sunnuntai 2. elokuuta 2020

Kaarina Valoaalto: Banana Split

Banana Splitin "perusvirityksenä" on "paasaus, jankutus, jaarittelu ja höpötys."

Edellä oleva luonnehdinta ei ole minun näppäimistöltäni, vaan se on lainaus Kaarina Valoaallon teoksen sisäkannesta, jossa on leikkisästi todettu, että kyseisillä ilmaisuilla Valoaallon kokoelmaa on luonnehdittu lehdessä nimeltä Daily Express. Tämä on totta tai sitten ei.

Paasausta, jankutusta, jaarittelua ja höpötystä kutsutaan "kirjoittajan perisynneiksi", joista hän "kutoo karnevaaliasuisen, huppuunsa viritetyn tekstitykityksen." Kuuluuko olla huppuunsa vai pitäisikö olla huippuunsa? En tiedä. Jos kyse on painovirheestä, on se oivallinen. 

Kuten sisännesta löytyvä kuvaus jo vihjaa tuleman pitää riemukasta menoa. Tämä ei tarkoita ollenkaan sitä, etteikö teoksesta löytyisi myös räsymaton synkempiä raitoja. Erityisesti näin on silloin, kun matonkude on peräisin vanhenemisen vaatekappaleista. 



 Runon puhuja vertaa päänsisäistä kaaosta viisisuuntaiseen mielialahäiriöön ja luokittelee itsensä "kaistapääksi." Jokainen kaista on saanut  oman lukunsa kokoelmassa, joka jakautuu viiteen osaa aka kaistaan aka splitiin. Hallitseva tyyli on proosaruno, mutta osassa kokoelmaa runojen sisältä löytyy aforisminomaisia tiivistymiä.

hiljaisuus on melun esiintymiskammo
 [...{

Älkää hautoko murheitanne: ennenaikaiset ilot ovat surujen keskenmenoja.




Runominä asemoi runonsa ikään kuin jo ennalta virallisesti hyväksytyn runoskenen ulkopuolelle. Hän kutsuu runouttaan "käyrätorvifilosofiaksi, jonka törähdykset ovat valmiiksi salonkikelvottomia."

Tunnen erityistä syvää ja hyvää tyytyväisyyttä silloin, kun runous saa minut ajattelemaan jotakin, jota en ennen ole osannut ollenkaan tulla ajatelleeksi. Jotain, joka ei ole löytänyt tietään lähellekään pientä mieleäni. Näin käy Banana Splitissä, kun puhe kääntyy vainajien tuhkaukseen ja synnyttää kysymyksen siitä, "miten tulevaisuuden antropologi voisi loihtia ruukullisesta tuhkaa tutkittavia luita ja kalloja?"

Vastauksia em. kysymykseen voi laittaa tämän postauksen kommentteihin.






Elämä tappaa jokaisen. Toiset nopeasti, toiset hitaasti hiuduttamalla. Banana Splitin koskettavimmat osat liittyvät vanhenemiseen, kuten tämä kohta:


Ajan rampauttamia vanhuksia ruokaliinat leuan alle ripustettuina, markkinahakuisesti hoidettuina, kuivettuneiden köynnöskasvien tavoin enää pikku kärhöillään kiinni elämässä. Aluslakanoita tiukentamalla heidät saatiin sointumaan oman uurnansa tuhkaan. (s. 17)


En pääse tästä sitaatista yli. 
Kärhöt ojentautuvat, hipaisevat. 
Niitä ei pääse pakoon.




Banana Splitin kolmannessa splitissä 'Muotokuvia' Valoaalto tuo esiin kirjailijoita, jotka ovat inspiroineet häntä. Leduc, Mistral, Bukowski, Pessoa. Muun muassa. Ja Sirkka. Sirkka, joka niin monille runouden ystäville on rakas ja tärkeä. Sirkka, joka on syypää siihen, että minäkin joskus muinoin runoudesta innostuin.

Luen, että Sirkka sairastaa alzheimeria. Luen nopeasti. En halua, että asiat ovat nyt näin. Kärhöt puristuvat ympärilleni. 

Luettuani Sirkasta en oikein pysty enää keskittymään kokoelman loppuosaan, vaikka yritän monta kertaa. Sirkka on nyt kaikilla sivuilla. Toledossa oleva pitkä mies heittää varjonsa Banana Splitin sivuille ja ruumis leipoo piparkakkuja, yhä lisää piparkakkuja. Kehottaa maistamaan.




Banana Splitissä elämä vertautuu teatteriesitysten väliaikaan. Kokoelman loppupuolella tuntuu, että  kasvi- ja eläinmaailma alkaa peittää ihmiselämää alleen. Ilmassa on luopumisen sävyjä. Väliajan päättävä kello saattaa kilahtaa koska tahansa. 

vanhetessaan
ihminen laimenee käyttöasteeltaan lähes nollapisteeseen
lopullinen energia-arvo  mitataan ruumiin mätänemisestä syntyvien kaasujen 
potenssilla




Banana Splitissä lusikoi alati utelias ja maailmaa ihmettelevä subjekti. Runoissa esiintyy paikoin lapsille tyypillistä kirkasta ihmettelyä, joka puskee lukijaa kohti uusi horisontteja.

Nähdä unta - miten unta voi nähdä?

Valoaallon runojen synnyttämiä tunnelmia vasten sen nimi tuntuu sekä irvokkaalta että mitä mainioimmin elämän sirkusluonteen itseensä tiivistävältä. Sitähän se kaikki on ja joskus muutama nonparelli.



Kaarina Valoaalto: Banana Split
102 sivua
Poesia (2020)



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti