torstai 7. marraskuuta 2019

Nyt kutisee! - Ellen Strömberg: Syyhy

Suomenruotsalainen kirjallisuus on vuosia ollut yksi erityisistä kiinnostuksen kohteistani. Tämä juontaa juurensa opiskeluaikoihini, jolloin tulenpalavasti intouduin suomenruotsalaisesta modernismista, mm. Edith Södergranista, Hagar Olssonista, Mirjam Tuomisesta ja Henry Parlandista.

Väitän, että suomenruotsalainen kirjallisuus avaa vähän eri tavalla ikkunan eurooppaan kuin mitä suomenkielinen kirjallisuus tekee ja juuri tämä hienoinen ero tekee siitä niin kiinnostavaa. Käytännössä kuitenkin käy valitettavan usein niin, että suomenruotsalainen kirja jää suomalaisen jalkoihin, vaikka pystynkin lukemaan varsin sujuvasti myös ruotsinkielistä tekstiä. Usein kyse voi olla yksinkertaisesti myös siitä, että en ole edes tietoinen jostakin suomenruotsalaisesta kirjauutuudesta.

Minulle henkilökohtaisesti on ollut suoranainen onnenpotku, että Kustantamo S&S on alkanut toimittaa suomeksi Schildts & Söderströmin julkaisemia teoksia. Viime vuonna tutustuin Sabine Forsblomin vimmaiseen nuoruuskuvaukseen nimeltä Betinka, ihastuin Eva Frantzin cosy-dekkarisarjaan ja nyt oli vuorossa Ellen Strömbergin Syyhy.

Kun Syyhy tipahti postiluukusta en ollut aiemmin siitä edes kuullut, mutta jokin tarkemmin tunnistamaton elementti tässä kirjassa sai heti lukuhermoni syyhyämään (heh-heh). Aavistelin jotain hyvää ja sitä myös sain.

Syyhy kertoo Rebeckasta, jonka öisin valtaa outo ja käsittämätön syyhy. Usein hän raapii itsensä verille aviomies Mikaelin nukkuessa vieressä levollista untaan. Nopeasti käy ilmi, että Rebeckalle on tapahtunut jotakin, joka on saanut hänen immunologisen järjestelmänsä reagoimaan syyhyllä.

Syyhy on erittäin liukas kirja ja tällä tarkoitan sitä, että kun sitä aloittaa lukea on lähes mahdotonta laskea sitä käsistään. Tästä kiitos myös kääntäjä Laura Kulmalalle, joka on luonut käännökseen imun, joka vie mukanaan lupia kyselemättä.

Olen yrittänyt analysoida, mikä Strömbergin tekstistä tekee niin vauhdikkaasti etenevää, mutta en ole löytänyt mitään muuta yksinkertaista syytä kuin sen, että Syyhy nyt vaan on tosi vetävästi kirjoitettu. Se jakautuu 40 kappaleeseen, jotka on nimetty öiden mukaan ja jotka kuvaavat Rebeckan öisiä taisteluita syyhyn kanssa. Nykytasolta tehdään loikkia hänen menneisyyteensä ja niihin syihin, joista syyhy sai alkunsa. Strömbergin kerronta härnää lukijaa viittaamalla usein siihen paljastamatta mistä varsinaisesti on kyse.

Strömberg nostaa kiinnostavasti esiin mielenterveysaiheen ja sen asettamat haasteet parisuhteelle. Vaikka Mikael on mies, joka tekee asiat aina niin kuin hänen tyyliinsä sopii - lukuunottamatta kertaa, jolloin hän sortuu ostamaan liukuesteet kenkiinsä - on hän uskomattoman kärsivällinen Rebeckan kanssa. Mikael käy töissä ja hoitaa kodin. Rebecka taas viettää päivänsä kodin seinien sisäpuolella ja pelkää milloin mitäkin. Hänen mielikuvituksensa käy ylikierroksilla ja luo merkityksiä ihan tavallisillekin asioille sekä synnyttää havaintoja ikkunan takana vaanivista tarkkailijoista.

Oman ammatti- ja sukupuolistereotypioita purkavan mausteensa Rebeckan ja Mikaelin tilanteeseen tuo vielä se, että Rebecka on lähihoitaja ja Mikael taas insinööri.

Osasyitä Rebeckan tilanteeseen voi löytää hänen lapsuudestaan ja äidistä, joka vihasi omaa tytärtään tai niin Rebecka ainakin muistelee asian olleen, mutta uni ja todellinen menevät hänellä yhtä lailla helposti sekaisin kuin reaalimaailma ja omassa mielessä kuviteltu.

Syyhy avaa ovensa myös hetero-onnen ulkopuolelle, sillä vanhainkodissa, jossa Rebecka on ollut töissä on myös Helena - aprikooseilta tuoksuva  nainen, joka vetää Rebeckaa vahvasti puoleensa. Strömberg kuvaa naisten välisen rakastelun tavalla, joka on niin silkinhieno, että sitä lukiessa ei välttämättä tule edes huomanneeksi, mistä on kysymys. Wau!

Syyhy on ranskalaisen oloinen romaani. Sen pinta on kevyt, mutta pinnan alla on mustaa sekä isoja ja vakavia asioita. Piilotajunnan virrat valuvat osaksi Rebeckan arkipäivää ja asiat näyttäytyvät oudossa ja paikoin karmivassakin valossa.

Strömbergin romaanissa vallitsee oudon, kumman ja arkipäiväisen kiehtova balanssi, jossa kaikki voi olla juuri sitä, miltä se näyttää ja vaikuttaa, mutta yhtä hyvin jotakin aivan muuta.




Ellen Strömberg: Syyhy
183 sivua
Ruotsinkielinen alkuteos: Klåda (2019)
Suomentanut Laura Kulmala
Kustantamo S&S (2019)



Kirja saatu kustantajalta. Kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti