Siirry pääsisältöön

Mehmet Murat Somer: Gigolomurha & Euroviisuhuumaa

Oletko koskaan käyskennellyt turkkilaisten transvestiittien seurassa? Minä tulin sen tehneeksi vappulomalla. Voi tytöt (ne tytöt, joille kasvaa parta) ja tytöt (ne tytöt, joille ei kasva parta) ja pojat, olipas aika hauska reissu.

Tämä teksti on maannut luonnoslaatikossa muutaman viikon ja halusin julkaista sen juuri tänään,  koska mikä olisi parempi päivä Mehmet Murat Somerin tekstin tulla eetteriin kuin euroviisujen finaalipäivä. Gigolomurhan ja euroviisut liimaa toisiinsa tietenkin reipashenkinen camp-meininki, hulvattomat ylilyönnit ja sukupuolen esittämiset, joissa leikki ja tosi lyö käpälää.

*

Viime vuoden euroviisuissa silmänurkkiani kostutti jumalainen Conchita, joka tänä vuonna toimii euroviisujen tunnelmanluojana ja haastattelijana. Tämän vuoden esityksistä oma ehdoton lempparini on Viron duo Stig Rästa ja Elina Born. Ennen illan finaalia muutama sana Gigolomurhista.

Mehmet Murat Somerin dekkari tarttui mukaani kirjastosta, koska teoksen kansi oli mukavan värikäs ja tunsin halua astua maailmaan, josta en mitään tiedä. Löysin nimettömän transvestiittipäähenkilön, jonka harrastuksena on ratkoa murhia. Löysin monia muitakin mainioita tyyppejä, kuten Tupsun, Tummakulman, Sordiino-Beyzan, murhatun minibussin kuljettajan eli gigolo Volgan ja hänen veljensä Okanin. Niin ja tietysti Haluk Bekerdemin - tuon jumalaisen asianajajan, jonka perään nimetön päähenkilö (=NPH) kuolaa kerran jos toisenkin.

Teoksen alussa NPH kärsii ihmissuhteen päättymisestä johtuvasta masennuksesta, josta hän toipuu transvestiittiystäviensä avustuksella. NPH on tietokonehakkeri, transuklubin omistaja ja neitien neiti, joka tarvittaessa ei kaihda kovempiakaan fyysisiä otteita. Hän alkaa selvittää Volkanin murhaa ja heti kohta on selvitettävänä myös finanssikeinottelija Faruk Hanoglun murha. 

Tunteet leiskuvat ja Händeliä kuluu. On vahausta, meikkausta ja kynsien laittoa. On pukeutumista ja itsensä esillepanoa. Vähän väliä tarinassa vilahtaa myös NPH:n suuri idoli Audrey Hepburn. Juoni sinänsä oli minulle melko lailla yhdentekevä, vaikka toki oli mukavaa saada lopuksi tietää, kuka murhasi Volkanin ja Farukin.

Gigolomurhat sopivat mukavasti vappulukemiseksi, koska myös niissä ollaan karnevalismin äärellä. Murat Somer kirjoittaa vetävää tarinaa, jonka viehätys perustui omalla kohdallani siinä kuvattujen ihmisten mainioihin persooniin. Jännite syntyy sekä murhien ratkonnasta, että NPH ajautumisesta hakkeroimaan sivustoja, joiden takana on suuremmat tahot. Mukana vanavedessä pyörii Jihad2000 -niminen hakkeri, joka on NPH:n kilpailija hakkerointimarkkinoilla, mutta jonka kanssa hän ajautuu Gigolomurhissa samalle puolelle. Pitääpä vielä hyvää huoltakin Jihad2000:sta järjestämälle hänen seuralaisekseen yhden tytöistä.

Gigolomurha pursuu halua ja himoa ja kovin estyneille lukijoille en sitä suosittele, vaikka mitään varsinaisia seksikohtauksia teoksesta ei löydykään. Seksuaalista hulvattomuutta kyllä on tarjolla senkin edestä. Erityisen mainio on kohtaus, jossa NPH jättää ystävänsä vartioimaan paria kiinni ottamaansa roistoa, mutta enpäs kerrokaan, mitä sitten tapahtuu.

Kaiken kaikkiaan Gigolomurhat oli ihan hauska välipala, mutta en tunne tarvetta tutustua teossarjan muihin osiin. Jostain kummallisesta syystä suomennoksen kohteeksi on valittu sarjan kolmas romaani. Tämä on minusta jossakin määrin hämmentävää, koska olettaisi, että kun kyseessä on sarja, suomentaminen aloitettaisiin sarjan ensimmäisestä teoksesta. Mutta hui hai, vahataan sääret ja vedetään kretonkia päälle. Istanbulin yö odottaa.

Niin ja jos Gigolomurhien porukalta kysyttäisiin kaikkien aikojen euroviisusuosikkia, luulenpa, että ne olisivat pitkälti samat kuin omatkin suosikkini. Eli: tämä, tämä ja tietysti tämä.


Mehmet Murat Somer: Gigolomurha (2014)
Turkinkielinen alkuteos: Buse Cinayeti
291 sivua
Suomentanut: Tuula Kojo
Kustantaja: Schildts & Söderströms

Kommentit

  1. Olipa mukavan mausteinen piipahdus Istanbulin yöhön! Ja kiitos vielä Conchitasta. Transu tai hetero tai homo, ihan sama, tämä esitys nosti kylmät väreet, ihanat. Mikä ääni ja mikä tulkinta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena seurasta Istanbulin yössä. Ilahduttaa kovasti kuulla, että sinäkin pidit Conchitasta. Surukseni luin Iltasanomista, että itänaapurissa hänen esiintymisessä televisiossa sensuroitiin. Vielä on matkaa, mutta meissä on voimaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä