sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kesä ilman miehiä -projektin yhteenveto

Kalenterin mukaan kesä loppuu tänään. On siis aika tehdä pieni yhteenveto kesäprojektistani Kesä ilman miehiä, joka on esitelty tässä.

Projekti onnistui sikäli hyvin, että vain kolme kirjoista jäi lukematta. Julie Orringerin romaania The Invisible Bridge en ehtinyt kesän kuluessa edes aloittaa. Barbara Kingsolverin teoksen Flight Behaviour jätin kesken jo parinkymmenen sivun lukemisen jälkeen. Kingsolver on minulle vaikea kirjailija. En millään tahdo päästä hänen teoksiinsa sisään, enkä oikein osaa edes sanoa, mistä se johtuu. Jennifer Eganin romaanin Keep kohdalla tuli sellainen yllätys, että se osoittautuikin samaksi romaaniksi, joka on suomennettu nimellä Sydäntorni. Koska luin Sydäntornin viime syksynä suomeksi, jätin nyt lukematta sen uudelleen. Sydäntornista mainittakoon kuitenkin sen verran, että se on huikean huiman hulppean hirmuisen hieno teos, joka omissa arvioinneissani kuuluu vuoden 2013 aikana lukemieni teosten kärkisijoille.

Lukemistani romaaneista Tessa Hadleyn The London Train on ainoa, josta en blogannut. Luin sen aikamoisessa kesäflunssassa ja tämän vuoksi monet teoksen hienoudet menivät enempi vähempi ohi. The London Train koostuu kahdesta erillisestä kertomuksesta, joka tuli minulle yllätyksenä. Lontoon juna yhdistää tarinat toisiinsa. Hadleyn kieli on kaunista ja nautinnollista ja teoksessa on syviä havaintoja ihmiselämän kiemuraisista poluista, joilla menneisyys, nykyisyys ja tuleva muodostavat pysähdyttäviä, alati muuttuvia kuvioitaan. Tässä Hadleyn romaanista yksi sitaatti, joka puhutteli minua erityisesti:

"Once, Cora had believed that living built a cumulative bank of memories, thickening and deepening as time went on, shoring you against emptiness. She had used to treasure up relics from every phase of her life as it passed, as if they were holy. Now that seemed to her a falsely consoling model of experience. The present was always paramount, in a way that thrust you forward: empty, but also free. Whatever stories you told over to yourself and others, you were in truth exposed and naked in the present, a prow cleaving new waters; your past was insubstantial behind, it fell away, it grew into desuetude, its forms grew obsolete. The problem was, you were always still alive, until the end. You had to do something."

Linkit Kesä ilman miehiä -projektissa lukemiini teokiin löytyvät tästä:


Jos edellä mainitusta kymmeniköstä haluaisi nostaa esiin parhaimmat lukukokemukset, niin kärkikolmikkoon asettaisin Leen, Morrisonin ja Selasin teokset. Ehkäpä jopa edellä mainitussa järjestyksessä. Koko kesän mielenkiintoisin ja mieleenpainuvin romaanihenkilö oli Leen romaanin Atticus Finch. Hänellä on nyt vakaa paikkansa tärkeimpien romaanihenkilöideni listalla. Paikka, jolta häntä ei hevin syrjään heivata.



8 kommenttia:

  1. Sinulla on ollut hieno kesäprojekti. Tämmöinen tekisi hyvää minullekin, sillä lukemiseni painottuvat jonkin verran mieskirjailijoihin. En mitenkään tietoisesti valitse mies- tai naiskirjailijoita, mutta ehkä pari naistenviikkoa olisi silti paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minä taas luen yleensäkin paljon naisten kirjoittamia teoksia - ihan vaan sen vuoksi, että ne usein puhuttelevat mua enemmän. Tämä kesäprojekti lähti sen pohjalta, että valikoin hyllystä muutamia lukemattomia kirjoja ja ne sattuivat olemaan kaikki naisten kirjoittamia.

      Poista
  2. Kiitos tuosta Jennifer Egan -vinkistä. Niin ylistäviä sanoja siitä käytät, että kirja on pakko lisätä lukulistalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Egan jakaa kovasti mielipiteitä, mm. juuri tämä Sydäntorni. Toiset ovat haltioissaan, toisten mielestä Sydäntorni on lähinnä sietämätön. Itse näin jälkikäteen olen alkanut miettiä, että Sydäntornissa saattaisi nähdä hieman murakamilaisuutta. En ajatellut sitä lukiessani, mutta näin jälkikäteen on tullut mieleen.

      Sen perusteella, millaisista teoksista olet kirjoitellut ja pitänyt, uskon, että saattaisit mieltyä Sydäntorniin. Voin tietysti olla aivan väärässäkin. Tosi mielelläni kuulisin, mitä ajatuksia se sinussa herätti.

      Poista
  3. Harper Leen Kuin surmaisi satakielen on noista minun suosikkini. Minun pitäisi lisätä miesten kirjoja lukulistalle, sillä heidän kirjat ovat huutavassa vähemmistössä. Viimeaikaiset kirjaostokseni ovat olleet sen vuoksi mieskirjailijoiden kirjoja. Tosin meiltä löytyy varmaan enemmän miesten kirjoja, sillä mies ei lue naiskirjailijoiden kirjoja, ainoa poikkeus oli Sofi Oksasen Puhdistus.

    VastaaPoista
  4. Kuin surmaisi satakielen on kerrankin sellainen klassikko, joka kannattaa lukea muutenkin kuin vaan sen klassikoaseman takia. Hieno ja unohtumaton teos. Kiitos kommentistasi Mai.

    VastaaPoista
  5. Oli kiinnostavaa ja antoisaa seurata kesääsi. Hurraa Harper Leelle ja Taiye Selasille, Ghana ikuisesti on yksi hienoimmista kirjoista joita olen tänä vuonna lukenut, Leen kirja taas yksi pitkäaikainen suosikkini. Toni Morrison on tietenkin aina kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä mainitut kolme lienee suht varmoja valintoja useimmille lukijoille. Kiitos siitä, että tulin lukeneeksi Selasin kirjan uudestaan kuuluu pitkälti Katja juuri sinulle. Hienon arviosi luettuani heräsi halu lukea uudestaan. Onneksi luin. Ensimmäinen lukukerta ei mennyt lähellekään Strömsötä, mutta toisella kerralla tuosta teoksesta nousi vaikka mitä.

      Poista