Siirry pääsisältöön

Lyhyet, osa 7 - Beatrice Salvioni: En pelkää mitään; Jen Beagin: Viileä vaalea; Szilvia Molnar: The Nursery


On aina kippiksen paikka, kun suomeksi saadaan italialaista kirjallisuutta. Salvionin romaanin on suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä. 

En pelkää mitään sijoittuu Mussolinin ajan fasismin kurittamaan Italiaan ja seuraa 12-vuotiaiden ystävysten Francescan ja Maddalenan elämää. Tytöt tuovat vahvasti mieleen Ferranten Napoli-sarjan Elenan ja Lilan. Elenan tavoin Francesca on kunnollinen, Maddalena taas Lilan tavoin ehdoton ja yhteisön säännöistä välittämätön. Yhteistä Napoli-sarjan kanssa on myös Francescan ja Maddalenan kasvuympäristön väkivaltaisuus. Tyttöjen on pärjätäkseen oltava kovia ja röyhkeitä.

Maddaleenaan, joka haluaa itseään kutsuttvan nimellä Malnata henkilöidään paha ja tuho.

"He puhuivat hänestä [Malnatasta] kuin viheliäisestä sairaudesta tai ruostuneesta raudankappaleesta, joka nostaa kuumeen ja tappaa, jos siihen sattuu viiltämään ihonsa."

Tyttöjä säätelevät tiukat normit, joiden ulkopuolelle ei sovi luisua. Tytöille ja pojille on omat jyrkkäreunaiset sääntönsä, joita pojat vahvistavat käytöksellään. Naiselle oikeanlaisen käytösmallin tarjoavat Mussolinin naiset, jotka uhrautuvat miehen vuoksi, eivätkä vaadi vastalahjaksi mitään.

(Kävin eilen katsomassa Sofia Coppolan ohjaaman elokuvan Priscilla, joka perustuu Priscilla Presleyn kirjaan hänen elämästään Elviksen kanssa. Hyvin oli Elvis sisäistänyt Il Ducen näkemyksen siitä, mikä on naisen paikka miehen rinnalla, korjaan: miehen alapuolella)

Francescan keskiluokkaisessa perheessä erityisiä arvoja ovat arvokkuus, maine, kunnollisuus ja nuhtettomuus. Kuvaavaa on, miten Francesca on ihana nuori neiti niin kauan kuin hän on passiivinen ja hiljaa. Kun hän uskaltaa sanoa vastaan mitätöi hän itsensä perhetuttujen silmissä.

Vähä vähältä Fransescalle nousee yhä tärkeämmäksi Malnata hyväksyntä. "Hänen hymynsä rinnalla koulussa tunnustetuksi annetut ruusukkeet ja aikuisten kehut kalpenivat ja vaikuttivat täysin naurettavilta."

Naiseksi kasvamisen haaste on Salvionin romaanissa olla suostumatta. Uskaltaa vastustaa miehiä, jotka sanovat omistavansa naisen. Uskaltaa vastata: "Minä en kuulu kenellekään." 


Beatrice Salvioni: En pelkää mitään
La Malnata (2022)
Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä
320 sivua
Gummerus (2024)



Jen Beagin: Viileä vaalea


On hyvät ainekset.

(On nainen, joka litteroi terapiakeskusteluja. On nainen Viileä Vaalea, joka käy terapiassa.)

Ainekset sekoitetaan kakuksi.
(On edellä mainittujen naisten kohtaaminen. Ainekset, jotka valuvat kakkuvuoan reunojen yli).

Kakku uunissa.
(On edellä mainittujen naisten välistä seksiä. Usein ja paljonkin, ja huomiohakuisen tarkoituksellisesti.)

Kakku paistuu ja tulee ulos uunista lässähteenä.
(On liikaa keinotekoisia lisäaineita. On liikaa muka nokkelaa, joka alkaa väsyttää).

Voi syödä, vaikka ei niin kovin paljon maistukaan.


Jen Beagin: Viileä vaalea
389 sivua
Big Swiss
Suomentanut Maria Lyytinen
Otava (2023)



Szilvia Molnar: The Nursery

"I used to be a translator and now I am a milkbar."

Nainen eli onnellista elämää aviomiehensä kanssa. Hän teki töitä kääntäjänä ja nautti saadessaan viettää aikaa yksin kirjoituspöytänsä äärensä "siirtämässä" kirjallisuutta kieleltä toiselle. Etsimässä sanoja ja ilmauksia. 

Syntyy tyttövauva Button ja kaikki muuttuu.

"I thought I knew some things about the world, but in this new, turned-inside-out existence, I am unsure of it all. And if I don't have my words, what is left of me? Am I purely a motherless wife chained to my own mothering? Why would anyone even call this repetition mothering?"

Molnarin teoksessa kuvataan pääosin ensimmäistä synnytyksen jälkeisestä viikkoa, kun nainen opettelee elämään vauva-arkea ja olemaan "maitobaari".

Kuvaus on kaunistelematonta synnytyksen jälkeen käytettäviä verkkoalushousuja myöten. Pitäisi olla ihaninta äitiyden auvoa, mutta mitäs kun ei olekaan. Kun google-hausta alkaa löytyä seuraavia hakusanoja:

can you die from sleep deprivation
how common is wanting to kill your baby
postpartum anxiety symptoms

The Nursery on romaani, jonka päähenkilön tunteisiin ja kokemuksiin moni synnyttänyt voi samaistua. 

Szilvia Molnar: The Nursery
189 sivua
Oneworld (2023)



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip