Siirry pääsisältöön

Patrick Modiano: Dora Bruder


Joidenkin kirjailijoiden teosten seuraan tulee selittämätön kaipuu aina silloin tällöin. Minulle yksi tällainen kirjailija on ranskalainen Patrick Modiano (s. 1945). 

Jo ottaessani käteen Dora Bruderin itse teosta lainkaan tuntematta otaksun, että Modiano vie minut taas 1900-luvun ensimmäisen puoliskon Pariisiin. Odotan saavani lukea Pariisin kaduista, toisen maailmansodan vaikutuksista pariisilaisten elämään, ajan liikkeistä historian ja nykypäivän välillä.

Dora Bruder täyttää odotukseni tarkemmin kuin mitä osasin edes aavistella. Yllätyksenä sen sijaan tuli, että kyseessä ei ole varsinaisesti romaani, vaan pikemminkin dokumentti siitä, miten Modiano etsii tietoa Dora Bruder -nimisestä tytöstä.

1980- ja 1990-lukujen taitteessa Modiano törmäsi Paris Soir -lehden 31.12.1941 päivättyyn ilmoitukseen, jossa kerrotiin 15-vuotiaan Dora Bruderin katoamisesta.

Modiano oli koukussa heti Doran katoamisilmoituksen luettuaan. Hän ei pystynyt olemaan ajattelematta Dora Bruderia ja mitä tälle tapahtui, ja niin alkoi monien eri arkistojen läpikäynti, joista hän etsi tietoa Dorasta ja tämän vanhemmista.


'Dora Bruder' vie lukijansa Pariisiin, jossa juutalaisia kerätään vastaanottoyksiköihin, joista heidät edelleen kuljetetaan tuhoamisleireille. Moninaisten selvitysten jälkeen Modiano saa selville, että niin käy myös Doralle sekä hänen vanhemmilleen. 

Modiano herättää teoksessaan henkiin juutalaiset ja heidän kohtalonsa erinäisten poliisi- ym. viranomaisten rattaissa. Nimet kirjan sivuilla muuttuvat nimistä todellisiksi ihmisiksi, jotka kerran kulkivat samoja katuja, joita Modiano itsekin on monesti astellut.

'Dora Bruderissa' hengittää aika ja aikakaudet, niiden muodostamat silmikot, joiden läpi ihmiset eri vuosikymmeninä ovat kulkeneet. Joiden läpi pudonneet ja jotkut myös pelastuneet. 


'Dora Bruder' osoittaa, miten ihmisten polut risteävät yllättävillä ja täysin odottamattomillakin tavoilla. Minut tämä teos vie niihin vuosiin, kun opiskelin kirjallisuutta ja intoilin Hagar Olssonista. Muistan miten sain päähäni, että kenties Hagar Olsson oli joskus asunut samassa asunnossa kuin minä itse. Tämä oli periaatteessa aivan mahdollista, koska asuintaloni oli rakennettu 1900-luvun ensimmäisinä vuosina.

Vanhat talot ovat kiinnostavia, koska niiden seinät ovat nähneet ja kuulleet niin paljon. Niiden nurkat täynnä elämää, jota emme koskaan enää voi tavoittaa, mutta joka kuitenkin on tavoittamattomana tunnelmana läsnä. Miten edelliset asukkaat vaikuttavat meihin, on kysymys, johon ei voi saada vastausta, mutta joka kiehtoo minua loputtomasti.


Modianon dokumentäärinen romaani näyttää, miten ihminen on aina sidoksissa siihen aikaan, jossa hän elää. Ajan tuulet puhaltavat läpi 'Dora Bruderin' ja saavat jo kauan sitten kuolleet hengittämään.  Pienestä koostaan huolimatta Modianon romaani on iso. Se kantaa sisuksissaan valtavaa palaa eurooppalaista historiaa ja ihmisten julmimpia tekoja. 


Patrick Modiano: Dora Bruder

Ranskankielinen alkuteos Dora Bruder (1997)

Suomentanut Lotta Toivanen

WSOY (2020)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän