Siirry pääsisältöön

Louise Glück: Uskollinen ja hyveellinen yö


Enostone kustannus sai viime vuonna jättipotin, kun Louise Glück palkittiin kirjallisuuden Nobel-palkinnolla. 

Glückin teoksen Faithful and virtuous night käännös oli nimittäin jo kovaa vauhtia tulossa suomeksi Anni Sumarin näppäimistön kautta. Jättipotti tuli myös meidän lukijoiden osaksi, sillä saimme nobelistin teoksen hyppysiimme varsin pian sen jälkeen, kun Glück oli palkintonsa vastaanottanut.

Ennen Nobel-palkintoa vuonna 1968 runokokoelmalla Firstborn debytoinut Glück (s. 1943) on ehditty palkita jo läjällä muita kirjallisuuspalkintoja (Pulitzer, National Book Award, Bollinger Prize) ja vaikka hän Suomessa on ollut tuttu vain suppeahkolle runoentusiastien piirille on hän maailmalla ehtinyt nauttia jo runsaasti ansaittua arvostusta.

*

Kokoelma käynnistyy runolla Vertaus, jossa Glück nostaa esiin kysymyksen päämäärän merkityksestä ihmiselle ja laajentaa tämän pohdinnan sitomisen ja vapauttamisen välisen vuoroliikkeen kautta mietiskelyksi siitä, mikä pitää ihmistä kiinni elämässä ja mikä tuottaa tunteen siitä, että emme leiju täysin irrallaan ympärillä olevastamme. 

Tapahtuu porautuminen olemassaolon laintauluihin. Niiden raaputtamiseen ja pyyhkimiseen, niihin tulevaisuudessa kirjoitettavan tekstin aavisteluun, jonka ajatteleminen synnyttää turvattomuutta.


[...] ja joka yönä sydämeni

vastusti tulevaisuuttaan kuin pieni lapsi, jolta on mielilelu otettu pois.


Halki kokoelman toistuu liike, vetäminen ja työntäminen. Liike etäämmälle ja lähemmäksi on jatkuvaa, pysähtymätöntä. Se lävistää koetun ja eletyn, ja tämä hetki on vain jo ohimennyt piste sen akselistolla. 

Liike paitsi minän ja maailman välillä, myös minän ja sinun ja teidän. Fort-da. 

Valtavasti liikettä. Sitä enemmän liikettä, mitä hitaammin tätä kokoelmaa lukee. Sitä enemmän liikettä, mitä useammin tämän kokoelman sanoihin pysähtyy.


Glückin kokoelma lainaa nimensä kirjalta, jota runon puhujan veli lapsena luki. Ei niin, että kirjan nimi olisi ollut Uskollinen ja hyveellinen yö, vaan niin, että tämän nimen veli lukemalleen kirjalle antoi. 

On kyse vanhempien kuolemasta syntyneestä surusta. Vanhempien, jotka nyt istuvat "valkeiden pilvien päällä valkoisissa matka-asuissaan." 

"Valkoiset matka-asut" on Glückille tyypillinen voimakas kuva, joka avautuu ja laajenee ja joka työntää minut Tomi Kontion kokoelmaan Saattaa, olla. Erityisesti Kontion sanoihin "leikkaan saksilla vahveron jalkoja, / pieniä poikia keltaisissa kurahousuissaan". Valkoiset matka-asut ja keltaiset kurahousut koskevat minua samaan paikkaan ja valkoisten matka-asujen liikkeeseen työntämien sienipoikien kurahousujen kautta matkani jatkuu edelleen Sirkka Turkan runoihin.


[Nyt nämä tunteet kaikki tunteet tällä hetkellä ja vuosien takaa. Nyt on pidettävä taukoa.]


Ei siis ole ihme ollenkaan, että Glückiä lukiessa tuntuu jouluyöltä. Sen hiljaisuudelta. Lumihiutaleilta. Olen suojaton aivan, ihoni ohentunutta läpäisypintaa.


Glück tuo surun esiin hiljaa. Usein sillä tapaa viittauksellisesti, että lukija ei aluksi edes huomaa, miten suru livahtaa sisään portista omilla avaimillaan ja kävelee talon omakseen.


Niinä päivinä käyttelin ahkerasti värikyniäni

(kulutin pian loppuun tummat värisävyt)


Ne, jotka ovat menneet jäävät surun ydinolemisena meihin ja kun puhumme ja kirjoitamme itsestämme puhumme ja kirjoitamme aina myös heistä. "Joka kerta kun sanon "minä", on kyse teistä", sanoon runon puhuja kuolleille vanhemmilleen.



Uskollinen ja hyveellinen yö sisältää mustan lempeitä, usein kipeän tarkkoja havaintoja, jotka eivät - kuten Aale Tynni sanoisi - salpaa surua luotaan. 


Älkää unohtako minua, huusin, nyt juosten

monen hautatilkun yli, monen äidin ja isän yli -


Glückin runoja hallitsee syvästi inhimillinen ja epifaninen läsnäolo. Kaiken keskellä lohtu. Toivon kajastus. Nämä runot ovat kuin rakastettu, josta ei saa tarpeekseen. Jota kaipaa silloinkin, kun on niin lähellä häntä kuin se fyysisesti on mahdollista.


On oikein ja on kohtuullista, että Glück sanoo viimeiset sanat.


Taidan jättää sinut tässä. On alkanut näyttää siltä

ettei ole olemassa täydellistä lopetusta.



Louise Glück: Uskollinen ja hyveellinen yö

Faithful and Virtuous Night (2014)
Suomentanut Anni Sumari

Enostone (2020)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p...

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

"Toi Pajtimin uus kirja. Halkeen"  kirjoitin ystävälleni kun olin lukenut Pajtim Statovcin romaanin Lehmä synnyttää yöllä . Kirjoitin juuri tälle ystävälleni, koska hänelläkin on halkeamisen kyky ja hän tietää heti, mistä on kysymys.  Instagramiin laitoin stoorin, jossa uhkasin lyödä niitä, jotka tiivistävät tämän romaanin sanoihin "hieno lukukokemus". Sanat, joilla kuvata haltioitunutta kokemusta lukemastaan ovat rajallisia, mutta "hieno lukukokemus" vetää latteudessaan vertaa sen kaltaisille ällöilmaisuille kuin masuasukki, paituli ja pientä purtavaa. Kun olen lukenut Lehmän en pysty rauhoittumaan. Tärisen ja kävelen pitkin asuntoani ja tuijotan ikkunasta syksyn värjäämiä puita. Kirpeys. Kauneus, joka on kuolemassa.  Ja pitäisi lähteä kauppaan. En voi nyt lähteä kauppaan. En voi tässä mielentilassa mennä minnekään, missä on vieraita ihmisiä.  Taivaan isä kiitos, että en ole kriitikko. Että en ole vaikkapa Pasi Huttunen, jolle Lehmä oli "epämiellytt...

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen ...