sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Kirjabloggaajien joulukalenteri, luukku 7


Joulu. Niin odotuksilla täytetty. Jouluna vaan ollaan pehmeät sukat jalassa. Ulkona on pelkkää valkoista lunta ja sitä ripottelee hiljalleen lisää. Puut ovat postikorttimaisemia. Kaikessa rauhassa hämyisessä kynttilän valossa istuskellaan ja taivaalta sataa suklaakonvehteja suuhun. Jouluna kirjan sivut kääntyvät kuin niissä olisi taikaa.

Tavaratalo. Jouluvalot häikäisevät silmiä. Joulumusiikki pahoinpitelee korvia. Hiki. Jaksaa jaksaa painaa painaa. Elämä on lyhyt ja kohta oot vainaa. Helvetin ääliö, et vie sitä viimeistä hittilahjaa mun nenän edestä. Lompakko tippuu käsistä. Kolikot putoilevat ympäriinsä. Tilanne päällä. Pitää kuvata Instaan. Perkele. Voisit nyt vähän kattoo, ettet päin tule. Kyynärpää puhuu. Lahjalista. Seitsemän checkiä. 23 jäljellä. Ai niin, ja sitten vielä Ingrid-täti. Mitä sillekin ostaa, kun sille ei mikään kelpaa. Ai hei Kristel, voi miten mukava nähdä. Tässä leppoisilla jouluostoksilla olen, kuten näemmä sinäkin. Kiitos kiitos ja oikein ihanaa rauhallista joulua teillekin. Niin, niin meilläkin. Joulun sanoma on tärkein. Tekopyhä akka. Painukoon helvettiin. Kälä kälä kälä. No kuka nyt taas soittaa? No, en nyt tosiaan vaihda sähkösopimusta idiootti. Nälkä. Pissahätä. Jano. Seuraava kauppa. Näin sydämeeni joulun teen.

*

Rakas joulupukki,

Toivon isiä, joka ei löydä äidin piilottamaa pulloa. Isiä, joka ei huuda "nyt akka saatana". Toivon äitiä, jolla ei ole mustelmia. Äitiä, joka ei toista: älä, älä, ajattele edes Villeä. Äitiä, joka ei käske juosta pakoon naapuriin, johon on pitkä matka.

PS. En varmaan ole ollut tarpeeksi kiltti.

PPS. Haluisin nähdä Petterin elävänä. Löin Leon kanssa vetoa siitä, kuinka punanen sen nenä oikeesti on.

*

Tämä jono jatkuu loputtomiin. Onko mitään enää jäljellä, kun vuoroni tulee. Jos ei, mitä laitan joulupöytään. Miten kerron lapsille, että meillä ei ole, mitä muissa perheissä on. Miten kerron, että ei ole rahaa lahjoihin. Miten kerron kenellekään, että toivoni asuu naisessa, jolla on Pelastusarmeijan univormu. Anna jotain olla jäljellä, kun olen vuorossa. Onko taivaassa kukaan kotona? Kuka valistaisi kasvonsa puoleeni? Loska menee sisään saappaan saumasta. Hytisyttää. Kädet on jäätä, niihin kasvaa hilekukkia. Jos oltaisiin runossa, kyyneleet poskilla muuttuisivat jalokiviksi.

En jaksa.

En pysty.

Liikaa.

Katson minua metrin päässä. En katso enää kuin peilistä. Näen minut. Olisipa vahvat kädet, jotka kiertyisi ympärille.  Olisipa hellät sanat. Olisipa joku, jonka silmissä levätä. Metri eteenpäin. Ehkä jotain jää jäljelle minullekin. Kati ja Otto. Olen pahoillani. Maailman teille antaisin, jos voisin. En pysty, olen jääkuningatar. Sydämen kohdalla tiukkaan puristunutta lunta. Aattoiltana mennään hautausmaalle. Katin ja Oton sormet omieni lomassa. Mennään hautakiven eteen makaamaan, laulamaan isille joululaulu.

*
Mikä muu juhla olisikaan niin merkityksillä ladattu kuin joulu. Lapsuuden joulu on huipputiivistymä. Pakka, jota muistin moninaiset polut sekoittavat vuosi vuodelta. Ajan läpi kuljen uudestaan mummolaan. Tehdään pipareita. Nauretaan. Maalataan kiviä ja laitetaan niille parta ja tonttulakki. Joulu on tulollaan. Sitä tehdään yhdessä mummon kanssa. Kaikki on levällään. Matotkin olleet pihalla tuulettumassa jo monta tuntia. Puuhellalla porisee muutama kattila. On porissut jo pitkään. Siivotaan vähän. Tiskataan astioita. Lusikat on naisia ja veitset miehiä. Haarukat on vieraita, jotka tulee kylään. 

Yksi päivä on vuoden mittainen, kun joulun tulo polttaa lapsiminän mieltä. Kun mieleen piirtyvät kuvat ja tunnelmat, jotka elämän iltana lähtevät sieltä viimeisinä. Etsitään kynttilöitä ja kynttelikköjä. Ullakolla vetää. Kuusi on metsässä vielä. Kasvamassa kohti jouluista taivaankantta. Radiossa lauletaan. Me lauletaan mummon kanssa mukana.

Porkkanalaatikko. Lanttulaatikko. Imelletty perunalaatikko. 
Niiden lisäksi mummon bravuuri: maksalaatikko rusinoilla.

Silitetään valkoinen pöytäliina painavalla silitysraudalla. Kansat kaikki kiittävät. Ihmisten lahja. Jouluyö. Hiipii kohti. Vetää syliin. Aattoillan joulukirkossa ihmiset istuvat hartaina rivissä kuin pienet pojat Sirkka Turkan runossa. Ulkona liikkuu varjo. Tontut ovat kömpineet esiin. Ne on olemassa. Sinulle ja minulle.

*

Tulkoon joulu jokaiselle! Tulkoon joulu pirttiin ja palatsiin! Tulkoon joulu ja sen sanoma!

He sen sanoivat: Tulkoon joulu! 



Eilisen joulukalenteriin voit tutustua Hyönteiselämää-blogissa ja huomenna joulukalenteri löytyy Lumiomenasta.

42 kommenttia:

  1. Omppu, tämän luettuani olen sanaton. Aivan sanaton. Tämä oli kaunista. Kauheaa. Totta. Eniten kaunista. Voi kunpa joulumieli tulisi kaikille. Voi kunpa joulusta ei olisi stressiä kenelläkään. Kiitos tästä. ♥

    VastaaPoista
  2. Kiinnostava luukku, kiitos!
    Tulkoon joulu on muuten yksi suosikkijoululauluistani. Upea kappale!
    Hyvää joulukuuta sinulle, Omppu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna. Minulle tämä laulu todella iski ja potkaisi tämän metalliversion myötä. Hienosti toteutettu. Joulu hiipiköön lähemmäs pehmein askelin sinulle ja perheellesi.

      Poista
  3. Omppu - sinä teit sen taas: sanoit niin paljon. Toivon, että pieni kirjeen kirjoittaja saa toivomansa ja että joulua on jäljellä jokaiselle. Että jouluyö hiipii ja "vetää syliin", ottaa lämpöönsä jokaisen. Että ihmiset antavat joulun tulla sydämeensä aidosti - ilman suorittamista, teeskentelemistä ja pakkoa. Sinun sanojasi vielä lainaten: tulkoon joulu jokaiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Loppujen lopuksi kuitenkaan ei se ole joulu, joka niitä paineita tekee, vaan me ihmiset teemme niitä itselle ja paljon myös sitä kautta, että ajattelemme toisten ihmisten edellyttävän, että joulua pitää viettää jollakin tietyllä tavalla. Itse olen luopunut lähes kaikesta joulustressistä ja tänä vuonna meillä vietetään pizzajoulua. .)

      Poista
    2. Omppu, minä tahdoin vielä palata kiittämään... Annoit minulle hienon, huikean joululahjan: polun upeaan musiikkiin. Olen kuunnellut tuota Tulkoon joulua ja sen viereltä avautuvia kappaleita ja - niin, olen saanut lahjan. Menneissä vuosisadoissa liihottelevana olen ehkä hieman omasta ajastamme irti ja voi, musiikkimaailmaa seuraan aivan liian vähän... Vaan kas: semmoinen pieni ärhätyttö niiden rusettihepenienkin alla asustaa ;)

      Ja ei, en minäkään ota joulustressiä. Joulu on minulle rakas, mutta lähinnä minä vain tunnelmoin... Joulu on kynttilän valossa ja lasten hymyssä.

      Ihanaa pizzajoulua teille, rentoa ja lempeää <3

      Poista
    3. On varmaan liioittelua, mutta elän siinä uskossa, että tämä kyseinen kappale on jollakin tapaa avannut minulle uuden tien jouluun. Tosiaan, kun mummoni kuoli 1997 joulu jouluna kuoli vuosiksi hänen mukanaan. Nyt on ensimmäinen vuosi, kun tuntuu, että joulu voisi tulla sydämeen asti. Hienoa kuulla, että kappale ja sen kaverit puhuttelevat sinuakin. Annetaan soida!

      Poista
  4. Näin ihmisenä, jolla on joka vuosi entistä vaikeampaa löytää joulumieltä, tykkäsin tästä tekstistä tosi paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Reta Anna Maria. Olipa mukavaa, että kerroit ääneen tykänneesi. Joulumielen ei pitäisi olla mikään pakko, mutta on usein vaikeaa, kun joka paikassa toitotetaan vuosi vuodelta kovempaan ääneen, miten joulu sitä ja joulu tätä ja miten kaikessa toitotuksessa asuu vaatimus, että joulun pitää olla täydellinen. Voimme viettää joulua tavallamme, sehän on meidän joulumme. Tai olla viettämättä.

      Poista
  5. Joulu on juhlista vaikein ja yksinäisin. En ole jouluun hullaantuja, varovaisesti maistelen sen antia. Yhtä paljon kuin kauppojen musiikki etoo, niin yhtä huonovointiseksi voi tulla monissa blogeissa. Merete Mazzarella kuvaa viisaasti Tähtien välisissä viivoissa, kuinka erilainen poppoo istuu joulupöytään, kuka on kenellekin sukua vai onko kenellekään. Mazzarella kertoo, kuinka jouluisen kalkkunaillallisen katkaisee kysymys, mitä sukua minä oikein olen Meretelle? Kysymyksen esittää Silvesterin ex-kälyn lapsenlapsipuoli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole yleensäkään juhlapyhäihminen. Joulu tosiaan on mielestäni juhlista ladatuin ja siihen liittyy niin hurjan paljon ja omia lapsuuden joulujaan moni muistelee - varmaan ainakin paljon useammin kuin vaikkapa lapsuuden pääsiäisiä.

      Joulu tulee joka tapauksessa, teimmepä sen eteen jotain tai emme. Helpottava ajatus.

      Poista
  6. Hienoja jouluhetkien kuvauksia, Omppu.

    Lusikat on veitsiä ja veitset miehiä. Noin se lapsen mieli toimii.
    Onko mummo Satakunnasta? Päättelen vain siitä, että siellä maksalaatikko kuului ainakin ennen joulun laatikoihin ja minulla kuuluu edelleen, mitä kymenlaaksolainen mieheni suuresti ihmettelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummo oli Hämeestä. Tietyllä tavalla viimeinen jouluni oli 1997, koska seuraavana vuonna mummo kuoli. Niistä ajoista jäi kaipuu ja tunnelma, johon enää ei pääse. Tulee tietysti uusia tunnelmia, mutta ne yhdessä mummon kanssa valmistellut joulut ovat vaan niin vahvoina mielessä.

      Poista
  7. Jouluihminen nautti tämän lukemisesta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Voin ihan silmissäni nähdä teidän joulurauhan. Hyviä jouluvalmisteluja ja itse joulujuhlaa, kun sen aika on.

      Poista
  8. Vau, tämä yllätti taas Omppu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin luukuun ensin ihan jotain muuta, mutta tällaista tekstiä vaan rupesi pukkaamaan, joten annoin pukata.

      Poista
  9. Vau! Sanattomaksi veti tämä upea luukku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina. Sanattomus on toisinaan minusta oikein hyvä tunne, koska silloin asiat yhdistyvät päässä uudella tavalla.

      Poista
  10. Omppu, tämä oli niin täydellistä, sillä mikään ei ollut täydellistä. Nyt mun on pakko linkittää tämä mun tämän päivän paasaukseeni. Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena. Elämä ei ole täydellistä. Eikä ihminen. Joulu herättää minussa paljon ajatuksia, mm. Hursti ja kumppanit tulee aika nopeasti mieleen. Joskus tekisi mieli repiä kaupassa liiat krumeluurit irti. Hetki yksinkertaisuutta, hetki hiljaisuutta, hetki mysterin tuntua - niistä tulee minulle joulu.

      Käyn lukemassa juttusi uudestaan. Luin puhelimella ja sen pienelläkin ruudulla se oli hieno. Luettuani aloin heti kirjoittaa uutta osaa bloggauksesta, jota valmistelen. Se ei sinänsä liity jouluun, eikä edes kirjoittamaasi, mutta nämä kaksi jotenkin kuitenkin sinun ansiostasi kohtasivat.

      Kommentoin mieluummin läppärillä kuin puhelimella. Tulossa on. Kiitos linkityksestä.

      Poista
  11. Hieno luukku. Joululla on niin monet kasvot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suketus. Tuttuja ja vieraita kasvoja, todellakin niin monia kasvoja. Ladattuja odotuksia, pettymyksiä, lasten riemukiljahduksia.

      Poista
  12. Todella hienosti kirjoitettu. Tässä on kaikki: joulun hykerryttävä odotus ja hyvät muistot, mutta myös pettymykset ja murtuneet toiveet - se, kun joulu ei olekaan niin ihana ja odotettu. Kiitän ja kumarran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos M-kummun Anna. Halusin tuoda joulusta esiin niitä toisiakin puolia. Antaa äänen myös niille, jotka eivät esiinny lehdissä täydellisissä joulukodeissa täydellisissä jouluvaatteissaan täydellisessä jouluruokapöydässä.

      Poista
  13. Voi apua, tämä oli hienoin luukku ikinä. Nauratti ja itketti, liikutti ja pakahdutti. Olet aivan uskomattoman hyvä kirjoittaja!

    Kiitos, kiitos tästä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara. Nuorison tapaan vastaan: enkä ole, itse olet. :) Mutta siis, paljon kiitoksia kauneista sanoistasi. Ilahduttaa sekin, että kirjoitus herätti tunteita, sillä jos mitä, joulu on tunteiden aikaa - niin hyvien ja ihanien kuin sitten toisenlaistenkin.

      Hyvää joulunodotusta sinulle.

      Poista
  14. Huh, kyyneleet valuivat poskilla tätä lukiessa, kiitos! Tuo laulu kruunasi koko komeuden :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua. Ei ollut tarkoitus itkettää. Tosin itsekin melkein itken aina kun kuuntelen tätä kyseistä sovitusta Tulkoon joulu -laulusta. Siinä on niin uskomattoman paljon ja siinä on joulun sanoma sellaisena kuin sen koen, että sen pitäisi olla.

      Poista
  15. Olet kyllä mahtava kirjoittaja! Olet saanut tekstiisi joulun monet puolet, erityisesti ne vähemmän mukavat, jotka monet haluavat unohtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana. Kiiltokuvillakin on toiset puolensa. Emme saa unohtaa niitä. Olisipa taikasauva, jouluna sillä olisi paljon käyttöä.

      Poista
  16. Olipa todella hieno teksti, Omppu!

    Jos vain jotenkin pystyisi helpottamaan kanssaihmisten joulun seutua - ja muutakin elämää - Pienestä se on usein kiinni, ajan ja huomion antamisesta, todellisesta, kouriintuntuvasta avusta. Niitä kaipaavat nykyään entistä useammat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta ja niin totta. Paljon on ihmisiä, joille pienikin muistaminen merkitsisi paljon ja tuntuu, että niin vähään sitä pystyy ja ehtii. Yrittäkäämme kuitenkin, mutta muistakaamme myös, että kukaan yksin ei voi maailmaa parantaa.

      Poista
  17. Hieno luukku, Omppu! Onneksi tämän löysin, vaikka niin vähän ehdin ihania blogeja surffailla nyt kun palasin töihin. Meinasi aarteesi mennä ohi. Miten monet kasvot joululla onkaan! Kiitos tunnelmista, jotka on hyvä pitää mielessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina. Minullakin on ollut nyt todella vähän aikaa lukea blogeja. Mukavaa, että tämä luukku osui silmiisi. Hyvää joulun odotusta.

      Poista
  18. Tämäpä koskettava teksti! Löysin tänne Marjatan blogin kautta,. Kirjallisuus on lähellä sydäntä, joten tällainen joulukalenteri kiinnostaa todellakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Joululainen. Mukavaa, että löysi tänne. Tosiaan joka päivä on uusi kirjabloggareiden luukku. Hyvää joulun odotusta sinulle!

      Poista
  19. Oikein, Omppu. Joulu on myös tätä. Tai aika monelle juuri tätä. Hyvä muistaa kaiken keskellä. En ole itsekään jouluihminen, inhoan niitä pakotettuja sukulaisvierailuja, kiirettä, paineita ja täyttymättömiä odotuksia, joita me ihmiset niihin pariin päivään itsellemme kasaamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tätä ja sitä ja paljon kaikenlaista. Luulin, että meille tänä vuonna tulisi todellakin joulu, mutta mutta. Nyt on päällimmäisenä suru. Kuitenkin: Life goes on.

      Poista