Siirry pääsisältöön

Chimamanda Ngozi Adichie: We should all be feminists

Meidän on kasvatettava tyttöjämme eri tavalla. Meidän on kasvatettava myös poikiamme eri tavalla.*

Vuosi lienee 2013. Katson youtubesta Chimamanda Adichien Ted talk-puhetta. Kuuntelen lumoutuneena, kun tämä kaunis, viisas ja  ylväs feministi puhuu. Ajattelen, että olisipa maailmassa enemmän hänen kaltaisiaan.

Pienessä esseekirjasessa We should all be feminists Adichie tiivistää näkemyksensä feminismin tärkeydestä ja sukupuolten eriarvoisesta kohtelusta niin kotimaassaan Nigeriassa kuin yleisemminkin. Tämä Adichien Ted talk- esityksen pohjalta modifioitu pieni kirjanen toimii erinomaisena johdantona paitsi Adichien ajatteluun myös hänen kaunokirjallisen tuotantonsa teemoihin. Ihmettelen, miksi tätä ei ole suomennettu. Hu-huu kustantajat!

Kun Adichie promotoi esikoisteostaan Purppuranpunainen hibiskus hän sai kuulla teoksensa olevan feministinen. Ystävällismielisellä nigerialaismiehellä oli hänelle osuva neuvo: Älä koskaan kutsu itseäsi feministiksi, sillä feministit ovat "onnettomia naisia, jotka eivät olet löytäneet aviomiestä." Tämä oli vasta ensimmäinen totuus. Tämän lisäksi afrikkalaiset feministit vihaavat miehiä, rintaliivejä ja afrikkalaista kulttuuria. He haluavat ottaa vallan miehiltä omiin käsiinsä, eivät käytä meikkiä, eivät sheivaa, ovat aina vihaisia eivätkä omaa huumorintajua. Suomalainen feministi ei juuri eroa afrikkalaisesta feminististä - tosin afrikkalaisen kulttuurin vihaaminen on meidän keskuudessamme melko harvinaista.

Koulussa Adichie oppi, että tärkeämpiin tehtäviin (kuten vaikkapa järjestäjäksi, class monitor) pääsevät vain pojat. Sukupuoli teki hänestä automaattisesti kykenemättömän toimimaan tässä tehtävässä. Autoa parkkeeratessa hän oppi, että jos hän maksaa parkkivahdille tämän palveluista, tämä kiittää automaattisesti Adichien seurassa olevaa miespuolista henkilöä. Oletus kun on, että naisen antama raha on peräisin mieheltä, sillä eihän naisilla voi olla omaa rahaa.

Adichie siteeraa kenialaista Nobelin rauhanpalkinnon saajaa Wangari Maathaita, joka on todennut, että mitä korkeammalle yhteiskunnan portailla astutaan, sitä vähäisemmäksi käy naisten määrä.  Jos käy niin, että nainen ja mies päätyvät samaan asemaan, miehelle maksetaan parempaa palkkaa - asia, jota ei oikeuta mikään muu kuin hänen sukupuolensa. Suosittelen tutkimaan esimerkiksi isojen suomalaisten yritysten hallitusten kokoonpanoja tai seuraamaan Saara Särmän All male panel -hanketta, jossa hän dokumentoi seminaareja ja muita tapahtumia, joissa puhujat ovat pelkästään miehiä. All male panelin tumblr-sivulle pääset tästä.

Adichie panee toivonsa kasvatukseen. Meidän on luovuttava kasvattamasta tyttöjä ja poikia sukupuolisterotyyppisesti. Mitä tiukempia ja erityistä maskuliinista miehisyyttä vaativia miesten roolit ovat, sitä hauraimmiksi miesten egot käyvät. Ja kukas niitä sitten pönkittää, elleivät naiset. Tämä esimerkki osoittaa havainnollisesti, että feminismissä ei ole kyse pelkästään naisten aseman parantamisesta, kuten toisinaan vieläkin väitetään, vaan se on tasa-arvotyötä, josta hyötyvät myös miehet.

Tytöillä ja naisilla on yhtä suuri oikeus olla vihaisia, kunnianhimoisia ja seksuaalisia kuin pojilla ja miehillä. Sukupuolen ei pidä antaa määrittää sitä, millaisina me olemme hyviä. Sen ei pidä olla kaupanhylly, josta meidän on poimittava asioita sen perusteella, mitä löytyy jalkojemme välistä. Sen ei pidä toimia kasvatuksen ohjenuorana. Adichie kysyy:

What if, in raising children, we focus on ability instead of gender? What if we focus on interest instead of gender?

Adichie erottaa toisistaan biologisen sukupuolen (sex) ja sosiaalisen sukupuolen (gender) eli sen sukupuolen, joka meistä näkyy ulospäin ja jonka edustajana meitä julkisesti kohdellaan. Jostakin syystä yleiseksi käytännöksi on tullut määritellä sukupuoli (sex) sen perusteella, onko ihmisellä pimppi vai pippeli. Pimpilliset ovat hoivaavia tyyppejä ja lapsena  he leikkivät nukeilla. Pippelilliset taas ovat rohkeita ja heitä kiinnostaa autoleikit. Isona pimpillisistä tulee äitejä ja pippelillisistä yritysjohtajia.

Yli Adichien

Adichien teos on helppolukuinen ja tärkeä. Jopa niin tärkeä, että Ruotsissa se jaettiin ilmaiseksi kaikille lukiolaisille. En kuitenkaan malta olla viemättä hänen ajatteluaan hieman pidemmälle.

Väliotsikkoa edeltävän kappaleen loppuosa oli tietysti ironiaa. Sukupuolielimiin ei liity mitään automaattista sukupuolta ja niiden asema sukupuolen määrittäjänä on keinotekoinen. Yhtä hyvin sukupuoli voitaisiin määritellä pituuden, silmien värin tai jonkun vastaavan ominaisuuden perusteella. Tämä ei ole oma ajatukseni, vaan perua yhdysvaltalaiselta feministiteoreetikolta Judith Butlerilta,** joka korostaa, että sukupuoli tuotetaan performatiivisesti eli tekemällä toiston kautta. Sex ja gender voivat olla myös ristiriidassa keskenään. Pimpillinen voi pukeutumisen, kielenkäytön, eleiden yms. kautta ilmaista itseään ei-pimpillisen tavoin ja päinvastoin.

Adichien ajattelun ongelmana on, että hän olettaa, että sukupuolia on pelkästään kaksi. Kategoriat 'nainen' ja 'mies' ovat kuitenkin jo sinällään rajoittavia ja huonoja, koska tuskinpa kukaan meistä edustaa 100 prosenttisesti jompaa kumpaa, vaan on niiden sekoitus vaihtelevassa määrin ja myös tilanteista riippuen. Kaikki meistä eivät myöskään koe kuuluvansa sen enempää naisiin kuin miehiinkään.

Mitäpä jos ensi kerralla, kun kuulemme tuttavamme saaneen vauvan, emme ensimmäiseksi kysyisikään, onko tulokas tyttö vai poika.





Chimamanda Ngozi Adichie: We should all be feminists (2015/2012)
52 sivua
Kustantaja: Anchor Books

*suomennos minun
** Judith Butler: Gender Trouble: Feminism and the Subversion of Identity (Routledge, 1990)
 suom. Hankala sukupuoli: Feminismi ja identiteetin kumous, suom. Tuija Pulkkinen ja Leena-Maija Rossi, (Gaudeamus 2006)




Kommentit

  1. Hieno juttu! Kuten kirjoitat, feminismi on tas-arvotyötä, josta kaikki hyötyvät. En ole koskaan oivaltanut sitä, miksi moni haluaa lieventää asiaa sanoen "en ole feministi, mutta kannatan tasa-arvoa." Sitähän se on. Moninaisuuden ja tasaveroisten mahdollisuuksien maailmaa. Olen viime päivänä paljon miettinyt sitä, millainen feministi olen. Kirja Poika sinä olet... pisti sen äärelle. On hyvä tasaisin väliajoin päivittyä. feminisminsä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo esiin ottamasi lausahdus on kummallinen, koska jos kannattaa tasa-arvoa, niin silloinhan on jo ainakin jossain määrin feministi. Asia tosin monimutkaistuu, kun muistetaan, että feminismi ajaa kaikkien ihmisten tasa-arvoa (ei pelkästään eri sukupuolien), vaan myös eri rotujen, eri seksuaalisten, vammaisten jne. Sana 'feministi' on edelleen joillekin kirosana. Valitettavasti. Kiitos Tuija.

      Poista
  2. (niin, poikani osaa kutoa, leipoa, ommella ja tehdä omaa vauvanruokaa)

    VastaaPoista
  3. Näin eilen Michael Mooren dokumentin Where sould we invade next. Suosittelen kaikille. Itse lähdin Marjatta Mentulan innostamana vaikka varmaan muutenkin olisi tullut lähdettyä. Siitä tuli nyt tekstisi jälkeen mieleen Islannin sukupuolikiintiöt. Kaikissa yrityksissä pitää hallintoneuvostossa olla vähintään 40 % toista sukupuolta, naisia tai miehiä. Islannin pankkikriisin jälkeen kaatuivat kaikki muut paitsi naisten johtama pankki. Ja huom. pankkiirit joutuivat syytteeseen ja saivat rangaistuksen. Yritysjohtaja-naiset olivat luottavaisia Islannin tulevaisuuteen ja lähettivät tiukkoja terveisiä Yhdysvaltoihin - josta moni hyvä eurooppalaisten lainsäädäntöönsä ottama ajatus on peräisin, mutta jossa myös moni on näinä aikoina unohtunut, päällimmäisenä rotujen tasa-arvo kun esim huumelainsäädäntökin on laadittu siten, että valkoisten käyttämät huumeet eivät ole samoin kriminalisoituja kuin mustien. Näin taataan nykyinen orjatyövoima, vankilat ovat tärkeitä tuotantolaitoksia. Noniin lipsuin vähän aiheesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et sinä Leena mihinkään lipsunut, et ollenkaan. En oikein tiedä, mitä mieltä noista kiintiöistä olisin. Varmaan ne ovat tarpeellisia, mutta toisaalta ne voivat johtaa juurikin vastakkaiseen tilanteeseen kuin alunperin oli tarkoitus eli että palkataan ja nimitetään ihmisiä sen kiintiön eikä heidän taitojensa takia.

      Katsoin kerran dokumentin, jossa käsiteltiin USA:n lainsäädäntöä. Siellä on osassa osavaltioita ns. kolmen rikoksen sääntö, jossa kolmannesta rikoksen voidaan tuomita ankarampiin rangaistuksiin, koska sitä edeltää kaksi muuta rikosta. Tätä kolmatta rikosta on käytetty toistuvasti mustia vastaan, jopa niin että se kolmas rikos on voinut olla jotain niin tyhjänpäiväistä kuin omenan varastaminen toripöydältä ja poliisi suorastaa kyttää näitä tilanteita, joilla saadaan mustat vankilaan. En nyt enää ihan tarkkaan muista, mutta pääidea oli se, että tästä kolmannen rikoksen säännöstä on tullut keino mustia vastaan ja se osin selittää USA:n vankilatilastoja suhteessa rotuun.

      Kiitos Leena!

      Poista
    2. En voi väittää olevani kovin perillä Usan rikoslainsäädännöstä, mutta kirjassaan Hot Sur Laura Restrepo esitti kovaa kritiikkiä. Päähenkilö - värillinen kolumbialainen nainen - vangittiin ilman mitään pitäviä todisteita / selityksiä miehensä murhasta. Hänelle ei edes kerrottu että aviomies on kuollut, viikkokausiin. Valkoihoisen kohdalla vaikeaa kuvitella vastaavaa. Plus että terveydenhoidon taso vankilassa oli pöyristyttävää. Värillisten vankila, ei heidän henkirievustaan piitattu tippaakaan.

      Minut kasvatettiin ns. kiltiksi tytöksi, niinkuin niin monet. Voi hittolainen kun tuosta syndroomasta on teettänyt töitä päästä eroon! Vaikka Suomessa on paremmin, tasa-arvoon on piiiiiitkä matka.

      Poista
    3. Tähän vielä se lisäys, että USA:ssa vangeilta on myös evätty äänioikeus! Yhdysvaltain vankilalaitoksen lähes täydellisenä vastakohtana esitettiin Mooren dokumentissa Norjan vankiloita. Myös tulos on vastakohta, Norjassa rikoksen uusijoita on vähemmän kuin muissa maissa (en nyt muista tarkkoja tietoja). Dokumentissa haastateltiin Breivikin tappaman pojan isää. Hän ei olisi vaatinut Breivikin kuolemantuomiota, vaikka sellaista mahdollisuutta olisi hänelle tarjottu.

      Poista
    4. Riitta, onneksi poisoppiminen kiltin tytön/naisen roolista on kuitenkin mahdollista, vaikka monesti se vaatiikin hirmuisesti. On kuitenkin kaiken sen kovan työn arvoista vapauttaa itsensä tyhmistä vaatimuksista, joita ei pitäisi olla olemassakaan. Itse olen aina ollut niin kovapäinen, että edes kasvatuksella minusta ei saatu ns. kilttiä tyttöä ja mitä vanhemmaksi tulen sitä pahemmaksi käyn tässä suhteessa.

      Vaikuttaa siltä, että muutama vuosi sitten asiat oli Suomessa paremmin. Rasismin nousu on vaikuttanut myös naisen asemaan ja saanut ihan kummallisia muotoja, kuten se, että yhtäkkiä on iso määrä ihmisiä, jotka haluavat suojella suomalaisnaisia raiskauksilta, vaikka aiemmin asia ei ole kiinnostanut heitä ollenkaan. Tästä on kyllä olemassa ihan tutkimustietoakin (en nyt muista lähteitä), että rasismi ja naisviha viihtyvät hyvin kimpassa.

      Amerikassa kaksinaismoraali voi paksusti. Toisaalta kuulutetaan tasa-arvon perään ja toisaalta taas tuotetaan epätasa-arvoa. En tunne itsekään noita jenkkien oikeussysteemejä ollenkaan riittävästi, mutta sellainen tendenssi kyllä tulee esiin, että laki on eri mustille ja valkoisille. Suosittelen elokuvaa Crash (ohjaus Paul Haggis), jossa on heti alussa erinomainen esimerkki poliisin toiminnasta.

      Onko Leena niin, että vangeilta on evätty äänioikeus kaikissa osavaltioissa vai vain jossain? Tuon kun luulisi olevan jo aika monen lain vastaista. Tässä on kierre, että ensin on monia käytäntöjä, jotka lisäävät mustien päätymistä vankilaan ja sen jälkeen voidaan todeta, että mustat on yliedustettuina vankilassa, koska tekevät niin paljon rikoksia. Tähän päälle voidaan iloisesti viettää Martin Luther King -päivää. Anteeksi sarkasmini.

      Poista
    5. Aloin tätä vähän googlata ja törmäsin tähän artikkeliin http://uusi.voima.fi/artikkeli/2011/roistojen-valtio/ jossa suomalais-amerikkalainen nuori nainen puhuu vankien asemasta Yhdysvalloissa, Women behind bars-nimisen yhteisön aktiivi. Eli vain Mainessa ja Vermontissa vangit saavat äänestää. Vankilan jälkeenkin äänioikeus on anottava takaisin melko hankalalla tavalla. Ja sen menettää melko pienestä rikkeestä. Näin jutussa kerrotaan.

      Poista
    6. Leena kiitos, kun linkkasit tuon jutun. Surullista luettavaa. Kaikki tuo, että ketään ei edes kiinnosta vankien asema ja se, miten heitä kohdellaan (eristykset ja että valoja ei sammuteta sellistä koskaan ja edes kasvoja ei saa peittää, johan tuokin tekee hulluksi kenet vaan). Vaikuttaa olevan kyse enempi kidutuksesta ottaen huomioon myös sen, että tuomio on voinut tulla varsin vähäisestä rikoksesta.

      Jotenkin sellainen kuva jää, että ei tässä mitään, kunhan vangit ovat poissa silmistä. Ei puhuta koko asiasta, niin ongelmia ei ole olemassa.

      Poista
  4. En ymmärrä miten kukaan nainen (tai mies) voi olla olematta feministi niin kauan kuin sukupuolten välinen tasa-arvo ei maailmassa toteudu. Suomessa ei ole kenenkään etu, että naisvaltaisilla aloilla on huonommat palkat kuin saman koulutustason miesvaltaisilla aloilla, tai että vanhempainvapaat kuormittavat naisten työnantajia. Hoitoalalle tai opettajiksi ei saada miehiä, vaikka heitä siellä tarvittaisiin; paremmin palkatut isät lähtevät tienaamaan ja vaimot jäävät kotiin, vaikka isänkin olisi hyvä hoitaa lapsiaan kokopäiväisesti. Eläkekertymiin jää melkoisia eroja, jos jää hoitovapaalle hoitamaan lapsia, kuten naiset usein tekevät. Olen feministi elämäni loppuun asti, niin kauan kuin yksikin tyttö maailmassa joutuu jäämään kotiin sen takia, että tyttöjä ei kouluteta.

    Tyttärien äitinä siirrän varmasti myös rooleja, joita en haluaisi siirtää ja joita en edes tunnista, mutta toivoisin, että heillä olisi edessään kuitenkin vähemmän lasikattoja kuin minun sukupolvellani tai edes väljemmät roolit, joihin naisina asettua. Väljempiä rooleja toivoisin myös pojilleni. Missä viipyy tämän kirjan suomennos? Haluan sen tyttärieni ja poikieni luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä pidäkään ymmärtää, koska se on täysin käsittämätöntä, kuten myös se, että edelleen feminismi on monelle kirosana ja heidän käsityksensä feminismistä on kauniisti ilmaistuna varsin kummallinen. Tuo mitä kirjoitat on niin totta ja tärkeitä huomioita. Tyttöjen koulutus on todella avainasemassa, olen tämän huomannut nyt myös sitä kautta, kun olen lukenut nigerialaista naiskirjallisuutta, jossa koulutuksen merkitys tulee erittäin selkeästi esiin.

      Jatkuvasti pitää vahtia omaakin kielenkäyttöään lasten seurassa, ettei tulisi sanoneeksi mitään tyhmää. Helposti jotain saattaa livahtaa ja koulumaailma vahvistaa monella tapaa sukupuolirooleja. Ei enää ehkä niin ilmiselvästi, mutta vähän piilotetummin kyllä, eikä usein varmaankaan edes tahallisesti, mutta tyttöjen ja poikien jutut -ajattelun jäljet ovat pitkiä. Uskon, että oma toiminta on paras esimerkki. Kun lapset kasvaa tarjoutuu runsaasti tilaisuuksia näistä asioista puhumiseen. Meillä erinomainen keskustelunvirittäjä on ollut esim. Putous-ohjelma.

      En keksi yhtään syytä miksi tätä kirjaa ei ole suomennettu. Tämä on pieni kirjanen, teksti on helppoa. Tämän suomentaa viikossa, jos menisi niinkään kauaa. Suomennosta vaan ei kuulu ei näy. Miksi? Toivottavasti vastaus on joku muu kuin se, joka tulee mieleen. Kiitos Elina.

      Poista
  5. En ole lukenut tätä, mutta Adichien teokset ja puheet ova tuttuja. Ja toivottavasti tämä kirja suomennetaan! Vastaavia teoksia tosin saisi olla enemmän ja ennen kaikkea olisi tietenkin mahtavaa, jos maailma joskus olisi tasa-arvoinen.

    Minä olen saanut kuulla siitä, että "millainen nainen oikein olen" kun en ole jollekin edustanut "naista", jota hän on ilmeisesti odottanut. Joskus ne ovat olleet vitsejä, joskus eivät. Tulisieluna olen antanut kyllä näkyä ja kuulua, että millainen nainen olen. Mutta toisille nämä asiat saattavat olla vielä herkempiä. Muunsukupuolisuus, trans... ne jutut ovat vielä kauheampia, mitä he joutuvat kuulemaan ja kokemaan.

    Se on niin järkyttävää, mitä kaikkea sitä voi nähdä ja kuulla. Olen esimerkiksi kuullut erään äidin sanovan täysi-ikäiselle tyttärelleen, että miehille pitää esittää vähän avutonta, jotta miehet saavat tuntea olonsa tarpeellisiksi. Voit ehkä kuvitella ilmeeni.

    Olen ollut ruokapöydässä, jossa naisia kiellettiin ottamasta lisää ruokaa, jotta miehille jäisi enemmän. Ja ruokapöydässä, jossa viimeinen kakkupala kipattin automaattisesti ainoan miehen lautaselle. Että sapetti!

    Mutta täytyy vain itse pitää kiinni siitä mitä on ja olla tasa-arvoinen ja reilu kaikille. Ja puuttua silloin kun voi. Näin minä ajattelisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2014, joten pahasti alkaa näyttää siltä, että ei ole tulossa suomeksi. Miksi? Tuo miksi saisi nyt olla kissan- ja koirankokoisillla kirjaimilla. Ruotsi 1 - Suomi 0, valitettavasti.

      Nuo sun esimerkit on karmasevia, mutta vastaavaan olen itsekin törmännyt. Ihan käsittämätöntä vielä nykypäivinä. Tulisieluinen nainen on vaarallinen, kuten olet jo huomannut.

      Kerron tarinan, joka tapahtui aika monta vuotta sitten. Istuin terassilla ja siihen tuli joku mies ja aloimme jutella. Oli tosi hyvät keskustelut monesta aiheesta. Sitten puheeksi tuli feminismi ja kerroin olevani feministi. Herralle tuli kiire.

      Tuossa on uskomatonta se, että olin ihan hyvää keskusteluseuraa tuolle ihmiselle, mutta muutuin kuin taikauskosta aivan eri ihmiseksi, kun kerroin olevani feministi. Opin tästä, että kannattaa sanoa jo heti alussa olevansa feministi. Mieluusti sanoa se painokkaasti. Jos toinen osapuoli ei sitä kestä, on vain hyvä, että hän poistuu paikalta.

      Vai esittää avutonta. Voi voi! Haluaisin kuulla, mitä tuo mies on siitä mieltä, että hänen vaimonsa esittää hänelle avutonta, jotta mies tuntee olonsa tarpeelliseksi.

      Epätasa-arvo elää ja voi paksusti. Elää suorastaan uutta tulemista nyky-Suomessa. Se ilahduttaa, että monet miehet ovat nykyisin ylpeästi feministejä, eivätkä koe asiassa olevan mitään kummallista.

      Pitemmällä aikavälillä tosin toivoisin näistä nais-mies -kategorioista päästävän kokonaan eroon, mutta se on valtava ajattelumuutos ja toistaiseksi on vaikea puhua kokonaan ilman noita kategorioita. Mutta tehdään työtä ja lisää työtä ja juuri niin kun sanot ollaan esimerkkejä ja puututaan, kun on puuttumisen paikka. Raiskauskeskusteluissa melkeinpä aina on puuttumisen paikka. Yhä edelleen. Eteenpäin! Kiitos Katri.

      Poista
    2. Katri ja Omppu, tuo Katrin sanoma, että 'miehhille pitää esittää vähän heikkoa' on totta vielä tänäkin päivänä. Ja myös pitää olla nöyrä. Minulla on kaksi kuvaa itsestäni Olavinlinnan edessä otettuna ja samalta päivältä. Toisella pääni on vähän alaspäin, toisessa katson suoraan kohti. Olen tehnyt empiiritästä tukimusta miesten keskuudessa, että 'kumpi kuva on parempi?' Jokaikinen mies on pitänyt siitä mukanöyrästä Leenasta!

      USAssa taas tyttölapsille on opetettu, että nainen ei saa käyttää matalaa ääntä, sillä miehet kavahtavat moista vallantuntemista. Naisen piti oppia puhumaan kuin pikkutytöt ja tätä koulutusta saivat niin Marilyn Monroe ja Jackie Kennedy. Vieläkin sitä huomaa tietyissä amerikkalaisissa naisissa ja se sitten riepoo mun korvia. Siis miehet pelkäävät matalaa ääntä ja suoraa katsekontaktia naisilta! Toisen myöntävät sen, toiset eivät. Onko se pri vie heidän geeneissään vai opittua. Minulla on luonnostaan matala ääni, mutta nyt yritän opetella vieläkin matalamman ihan piruuttani.

      Tuo Ompun toteamus, että aidosta tasa-arvosta hyötyisvät myös miehet, on niin totta, niin totta. Tunnen monia herkkispoikia, jotka joutuvat todellsieen myllytykseen ellei miehisyyttä ala löytyä.

      En ihan tarkkaan tiedä, tarkoitkto Omppu, että meistä kukaan ei ola vain yhtä sukupuolta, mutta minä ja akuinen tyttäreni olemme aina olleet sitä mieltä, että me kaikki olemme jollakin tavalla ja tasolla bi-sekusaaleja. Tai sitten olemme sitä joskus, toisinaan, enkä nyt välttämättä tarkoita sataprosenttisesti seksiä, mutta myös sitä.

      Oma äitini oli isän vielä eläessä melkoinen komentoora ja isä oli kiltti ja alistuva, sosiaalinen kovasti ja lukija. Nyt äidistä sukeutuvat esiin kaikki ne piirteet, joita en kestäisi ellei hän olisi niin iäkäs: Mies, mieheni, hänen vävynsä menee kaikessa ohi. R. ei voi ikinä töpätä mitään ja minä kaiken aikaan kaiken! Tosin samainen nainen opetti minut olemaan miehelle alamainen, vaikka hän ei ikinä, ikinä sitä itse ollut! Äitini sisko sanoo aina suoraan, että 'naisen pitää osata esittää miehelle heikkoa.' Hän on myös sitä mieltä, että 'miehet ensin pöytään etc'. Ja kuvitelkaa, ihminen on käynyt kuussa ja tämä vain jatkuu.

      En ole koskaan kieltänyt, että olen feministi, enkä aio sitä tehdä.

      Niin, minä en harrasta leipomista enkä ompele mitään, ne tekee meillä R. Hän on niissä hyvä. Ruoat laitamme innolla yhdessä ja puutarhaa teemme yhdessä ja meistä kumpikaan ei tykkää ikkunoiden pesemisestä:) R:n korvapuustit ovat ihan kuuluisia!

      Miten tähän hekteen sopiikaan Ahmatovan runo: "Sinulle kuuliainen? Olet järjiltäsi! / Minä nöyrryn vain Herran edessä./ Mies on pyöveli, tyrmä hänen talonsa. / En tahdo vavista, en tuska kärsiä..." (suom. Marja-Leena Mikkola)

      Poista
    3. Feministi on tosiaan usealle edelleen kirosana. Sekä monille miehille että naisille.

      Olen tavannut avopuolisoni todella nuorena, jo 17-vuotiaana ja muistan kun hän ensimmäisen kerran sanoi olevansa feministi. Olin minäkin, tietenkin, mutta en ollut koskaan ajatellut olevani feministi. vasta silloin tajusin, että niin olen minäkin. Ja miten rohkeaa, että tuo 17-vuotias poikaystäväni uskalsi sanoa olevansa feministi! Monelle miehelle aika iso pala. Onneksi nykyään yhä harvemmalle.

      Minäkin inhona nais-mies -kategorisointia. Ymmärrän, ettei siitä päästä aikoihin eroon, josko koskaan, mutta toivon sen ainakin haalistuvan.

      Kiitos itsellesi <3

      Poista
    4. Kun joku sana on liattu, se pitää vallata takaisin.

      Melkein täällä kyynelehdin, kun luin poikaystävästäsi. Taidat olla löytänyt kultakimpaleen. Taivas, miten ihanaa. :)

      Vaikka päämäärä on kaukainen, kenties saavuttamaton, välietappeja on runsaasti ja niidenkin saavuttaminen on tärkeää. Omana aikanani on tapahtunut jo paljon, esim. juuri tuo, että myös miehet ovat reippaasti feministejä. 90-luvulla kun opiskelin naistutkimusta puhuttiin vielä, että voiko mies olla feministi ja asia herätti paljon tunteita. On tässä sentään nytkähdetty eteenpäin.

      Poista
    5. Leena, sorry meni nyt tämä kommentointi jotenkin sekaisin. En pääse kommentoimaan suoraan kommenttisi alle, joten kommentoin nyt tähän kohtaan.

      Tuohon esittää heikkoa voin kertoa epätieteellisen ja subjektiivisen korkokenkätutkimukseni tulokset. Tapahtumapaikka on helsinkiläinen Siwa vuosituhanteen vaihteessa. Olin kuullut, että miehet katsovat eri tavalla, jos naisella on jalassa korkokengät ja sitä lähdin testaamaan. Asiaan kuului, että ei ollut meikkiä tai mitään erityistä pukeutumista, joka olisi voinut kiinnittää kenenkään huomion. En uskonut, että korkokengillä olisi vaikutusta. Niin kuitenkin oli. Tein kaksi Siwa-reissua. Ensin ilman korkokenkiä. Kukaan mies ei kiinnittänyt huomiota. Toisen kerran korkokengissä ja kyllä vaan moni katsoi, todella moni. No, ehkä enää ei ole noin, mutta se oli varsin hämmästyttävä kokemus.

      Kaikki roolit on vankiloita, jos ne tarkoittaa, että on oltava jotain, jota ei oikeasti haluaisi olla. Esim. nyt maskuliinisen miehen rooli. Pakottava rooli, joka ohjaa käyttäytymistä ja jonka toteuttamisesta on hyötyä, joten sitä roolia on sitten vedettävä. On tykättävä saunoa ja juoda keskiolutta ja puhua urheilusta ja naisten perseistä.

      Kyllä tarkoitin sitä, että uskon, että ihmiset ovat sukupuolien sekoitelmia, myös enemmän biseksuaaleja kuin ajattelevat olevansa. Jos on elänyt ympäristössä, joka on hyvin heteroseksuaalinen sitä voi hyvin alkaa toteuttaa heteroseksuaalista roolia sen enempää edes asiaa miettimättä.

      Ja mitä tulee leipomiseen ym. niin en ole tavannut ketään, joka leipoo sukupuolielimillään, joskaan en kiistä, etteikö sellaistakin voisi tapahtua. Jokainen tehköön mielenkiintonsa ja taitojensa mukaan. Kotityöt on tylsiä ja se osa, joka ei ole kenenkään juttua voidaan panna puoliksi. Ei ole mitään järkeä siinä, että ruvetaan tekemään jotain toiselle sukupuolelle tyypillistä vaan sen takia, että tekeminen yleensä liitetään siihen toiseen sukupuoleen. Nämä tällaiset jutut, että ostetaan pojille nukenvaunut. Ok, jos poika tykkää nukkeleikeistä. Jos ei tykkää, miksi ne ostetaan nurkkaan seisomaan.

      Isompi juttu sitten on, että kulttuurimme tuottaa ja vahvistaa sukupuoleen sidottua käyttäytymistä, eikä ole helppo aina edes päästä selville siitä, että mitkä ovat - ilman koko kulttuurista ympäristöä - ne todellakin omat taidot ja kiinnostuksen kohteet.

      Kiitos Leena! Katse suoraan kameraan päin. Se vajotkoon, joka ei suoraa katsetta kestä.

      Poista
    6. Minä halusin vastata sekä Katrille että sulle ja sitten tämä meni vähän sekaisin eli mun olisi pitänyt vain mennä jonon hännille ja luottaa, että Katrikin lukee minua:)

      Hah-hah, vain sinä voit keksiä, että 'en ole tavannut ketään, joka leipoo sukupuolielimillään.' Luin näitä tekstejä Reimalle ääneen ja hän toteis nauraen, että 'helpottiko?' Minä siihen, että 'et arkaavakaan kuinka paljon!' Pitäisi aina määräajoin olla tilaisuus lakse aoma feminisminsä irti. Minusta on hämmästyttävää ja hämmentävää, miten monet naiset nykyään halveksivat feminismiä! Siihen minä en lähde mukaan.

      Olen mielettömän ylpeä, että olen kasvattanut tyttärestäni myös feministin ja parhaiten se sujui ilman mitään ismpia tyrkytyksiä, kuten nuorten kanssa usein.

      <3

      Poista
    7. Kyllä pitää aina määräajoin vähän vertaisvilliintyä. Se tekee oikein hyvää ja on vahvistavaa. Minäkin tilaan Tulva-lehteä, vaikka en sitä aina ehdi lukemaankaan, mutta aina kun se kolahtaa postiluukusta, otan vähän suoremman asennon henkisesti.

      Juu ei tyrkytyksiä. Tunnustan, että oli vaihe, jolloin ajattelin, että meille ei tule yhtään disney-leffaa, jossa prinsessa ja prinssi lopussa saavat toisensa. Kyllä tuli.

      Jossain vaiheessa koin vaaleanpunaisen ja glitterin kammoa, mutta sitten luin jostain tutkimuksesta, että prinsessaleikit ja vaaleanpunainen vaihe yms. ovat tyttöjen kehitysvaiheita, eikä niitä pidä ryhtyä estämään. No, aika nopeasti tuo vaihe meni ohi. Toisaalta ei sitä olisi koskaan tullutkaan, jos ei kaupoissa yms. olisi niin selvää jaottelua tyttö- ja poikaväreihin, tyttö- ja poikaleluihin jne. Niin ja tehdäänhän nykyisin aikuisillekin naisille vaaleanpunaisia työkaluja, vasaroita ja mitä lie. Mikäs siinä, mutta jotenkin aika kornia, mutta kyllä niilläkin varmaan saa naulan seinään.

      Poista
    8. Ja minä ennen inhosin vaaleanpunaista, mutta sitä on nyt vaikka missä. haravakin hajosi ja nyt pitää löytää vaaleanpunainen, se joka tukee rintasyöpätyötä.

      Nyt minä suljen ja otan käteeni jännitystä...Tämä oli niin relaavaa, että sinä voisit aika ajoin laittaa vaikka kuinka pienen feminismijutun, jotta pääsisi vähän revittelemään. Kiittäen <3

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Minä olen jo toisella kierroksella. :) Aloin nyt lukea Adichieta suomeksi. Purppuranpunainen hibiskus ja Kotiinpalaajat jo luettu. Häiritsee vaan heti tuo nimi 'Kotiinpalaajat', kun mulle tuo kirja on Americanah. Tosin ymmärrän, että sen nimi suomeksi olisi suoran käännöksenä ollut hämmentävä, mutta kun Kotiinpalaajat on jo tietyllä tapaa tulkinta.

      Poista
    2. Sofi Oksasen kirja on "Utrensning" ruattiks, mikä ei sama kuin Puhdistus, itse hän selitti et hän tarkoittaa juuri peseytymistä.

      Poista
    3. Nyt minä putosin Hannele. Tarkoitatko, että Oksasen mukaan hänen kirjansa nimen pitäisi tarkoittaa peseytymistä? Puhdistus on paljon laajempi termi. Mitä tuo utrensning tarkoittaa? Kääntäisin sen juuri puhdistukseksi, mutta varmaankin siihen liittyy sitten joku muu vivahde. Mielenkiintoista joka tapauksessa.

      Poista
  7. P.S.
    poikani osaa leipoa, kutoa, ommella - ja tehdä vauvan ruokaa.
    (meiän koko keittiö pinkki, työkaluni ja vasarani myös - mut ei sillä mitään tekemistä feminismin kans :)

    VastaaPoista
  8. Oi joi, moneenkin väliin tekisi mieli mennä.

    Amerikkalaisten naisten kujertelusta Leenalle vitsikkäästi - olethan kuullut Hillary Clintonin puhuvan, voi mikä kumea ja komea ääni!

    Minusta amerikkalaiset naiset puhuvat yleensä reippaasti ja selkeästi, mutta britit söpöilevät. Pohjois-Irlannissa kuuntelin kahvilassa naisia ja luulin, että he esittävät jotain sketsiä, kanalaumaa, pelleilevät, mutta ei, se kuiskaileva kujertelu oli heidän normaaliäänensä.

    Minä olen ollut sitä mieltä, että meillä on tasa-arvo pitkällä, mutta jokin aika sitten bussipysäkillä pysähdyin. Siinä oli kaksi vanhaa naista, minä ja eräs toinen sekä teinityttö. Paikalle kokoontui pilkkiporukka, äijiä hienoissa varusteissaan odottamaan jotain tilausautoa. Siinä yksi hauskutti toisia kertomalla, että hän tekee aina jäähän kaksi reikää, kuten hänellä kotonakin on. Toista hän käyttää ja toinen on varalla. Siis mitä!? Me naiset emme katsoneet toisiamme, me olimme jokainen ihan hiljaa. "Vitsailija" ei myöskään katsonut meitä, me olimme yhdentekeviä. Mehän olinmme reikiä. Miksi minä en sanonut mitään? Minä jähmetyin. Minä haluaisin tuon tilanteen takaisin, sanoisin Hillaryn äänellä suorat sanat ja perskeles vetäisisin turpaan tuota läskiäijää.

    Meidän nuoret miehet tekevät enemmän kotitöitä kuin vaimonsa, kaikkia töitä. Mieheni on tehnyt aina kaikki raskaat työt, pessyt lattiat ja vessat ym. Nyt eläkkeellä hän on ruvennut laittamaan usein myös ruokaa. En minä jaksaisi olla minkään sohvaperunan kanssa.

    Niin, se vielä, että kai se on ihan todistettukin, että naiset ovat enemmän biseksuaaleja kuin miehet. Siksi he eivät kammoksu homoutta ja suhtautuvat miehiä avarammin sukupuoliseen moninaisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon tyyppistä ns. huumoria on vielä paljon. Nuo tilanteet kyllä kun tulee ihan puskista, niin ei ihme jos jää sanattomaksi. Televisiokin on oikein hyvin kunnostautunut tällä saralla. Välillä tuntuu, että ainoa huumorin laji, joka ihmisiä Suomessa naurattaa on ikivanha loppuunkulutettu seksistinen muka-hauska. Esim. Aku Hirviniemi, jonka nopeasta älystä kyllä pidän, on kyseenalaisen kunnostautunut tällä saralla. Ja ei, ratkaisu ei ole, että käännetään roolit toisin päin.

      Muistan myöskin kuulleeni tuon, että naiset olisivat enemmän biseksuaaleja, mutta mihin tämä perustuisi. Se edellyttäisi, että on joku tietty naiseus,lajike, jonka ominaisuuksiin kuuluu biseksuaalisuus. Siihen en usko. Luulen, että tuo liittyy siihen, että naisten välillä on usein tiiviitä ystävyyssuhteita, joissa voi olla julkisesti tai tiedostamatta romanttinen tai seksuaalinen aspekti. Samanlaisia tiiviitä ystävyyssuhteita olisi varmaan miehilläkin enemmän, jos ne olisivat kulttuurisesti hyväksyttävämpiä. Vrt. ei ole mitään siinä, että naiset halailevat toisiaan, mutta jos miehet tekevät saman, se tulkitaan toisella tapaa. Miehille sallittu halaus on läimäytys selkään ja lyhyt toteamus: hyvin tehty tms. Poikkeuksiakin varmasti on ihan miesten välisissä ei-seksuaalisissa suhteissa, mutta aika harvinaista se taitaa olla.

      Kiitos kun kävit kommentoimassa Marjatta.

      Poista
  9. Kiintiöitä tarvitaan, jos asiat eivät muutoin muutu. Mooren dokumentin islantilaiset naiset ovat upeita, UPEITA naisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kiintiöiden tarpeen, mutta siitä huolimatta ne sotivat sitä ajatusta vastaan, että hommaan pitäisi valita pätevin, enkä sen vuoksi pidä niitä pidemmän päälle hyvänä ratkaisuna. Tuskin kukaan myös haluaa olla kiintiövalittu. Tässä on paljon vielä tehtävää, että kiintiöt kävisivät tarpeettomiksi.

      Poista
  10. Marjatta, siinä yksi syy, minkä takia pidänkin Hillarysta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voitko uskoa, en ole edes kiinnittänyt mitään erityistä huomiota Clintonin ääneen.

      Poista
    2. Kun naiset saavat valtaa, he uskaltavat hengittää kunnolla ja käyttää keuhkojaan. Hillary on juuri hyvä esimerkki tästä.
      No, kuuntele Omppu ja vertaa niihin, jotka ovat siellä miestensä taustatukena.

      Poista
    3. Minäpä kuuntelen. Jos ääntä pelkästään mietitään, niin automainoksissa on usein sellasia römeänvakuuttavia ääniä. <- vähän kevennystä :)

      Poista
  11. Marjatta, luin nyt vasta tuon bussipysäkkijutun. Karmeaa ja niin tavallista! Olen vuosia ottanut feceen kavereikseni melkein ketä vain, jos on joku yhteinen kaveri. Ei olisi pitänyt. Nyt perkaan sieltä kaikki rasistit sekä alatyylin vitsailijat. Kenenkään naisen mielestä tuo ei voi olla hauskaa, tuollainen reikähuumor. Enpä ole facessa törmännyt naisiin, jotka veistelisivät alatyylisesti miehistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele tuolla ylempänä otti esiin Sofi Oksasen Puhdistuksen, kun puhuttiin kirjojen nimien kääntämisestä. Sinulla tuo sitten on menossa face-tasolla. Itse olen ollut aika tarkka, ketä hyväksyn ja silti on pari tyyppiä pitänyt ulkoistaa juuri rasistisista syistä. Jos tyyppi vaan jatkaa sitä samaa rasismihuumoriaan, niin menköön muualle.

      Poista
    2. Ps. kyllä on naisiakin, jotka puhuvat noin. Siis myös naisista itsestään. Se kun katsos on huumoria, joten hehän olisivat huumorintajuttomia, jos eivät niin tekisi.

      Poista
    3. Minä en ole missään laajoissa some-porukoissa, joten ei ole tarvinnut tehdä puhdistuksia.

      Rupesin miettimään tuota Oksasen kirjan nimeä. Ihan kuin olisin jostakin lukenut hänen oman selityksensä ja se olisi ollut Hannelen kertoman mukainen, pesu ihan konkreettisesti. Pestiinhän siinä verta ainakin, pitää miettiä. Siis olisiko kirjan nimi ymmärretty turhankin symbolisesti?

      Nyt on mentävä tutimaan. Mietin tuota huomenissa. Hyvää yötä!

      Poista
    4. Ei selvinnyt yön levänneillä aivoillakaan. Viron "Puhastus" on myös sekä pesua että selvittelyä ja englannin "Purge" on hurjan vahva, oikein kunnon putsaus, oksennus, suolen tyhjennys.

      Tuli mieleeni eräs outo elämäkerta, Mimi Alford: Salaisuus sydämessäni, Presidentti Kennedy ja minä. Siis elämäkerta siitä, miten sai olla yksi niistä monista joita pressa kutsui lukaaliinsa leikkimään, sängyssä tietty, mutta myös ammeessa kumiankoilla. Odotan päivää, jolloin joku mies kirjoittaa, miten hänen on pakko kertoa maailmalle salaisuudestaan, kun sai olla joskus Merkelin leluna.:D

      Naisten miehiä laajemmasta sukupuolisuudesta vielä. Viime aikoina on tapahtunut paljon sellaista, että naiset ovat vaihtaneet miessuhteen tai suhteiden jälkeen naiseen. Mies on yleensä jyrkempi, se on joko tai. Ehkä yhdynnän tapa on se, mikä vaikuttaa. Nainen ei tarvitse penetraatiota orgasmiinsa. Eipä tietysti mieskään, mutta yleensä hän ehdottomasti haluaa sen. Onhan siinä paljon muutakin. Jotkut naiseen vaihtaneet naiset ovat sanoneet, että suhde naisen kanssa on helpompi, lempeämpi, ei enää kiistelyä.

      Sukupuolivitsit ovat kivoja, kun niissä ollaan mukana tasavertaisina ja niissä on älyä, ei siis aina miehestä toimijana ja naisesta sivuhenkilönä.

      Poista
    5. Minä liitin lukiessa sanan puhdistus nimenomaan etniseen puhdistukseen. Ei oikein voi sanoa etsinen pesu tai miksei ehkä voikin, mutta se ei kuulosta oikein luontevalta. Aika jännään, että monta vuotta kirjan lukemisen jälkeen, alan nyt miettiä sen nimeen liittyviä näkökohtia. Itse kirjahan oli kamaa, jota luin jopa kävellessä. En voinut laskea käsistäni.

      Merkelin leluna!!! Marjatta, sä olet sitten mainio. Odotan, että ko. kaltainen teos ilmestyy ja että sinä bloggaat siitä.

      Tuohon, onko mies jyrkempi seksuaalisessa orientaatiossaan en osaa sanoa mitään. Ajattelen, että tässä vaikuttaa niin paljon kulttuuriset odotukset, normit yms., että niiden takaa on vaikea nähdä niin sanotusti asiaa sinänsä. Varmasti joidenkin mielestä naisen suhde naisen kanssa on helpompi, mutta tiedän myös hyvin raastavia lesbosuhteita. Jotensakin ajattelen, että kyse on enemmän niistä suhteessa keskenään olevista kuin heidän sukupuolistaan.

      Yritän miettiä jotain tasavertaisia ja kivoja sukupuolivitsejä, mutta ei nyt tule mieleen. En nyt oikein keksi, millainen se vitsi voisi olla, että siinä ei olisi mukana nais-mies -kategoriat. Kiitos Marjatta mainiosta panoksestasi tässä keskustelussa.

      Poista
  12. Tämä sittenkin suomennettiin 2017. Suomessa herätään hitaasti. Huvittavaa tuo Sanna Ukkola, jonka mielestä tätä ei pidä jakaa 9. luokkalaisille. Sen miesoletetun :D rehtorin nyt jotenkin tajuukin :o!!! https://d3ncwv2e9zpfbf.cloudfront.net/24273285.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatiin tosiaan tämä vihdoin myös suomeksi. Hyvin maltillinen kirja, joten tuntuu todella oudolta, että jotkut vastustivat tämän jakamista ysiluokkalaisille. Olisikohan muuten edes jaettu, jos Ruotsissa tätä ei olisi jaettu koulussa ensin?

      Poista
  13. No, en saanutkaan kuin tuon kuvan tuohon :D. Mutta hienoa, että se vihdoin saatiin ja tilasin jo itsellenikin, kuten jossakin kerroin. En muuten oikein usko, että olisi meillä edes suomennettu, ellei Ruotsissa olisi ruotsinnettu ja vielä vähemmän, että olisi jaettu kouluihin ilman Ruotsin esimerkkiä :D. Tässä maassa riittää ukkoja ja Ukkoloita.

    VastaaPoista
  14. AilaKaarina, blogger ei nyt anna vastata kommenttisi alle, joten vastaan tähän. Tulipahan nimittäin vaan mieleheni, että jos Ruotsia ei olisi olemassa Suomessa olisi hyvin moni asia toisin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän