Reader, why did I marry him?

Luin Jamie Quatron novellikokoelman, koska siinä on mielenkiintoinen kansi ja sillä on houkutteleva nimi. Okei, kantta voisin vielä vastustaa, mutta en kirjailijan lupausta näyttää minulle enemmän. Näyttää enemmän mistä ja millä tavalla? Jos kirjaan voi koukuttua pelkän nimen perusteella, niin tässä tapauksessa kävi juuri niin. I want to show you more puhuttelee minussa jotain alitajuista kerrosta, jota en osaa/halua nimetä. Quatron novellikokoelma on esikoisteos. Asia, joka tuntuu varsin uskomattomalta, sillä novellit ovat niin vankkoja, niin hiottuja, niin valmiita, niin uskaliaita, niin pakkomielteisiä, niin paikoin brutaaleja, että on vaikea uskoa, että kirjailija on niin valmis heti ensimmäisessä teoksessaan kuin Quatro on. Kokoelman läpi kulkevia teemoja ovat uskottomuus, uskonto (unohda, miten yleensä ajattelet uskonnosta, tässä ei ole kyse siitä), syöpä ja juokseminen. Kirjoitin aluksi pettäminen ja uskonto, mutta vaihdoin pettämisen uskottomuuteen ja samalla tajusin...

Haluaisin olla Heikki Harma, eikä liene vaikea arvata miksi. Oneiron nimittäin on niin hyvä, että sitä lukiessa meinaa pää haljeta. Se viiltää, häikäisee älyn loisteella, itkettää ja tekee todeksi maailman, jota  ennen Oneironia ei ole ollut olemassa. Vaan kerronpa tähän alkuun ensin pienen tarinan: Olin lukenut Oneironia reilut 50 sivua, kun minulle tuli pakottava tarve nousta lukutuolistani ja astella kirjahyllylle. Tiesin ihan tarkkaan, mitä sieltä etsin ja yllätyksekseni etsimäni löytyikin varsin helposti. Otin kyseisen niteen käteeni ja luin: Nicole Brossard edustaa kokonaisvaltaista, lentävää, rämäpäistä ilman naista: hänen teksteissään naiset ovat paenneet patriarkaalisesta kontrollista omaan avaruuteensa.*  Nämä Teija Enorannan sanat kuvaavat jotakin hyvin olennaista siitä, mitä koin lukiessani Oneironia. Minulle Lindstedtin kuvaamat naiset ovat juuri tällaisia paenneita naisia, jotka ovat irronneet siitä, mitä kutsutaan elämäksi, mutta eivät ole vielä sa...

Uskoin kirjallisuuskriitikko Hannu Marttilaa. Hän nimittäin kirjoitti mainion kritiikin Helsingin Sanomiin Rein Raudin teoksesta Rekonstruktio. Marttilan kuvauksessa tämä romaani näyttäytyi melko lailla täydellisenä. Mikä täky! Pakkohan sitä oli tuollaisen arvion jälkeen ottaa onki omaan käteen. Rikostutkinnassa rekonstruktiolla tarkoitetaan rikostilanteen uudelleenluomista sen selvittämiseksi, miten rikos tapahtui. Yleisemmässä mielessä rekonstruktiolla voidaan tarkoittaa minkä tahansa tapahtuman toistamista tai analyyttistä mallintamista alkuperäisen tapahtumien osatekijöitä tarkastelemalla.  Raudin romaanin tarinankertoja on Enn Padrik, syöpää sairastava mies, jolla on elinaikaa vajaa vuosi. Viisi vuotta tyttärensä Annin kuoleman jälkeen hänessä on herännyt halu rekonstruoida, mistä oli kysymys, kun 4 nuorta - Anni mukaan lukien - löydettiin itsemurhan tehneinä palavasta talosta. Aluksi olin tämän teoksen kanssa hieman ihmeissäni. Odotin, että milloin päästään its...

Tähtiin kirjoitettu virhe palmalaisessa kirjakaupassa Tunnustan. Ennakkoluuloni John Greenin menestysromaania kohtaan olivat estää koko kirjan lukemisen. En oikein osaa suhtautua tämänkaltaisiin hypeteoksiin, jotka ovat valloittaneet ellei koko, niin ainakin puoli maailmaa. Palasin pari päivää sitten lomalta Mallorcalta ja arvatkaapa mitä brittiteinit lukivat uima-altaalla? Entä kun menin Palman kaupungissa kirjakauppaan, mikäköhän teos pisti ensimmäiseksi silmään? Tähän päälle vielä palmalaisen leffateaterin mainokset. Kyllä. Tähtiin kirjoitettu virhe on hot nyt vähän kaikkialla. Ennen teoksen lukemista ajattelin sen olevan nyyhkytarina syöpää sairastavasta tytöstä. Kertomus, joka saa lukijan joko itkemään ja suurkuluttamaan nenäliinoja tai vaihtoehtoisesti käynnistää lukijassa kylmän analyyttisen asenteen, joka saa tarkastelemaan teoksen koskettavuutta kliinisen etäisesti ja samalla tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä, että ei anna kirjan kuvaaman tarinan vaikuttaa itseensä....

Välttelin pitkään Riikka Ala-Harjan 'Maihinnousun' lukemista. Olin lukenut, että 'Maihinnousussa' Ala-Harja kuvaa lapsen sairastumista syöpään ja että kuvaus perustuu tositapahtumiin, hänen lähisukulaisensa sairastumiseen. Kirjailija ei tietenkään elä tyhjiössä, vaan kaikki hänen kokemansa suodattuu kirjoihin tavalla tai toisella. Silti tositapahtumiin perustuva lapsen sairauden kuvaaminen tuntui hyväksikäytöltä, liian kipeältä aiheelta leviteltäväksi ihmisten luettavaksi. Kun 'Maihinnousu' valittiin vuoden 2012 Finlandia-ehdokkaaksi muutuin toiveikkaaksi sen suhteen, että Ala-Harja on käsitellyt aihetta taitavasti sortumatta "ryöstöviljelyyn". Kun aloin lukea 'Maihinnousua' etukäteisspekulaationi haihtuivat. Ala-Harjan romaani imaisi mukaansa ja luin sitä fiktiona miettimättä sen yhteyksiä reaalimaailmaan. 'Maihinnousu' on paitsi kertomus lapsen sairastumisesta myös hajoavan perheen tarina. On 8-vuotias Emma, joka sairastuu leukem...