Siirry pääsisältöön

Laura Finska: Muut esille tulevat asiat

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja sen kansalaiset!

Tarinoita meistä on monta. Laura Finskan Muut esille tulevat asiat tarjoilee niistä yhden Rafaelin, Lukan ja Matildan kautta.


Finskan romaani avautuu vähän harvinaisemman kertojan kautta, sillä ensimmäisenä ääneen pääsee raitiovaunu, jota tosin kirjan maailmaan sopivammin kannattaa kutsua sporaksi.

Rafael ja Luka ovat veljeksiä. Rafael niin 15-vuotias kuin 15-vuotiaat ovat. Some on vahvasti hänen elämässään läsnä ja Rafael pyrkii luomaan vaikutelmaa suuntaan jos toiseenkin. Erityisesti Vanessa-nimisen tytön suuntaan.

Luka on 26, ajaa raitiovaunua ja käyttää erinäisiä päihteitä. Paikoitellen hän kavereineen tuo mukanaan pussikaljaromaanimaisen tuulahduksen. Useimmiten ei mene hyvin ja väliin vallan huonosti. Luka muistuttaa samalla siitä, että huumeidenkäyttäjät eivät ole pelkästään yhteiskunnan ulkopuolella olevaa sakkia, vaan moniin heistä törmäämme yhä kasvavassa määrin tietämättämme. Vaikka sitten ratikkakuskeina.

Matilda on 23 ja opiskelee lääkiksessä sekä kärsii OCD-tyyppisistä oireista.


”Jos huomaat lattialla yksinäisen sukan, poimi se, sillä yksinäiset sukat ovat merkki epäonnistumisesta. Jatka keittiöön. Huuhtele rätti. Ota kaksi pisaraa astianpesuainetta. Jos otit vahingossa kolme, aloita alusta. Heitä rätti roskiin. Et tee sillä mitään. Ota puhdas rätti pahvipakkauksesta (talousliina 10 kpl, 100 % viskoosi). Pyyhi pöytä. Nyt voit ottaa muutaman askeleen taaksepäin. Noin.”


Matilda on suhteessa - tai ehkä pikemminkin yrittää olla suhteessa - Lukan kanssa. Heidän välillään kipinöivät rakkaus, draama ja riidat vaihtelevassa järjestyksessä, eikä Lukan ajautuminen yhä syvemmälle huumeiden maailmaan helpota asioita.

Miksi ihmeessä Matilda roikkuu kiinni Lukassa? Heidän maailmansa ovat kovin eri paria, mutta se on varmaan se rakkaus tai rakkaudeksi luultu, joka tuo heidät yhä uudestaan yhteen. Eräs versio tämäkin aiheesta miksi naiset aina rakastuvat renttuihin.

Romaanin tapahtumapaikkana on enimmäkseen Helsingin Kallio. Ihan väärin ei olisi sekään, että Finskan romaania kutsuisi kalliokirjallisuudeksi, mutta ei tehdä niin. Vältetään typistämisen vaara.

Finskan luomat henkilöhohmot ovat eläviä ja kokonaisia. Kerronta etenee vuorotellen jokaisen heistä näkökulmasta. Kieli säihkii ja sähisee. On väliin jopa ylinokkelan tuntuista.

Kerronnassa huomiotani kiinnittää hypähtely. Esimerkiksi kun ensin ollaan paikassa A, seuraavassa kappaleessa ollaankin jo paikassa B ilman että varsinaista siirtymää olisi kuvattu. 

Muut esille tulevat asiat on tätä päivää sykkivää, vimmaista, vahvaimuista, tarkasti zoomaavaa.  

Hyvin hyvin luettavaa tekstiä, suorastaan addiktoivaa.


Laura Finska: Muut esille tulevat asiat
432 sivua
WSOY (2023)




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän