Siirry pääsisältöön

Lola Shoneyin: The Secret Lives of Baba Segi's Wives

Katsokaa minua.
Ihailkaa minua.
Kadehtikaa minua.
Minun nimeni on Baba Segi. Olen suuri ja mahtava mies.

Lola Shoneyin kirjoittaa teoksessaan The Secret Lives of Baba Segi's Wives (TSLBSW) nigerialaisesta elämänmenosta hersyvän humoristisesti. Siellä missä on nauru lymyilee kuitenkin myös vakavammat sävyt. Shoneyin törmäyttää traditonaaliset uskomukset ja toimintatavat modernin elämänjärjestyksen kanssa kartoittaessaan yhteiskunnallisen muutoksen mahdollisuuksia. Chinua Acheben teoksen nimeä, runoilija Yeatsiltä lainattuja sanoja toistaen voisi todeta, että TSLBSW on kertomus siitä, miten Baba Segin elämässä "kaikki hajoaa".

Baba Segi on miesten mies, varsinainen nigerialainen mahco. Hänellä on neljä vaimoa, jotka pitävät hänestä huolta ja jotka ovat synnyttäneet hänelle liudan lapsia. Baba Segin omanarvontuntoisuus haisee kilometrien päähän. Hän on tottunut ottamaan ykköspaikkansa niin perheen sisällä kuin laajemmissakin sosiaalisissa ympyröissä ja pitämään itseään nigerialaisen miehen mittana, josta muiden sopii ottaa mallia. Hänen elämänmuutoksensa käynnistyy, kun hän nai nuoren koulutetun Bolanlen, joka ei onnistu tulemaan raskaaksi.

Shoneyinin henkilökuvaus on lämmintä, taidokasta ja monisävyistä. Hän sai minut nauramaan. Hän sai minut manaamaan Baba Segin alimpaan helvettiin ja tuntemaan häntä kohtaan myötätuntoa. Hän sai minut suremaan naisten elämää Baba Segin kontrollin alla. Shoneyin rakentaa henkilöhahmoilleen historian ja "pakottaa" minut näkemään kuvaamansa henkilöt osana nigerialaisen yhteiskunnan toimintatapoja. Se, mikä voi vaikuttaa kummalliselta ja mikä olisi helppo tuomita, muuttuu tarkemmassa tarkastelussa monisyiseksi ilmiöksi, joka estää tekemästä helppoja tulkintoja.

Päähenkilöksi teoksessa nousee Bolanle, jota Baba Segin muut vaimot syrjivät ja joista erityisesti kaksi on valmiita menemään kuinka pitkälle tahansa raivatakseen Bolanlen pois tieltään. Vaimojen juonittelu on julmaa ja raakaa, mutta Shoneyin pitää huolen siitä, että ymmärrän, miksi he tekevät niin kuin he tekevät. Bolanlen kautta taas perinteiset arvot kyseenalaistetaan. Tässä mielessä Shoneyinin romaani on fiktiivinen todiste siitä, että ns. kolmansissa maissa yhteiskunnallisen muutoksen avain on nimenomaan naisten koulutus.

Bolanle nai Baba Segin äitinsä varoituksista huolimatta ja ryhtyy tämän neljänneksi vaimoksi. Se ei ole hänelle hyvä vaihtoehto, mutta vähemmän huono kuin muut mahdolliset vaihtoehdot. Baba Segi puolestaan joutuu huomaamaan, että tavat joilla hän on toiminut kolmen muun vaimonsa kanssa eivät tulekaan kyseeseen Bolanlen kanssa. Koulutettua naista ei vakuuteta kylänmiesten taikauskon sekaisilla neuvoilla ja mielipiteillä.

Baba Segin tietämättömyydelle olisi helppo naureskella tai nauttia siitä, miten hänen elämänsä turvapilarit teoksen lopussa murtuvat. Shoneyin ei kuitenkaan vie minua tähän suuntaan, vaan näyttää, että myös Baba Segi on yhteiskuntansa uhri. Yhteiskunnan, jossa menestyvän miehen rooli on olla juuri sellainen kuin Baba Segi on. Esiin nostetaan myös näkemys, että Bolanle tuskin olisi koskaan suostunut Baba Segin vaimoksi, jos hänen suhteensa hänen omaan äitiinsä ei olisi ollut niin raastava. Erityisesti kouluarvosanojen suhteen Bolanlen äidin emotionaalinen kylmyys ja hänen vaatimuksensa ovat sydäntäsärkeviä.

Because there was maybe one subject I hadn't topped the class in, Mama would look at me over her glasses and tell me I wasn't her child. 'My child comes first in everything,' she'd say, 'because I didn't raise a dullard.'

TSLBSW peräänkuuluttaa yhteiskunnallisen muutoksen ja sukupuolten välisen tasa-arvon tärkeyttä. Shoneyin ei heristä syyttävää sormea, vaan käyttää pikemminkin ymmärtävää halausta. Erityisesti Baba Segin teoksen lopussa pojalleen antama neuvo luo uskoa siihen, että asioiden on mahdollista muuttua.

Shoneyin ottaa tällä teoksella paikkansa nigerialaisten "sisartensa" Chimamanda Adichien ja Sefi Attan viereltä.

Kommentit

  1. No jopas vaikuttaa kiinnostavalta kirjalta, menee taas ihan heittämällä lukulistalle. Tutkin jo kirjastomme tarjontaa ja siellä tarjotaan eioota eli täytynee ns. lähteä metsälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä varsin kiinnostava kirja. Pidin kovasti Shoneyinin kirjoitustavasta ja henkilöt on hyvin eläviä. Tämä ehti roikkua lukulistallani aika pitkään, mutta nyt kun on menossa Nigerialaisen kirjallisuuden vaihe, niin sain tämän vihdoin luettuani. Lisää kiinnostavaa nigerialaista kirjallisuutta tulossa blogiin myöhemmin. Ainakin yksi, josta luulisin, että saattaisit kiinnostua. Kiitos Elegia ja mukavaa sunnuntai. Helsingissä on harmaata ja sataa. Blääh!

      Poista
  2. Tämä täytyy kyllä etsiä käsiin. :) Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa Piiuli, että kiinnostuit. Tämä kuuluu kirjoihin, joista on kovin vaikea olla pitämättä, koska Shoneyin kirjoittaa niin hauskasti ja samalla terävästi. Melkein uskaltaisin väittää, että tämän kirjan myötä ymmärtää vähän enemmän nigerialaisia miehiä. Naisia toki myös. :)

      Poista
  3. Aah, haluan lukea!! Mistä hankit kirjan jos saan udella? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa bleue, että kiinnostuit. Hankintapaikka ei ole mikään salaisuus, mutta itse hankinta ei käynyt ihan helposti. Yritin ensin adlibriksestä, mutta sieltä se ol loppu. Sitten kun pari vuotta sitten kävin Lontoossa en sieltäkään onnistunut saamaan Baba Segiä käsiini. Tutkin sitten adlibriksen uudelleen ja tärppäsi. Joskus tie mahtavan miehen luokse on pitkä ja kiemurainen. Kiitos!

      Poista
    2. Änkeän tänne väliin, koska kirjahankinnat aina kiinnostaa. Tätä kirjaa ei tosiaan näytä olevan (Lontoon) kirjakauppojen varastossa nytkään. Tilaamalla kirjakaupan kautta saisi, mutta se sitten kestää taas (periaatteessa en kyllä ole kiireinen).

      Itse tilasin kirjan Worderysta, koska yritän vältellä Amazonia. Lisäksi Wordery on edullinen ja muuten toimittaa kirjoja maailmanlaajuisesti postimaksutta. Ainakin kehuvat niin sivullaan. Minulta ei ole koskaan mitään postimaksua peritty.

      https://wordery.com/

      Poista
    3. Kiitos Elegia wordery-vinkistä. On kyllä kummaa, että tätä ei saa lontoolaisista kirjakaupoista. Jospa tämä on ollut niin suosittu, että on myyty totaalisen lopppuun.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä