Eveliina Talvitie: Kävin vaan uimassa, sisko

Eveliina Talvitien romaanin Kävin vaan uimassa, sisko inspiraation lähteenä on toiminut ranskalaisen näyttelijän Marie Trintignantin kohtalo. Noir Désir -yhtyeen keulakuva Bertrand Cantat pahoinpiteli vuonna 2003 tyttöystävänsä, jonka seurauksena Trintignant vajosi koomaan ja kuoli muutamaa päivää myöhemmin.

Noir Désir on ollut pitkään Spotify-soittolistallani ja samoin kuin Talvitie teoksensa jälkisanoissa olen tragediasta kuultuani pohtinut, voinko kuunnella heitä enää, koska se tuntuu likaiselta ja väärältä. 

Kävin vaan uimassa, sisko ei ole fiktiiviseen muotoon puettu toisinto Trintignantin tragediasta, vaan kolmiodraama, jossa niin ikään päähenkilö on nimeltään Marie. 

Marie on virolainen näyttelijä, joka on esittänyt pääroolia virolaisessa runoilija Marie Underin elämää kuvaavassa elokuvassa. Romaanissa on siten läsnä tavallaan kolme eri Marieta ja lisäksi Underin sukunimen merkitys 'alla' tuo teokseen vielä ihan oman -vaikkakin tahattoman - mystisen säväyksensä.

Romaanin sävy ja kirjoitustyyli tiivistyy kiinnostavalla tavalla sen nimeen. Talvitien kieli on energista ja ilahduttavan anteeksipyytelemätöntä - paikoin jopa silmää iskevän röyhkeää. Se on bootsit jalassa kirjoitettua kerrontaa, jossa feminiininen imee voimaa maskuliinisesta. Toisinaan olen löytävinäni tekstuaalisia kuohuviiniporeita, jotka tuovat mieleeni ranskalaiskirjailija Amélie Nothombin.

Marie on kokenut elämässään raskaan menetyksen ja kantaa sitä piilossa muilta. Ns. elämäntapafilosofit saavat häneltä täyslaidallisen.

"Elämä on sellaista, elämä on tällaista, ihmeellistä, kun elämäihminen jaarittelee summittaisia näkemyksiään elämästä, teennäisen uteliaana, minun tekee mieli vetää housuni alas, kumartua ja näyttää persereikäni, tässä sinulle elämää."

 

Feministiset virtaukset ovat tekstissä jatkuvasti läsnä. Milloin suoremmin, milloin enemmän 'under'. Maailma ei ole sama miehille ja naisille, eikä Talvitie anna lukijan unohtaa tätä epäkohtaa.

"Miehet saivat olla poikia. Jos aikuinen nainen, äiti, halusi olla lapsi, oli se luonnotonta."

 

Vapaus kuuluu miehille ihan eri tavalla kuin naisille. Marie haluaa olla vapaa sielu hänkin, eikä hän perusta sukupuolille määrätyistä rooleista. Vapauden maskuliininen luonne tiivistyy romaanissa kuvatussa Tentation -bändissä, jonka laulajan, naimisissa olevan Benjaminin kanssa Marie ajautuu suhteeseen. Tentation vastustaa Benjaminin suulla kapitalismia ja kaupallisuutta, mutta yksityiselämän puolella ihmiset vaikuttavat olevan Benjaminille kauppatavaraa. 

Benjamin ei kestänyt yksinäisyyttä, hän söi ihmisiä, nielaisi kokonaisena.

Kävin vaan uimassa, sisko etenee näkökulmien kautta, jotka välillä vievät tarinan nykylinjan menneisyyteen, toisinaan taas tulevaan. Siirtymät ovat sujuvia ja kerronnan jännitteen kannalta sekä perusteltuja että balansoituja. Lukijalle tarjotaan vihjeitä, joiden merkitys paljastuu vasta myöhemmin romaanissa.

Nykyisin, kun yhä useammat haluavat olla kirjailjoita, mutta eivät välittäisi lukea kirjallisuutta on ihanaa lukea tekstiä, josta ilmenee kirjoittajan lukeneisuus. Myös Talvitien elokuvien ja (populaari)kulttuurin tuntemus rikastuttavat kerrontaa ja tuovat siihen lisää ulottuvuuksia. Teoksesta mm. löytyy nyökkäys Kerouacin kulttiteokseen Matkalla (On the Road, 1957), mutta se saa Talvitien käsittelyssä raikkaan feministisen ilmentymän.

Marien virolaisuus sekä hänen rakkautensa Viroa ja virolaisuutta kohtaan sekä virolaisuuden läsnäolo teoksessa ylipäätään luovat teokseen kiinnostavan kerroksen, joka saa näkemään naapurimaamme uudessa valaistuksessa.

Teoksen feminismi ei ole tippaakaan osoittelevaa, mutta se tekee selväksi naisten ja miesten väliset valta-asetelmat ja niistä aiheutuvat seuraukset. Kävin vaan uimassa, sisko on viettelevän raikas pyörre, joka kaappaa lukijan kainaloonsa ja sitten mennään eikä meinata.

Eveliina Talvitie: Kävin vaan uimassa, sisko

197 sivua

Into (2021)

Kiitos kirjasta Into!