kotisivuilleen.

Public libraryn kirjasto-osuudet ovat rakkauskirjeitä kirjastoille. Noille laitoksille, joiden tärkeyttä ei voida mitata rahassa ja jotka nykymaailmassa ovat käyneet uhanalaisiksi. Suomessakin käydään tasaisin väliajoin keskustelua siitä, että pitäisikö kirjastopalvelujen olla maksullisia ja kirjastoja lakkautetaan ja yhdistetään isompiin yksiköihin. Omakin kotikirjastoni oli lopetusuhan alla pari vuotta sitten, mutta onneksi lopettamiselta ainakin toistaiseksi vältyttiin.

Kirjastotarinoiden lomassa on toisenlaisia tarinoita, joissa kertojapäähenkilönä on välillä Ali Smith omana itsenään, toisinaan joku muu ja kolmannessa tapauksessa kertojan identiteetistä ei ole varmuutta.

Ali Smithin tutka sinkoilee sinne ja tänne. Tuollakin se jo oli. Mihin se pysähtyykin, siellä on hetikohta käynnissä bileet. Booli on täynnä aikamuotoja. Sanavartalot vääntyilevät musiikin tahtiin.

Ei se mitä näkee. Vaan miten.
Ei se mitä havaintoja tekee. Vaan miten.
Ei se mitä kirjoittaa. Vaan miten.

Ali Smithin 'miten' on hänen tavaramerkkinsä. The real Real Thing.

Tässä muutamia teasereitä:

Ali Smith miettii, mitä tapahtui D.H. Lawrencen tuhkille, mutta arkielämä astuu pohdintojen väliin, kun Smith huomaa joutuneensa luottokorttipetoksen uhriksi. Tämä kertomus Ali Smithin hulvattomine unineen kertoo havainnollisesti, miten arkiset tapahtumat alkava kutoutua tarinoiksi Ali Smithin päässä.

Eräässä tarinoista taas kuvataan avioparia, jonka suhteen koetinkivi on miehen Katherine Mansfield -intoilu. Mansfield puolestaan, kuten tiedämme, oli D.H. Lawrencen hyvä ystävä. Smith kirjoittaa dialogia, jossa osa tekstistä on hänen omaansa, osa taas lainattu Mansfieldiltä. Lopputulos on varsin yhtenäinen.

After Life -niminen kertomus on kuvaus miehestä, joka julistetaan kuolleeksi, vaikka hän on elossa. Oman hengissä olemisen osoittaminen vaan ei olekaan ihan yksinkertainen juttu.

Public library kertoo paljon ajastamme, mm. siitä, miten onnettomuudet synnyttävät liikenneruuhkia, koska jokainen ohiajava haluaa pysähtyä kuvaamaan niitä älypuhelimellaan tai että Audit ovat oikeita autoja, joiden rinnalla useimmat muut autot ovat viheliäisiä kotteroita. Asiaan tietysti kuuluu, että Smithin auto kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Tosin pakko tunnustaa, että minun on kyllä suhteellisen vaikea kuvitella häntä ajamassa autoa ja en ole ollenkaan varma, että uskaltautuisin hänen kyytiinsä.

Mistä tahansa Ali Smith kirjoittaakin hän tekee sen älyllä, omaäänisellä ammattitaidolla ja suurella sydämellä. Ali Smith, jos kuka on uniikki tämän sanan kaikissa mahdollisissa positiivissa merkityksissä. Hän, jos kuka, ansaitsisi kirjallisuuden Nobel-palkinnon.


Ali Smith: Public library and other stories (2015)
219 sivua
Kustantaja: Hamish Hamilton




Kommentit

  1. Ah, loistava Ali Smith ja aiheena kirjastot, kirjan täytyy varmaan olla täydellinen!!

    (Mua aina ahdistaa puhe kirjastojen "käyttömaksuista". Kirjoitinkin rivitolkulla aiheesta, mutta deletoin. Säästän(!) sua mun ahdistukseltani ja saarnoiltani.;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EIKÄ!!! Miks menit deletoimaan. Pöh!

      Musta tuntuu, että kun vaan sanonkin Ali Smith, niin alkaa hymyilyttää. Tämä kokoelma vielä on ihan erityisen herkullinen ja on tosi hienoa, että hän on ottanut tähän mukaan näitä kirjoituksia kirjastojen merkityksestä tavalla, jossa asiaa valaistaan monelta eri suunnalta.

      Vaadin, että lupaat, että jatkossa et deletoi. Ok? Kiitos nyt kumminkin. :) :) :) :)

      Poista
  2. Onkohan tästä tulossa suomennosta? Ali Smithin Oli kerran kello nolla teki huikean vaikutuksen, mutta pelkään, että englanti on itselleni liian haastava. Mutta huh, tämän kyllä haluan lukea! Kirjastot kun sattuvat olemaan monestakin syystä tärkeitä.

    Ja parasta mitä kirjastojen eteen voi tehdä, on niiden käyttö. Kävijä- ja lainamäärät ovat kirjastoille kuin myynti kaupoissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olitkin Katri mielessä kun tätä luin, kun muistin, että sinäkin tykkää Ali Smithin kirjoista.

      Olen alustavasti silmäillyt syksyn kirjakatalogeja, mutta ei ole osunut silmään, että Public Libararysta olisi tulossa suomennosta. Häntä on kuitenkin aika mukavasti suomennettu, joten toivotaan, että tämäkin suomeksi saadaan. Tämä ei kyllä ole kielellisesti niin haastava kuin vaikkapa How to be both, joten varmasti saisit tästä ihan mukavasti irti englanninkielisenäkin.

      Nykyisin lainaan kirjastosta melkeinpä vallan niin, että varaan kirjoja ja varaan ne aina kotikirjastooni, jotta omalta pieneltä osaltani olisin tukemassa tuota ihanaa kirjastoa.

      Kiitos Katri kommentistasi.

      Poista
  3. Tämä on minullakin lukulistalla, muistaakseni on jo kirjastosta varattunakin. En ole Ali Smithiä lukenut aiemmin, mutta tämä tietysti kiinnostaa jo ammatillisestikin.

    Sun blogillasi on jotenkin uusi lookki - ainakin fontti on vaihtunut ja jotain muutakin! Hieno, tyylikäs!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omakin kappaleeni oli kirjastosta. Palautin sen muutama päivä sitten. Olen varma, että ihastunut tähän.

      Joo vähän muutin blogin ulkonäköä. Oma vaatimaton panokseni kevätsiivoukseen. :) Kiitos Maisku.

      Poista
  4. Minullekin Ali Smith alkaa olla hymyä jo nimellään tuottava... Hänellä on niin omaperäinen ja viisas tatsi kirjoittamiseen, vähän samaa löysin Kehlmannista <3! Nyt on ehkä postissa yksi Smith enkuksi odottamassa, olikohan juuri How to Be Both ja alkoi vähän jännittää että osaanko lukea sen, kun sanoit että on haastavampi, tätäkin kirjaa kun arvoin kumman ostan... Gnih. No katsotaan. Tässä on kyllä lähes viikon romskutauko alla, joten nälkä on Suuri!
    Rentouttavaa vkoloppua :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. How to be bothissa on pitkät pätkät vanhemmasta maalaustaiteesta yms., joka jo se teki osin lukemisesta rankempaa kuin mitä sitten on teoksen toinen puoli. Näitähän myydään niin, että etukäteen ei voi tietää, kummalla tarinalla teos alkaa.

      Mukava kuulla, että Smith saa sinutkin hymyilemään. On hän vaan aikamoinen. Kiitos ja mukavaa viikonloppua sinnekin päin!

      Poista
  5. Tämähän on jokaisen lukuharrastajan "must". Kiitos, kun esittelet näin houkuttelevasti!

    Ajattelin ensin odottaa kirjastojemme aukeamista, siellä on jokin iso uudistus meneillään, vielä viikon suljettuna. Olen muuten tosi, tosi tyytyväinen Kymenlaakson kirjastopalveluihin. No, sitten ajattelin, että aloittaisinko muistivihon, johon listaan "pakko saada -kirjoja". Noo, sinne ne kuitenkin unohtuisivat. Menin Adlibrikseen ja laitoin tilaukseen... elämä lyhyt. Monet pistävät esim. liikuntaharrastuksiinsa paljon rahaa ja minä se vain epäröin ostaa halvan kirjan silloin tällöin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä. Mitä sitä turhia miettimään, tilausta vetämään vaan. Minusta Ali Smithin kirjat on sellaisia, että niitä voi lukea vaikka kuinka moneen kertaan, joten siinä mielessä eivät ole ollenkaan hullumpia sijoituskohteita.

      Tämän lainasin kirjastosta, mutta pari Smithiä mulla on omana. En ole toistaiseksi lukenut häntä suomeksi ja sekin houkuttaisi. Smith ei aina ole helpoimmasta päästä (tosin tämä on Smithiksi helposti lähestyttävä), mutta hänen lukemisensa on hyvin palkitsevaa.

      Kiitos ja hyvää viikonloppua.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän