Sain Viiden kirjan haasteen Cats, books and me -blogin Kirsiltä. Kiitoksia vaan haasteesta.Kysymyksiä on haasteen nimen mukaisesti viisi. Tässä ne tulevat.
1. Kirja jota luen parhaillaan
Tällä hetkellä luvun alla olevat kirjat näkyvät vasemmalla puolella olevassa kuvassa.
Jamie Quatron I want to show you more on erinomaisen vinksahtanut novellikokoelma, jonka olisin lukenut eilen loppuun, mutta silmät eivät pysyneet auki.
Tomáš Kulkan teosta Taide ja kitsch lueskelen aina silloin tällöin, sillä kitsch on minua alati kiehtova ilmiö, josta on mukava lukea myös vähän painavampaa tekstiä.
Kolmanneksi luen Sean Eganin toimittamaa haastattelukokoelmaa Bowie on Bowie, johon Egan on kerännyt Bowien haastatteluja vuodesta 1969 vuoteen 2003. Tähän mennessä olen alleviivannut mm. seuraavan Bowien toteamuksen: "I certainly don't understand half the stuff I write."
2. Kirja, josta pidin lapsena
Minkäköhän ikäista lasta tässä tarkoitetaan? Mieleeni ei tule yhtään kirjaa varhaislapsuudesta. Minulle tosin ei luettu iltasatuja tai mitään muutakaan, joten syy on ehkä siinä.
3. Kirja, joka jäi kesken
Juuri vähän aikaa sitten jätin kesken Michel Houellebecqin kirjan Alistuminen.
4. Kirja, joka teki vaikutuksen
Tähän kysymykseen minulla on standardivastaus, mutta vastaan nyt vaihteen vuoksi jotain muuta kuin yleensä. Koko tehtävä on sinänsä mahdoton, kun saa valita vaan yhden.
Hetkinen vaan, käyn tutkimassa yhtä kirjahyllyistäni ja valitsen sieltä jonkun.
[tähän voit kuvitella väliaikamusiikkia]
No niin. Konsultoitu kirjahyllyä. Vastaukseni on Siri Hustvedt: The Blazing World (Säihkyvä maailma). Siitä olen myös blogannut.
5. Kirja, johon palaan uudelleen
Ei ole olemassa mitään tiettyä kirjaa, johon palaisin aina uudelleen. Olen muutoinkin kärsimätön lukemaan yhä uusia ja uusia teoksia ja melko harvoin luen mitään, jonka olen ennen lukenut. Tosin viime aikoina olen alkanut tuntea vetoa muutamiin jo ennen lukemiini teoksiin. Erityisesi Don DeLillon Valkoinen kohina (White Noise) sekä Vladimir Nabokovin Lolita ovat kirjoja, jotka aion lukea uudelleen tämän vuoden aikana.
Tämä haaste on kiertänyt bloggarien parissa jo pitkään ja luulen, että useimmat ovat tähän haasteeseen jo vastanneet. Jos luet tätä, etkä ole vielä tullut haastetuksi, haastan juuri sinut.
Näitä on kiintoisa lukea, "kitschistä" on minusta Kunderallakin sietämättömän keveää sanottavaa .
VastaaPoistaEn tiedä, ovatko Kulka ja Kundera miten tuttuja keskenään. Kulkan teos joka tapauksessa alkaa Kunderan kirjeellä hänelle ja Kunderan näkemyksiä on siteerattu muuallakin teoksessa.
PoistaOmppu, R. alkoi nauramaan kun hän näki vastaukseni tuohon vaikuttavaan kirjaan. Ei voi sanoa vain yhtä, jos ei pysty.
VastaaPoistaTiedätkö minulle tule 2. kohdan kanssa vähän samanlainen tunne kuin sinulla. Opin lukemaan 4 vuotiaana Aku Ankoista, kun kellään ei ollut aikaa lukea minulle, mutta en muista oiken mitään lapsuuskirjaa...
Minä en aidosti muistanut, mikä kirja jäi kesken, sillä jätän nykyään monta herkästi kesken. En lue mitään väksin. Elämä on lyhyt ja sitten se on ohi.
<3
Niin yhden sanominen vaatii sitä, että ei ota ko. kysymystä kovin tosissaan ja sanoo yhden niistä monista. Toinen vaihtoehto on, että sulkeutuu muutamaksi vuodeksi kammioonsa pohtimaan asiaa. Pidin ensin mainittua vaihtoehtoa soveliaampana kuin jälkimmäistä. :)
PoistaMinä muistan, että kun opin lukemaan, edessäni oli kirja, jossa oli vihreä aukeama ja sitten yhtäkkiä vaan tajusin, mitä siinä lukee. En muista edes sitä, mikä kirja se oli. En muista muutenkaan kovinkaan paljon ajasta ennen kouluikää.
Minä kyllä luen ns. väkisinkin, jos kyseessä on teos, joka on sen arvoinen ja johon liittyy jotain juttuja, jonka vuoksi sen kuitenkin haluan lukea. Tietty raja kuitenkin on, jonka jälkeen heitän sikseen eli varmaan silloin, kun tuleen siihen tulokseen, että annan kirjalle enemmän aikaani kuin mitä se antaa vastalahjaksi minulle.
Elämä niin, tuo kummallinen juttu, elämäksi kutsuttu. Annetaan palaa! KIITOS!
Yhyy...DB...
VastaaPoistaLolitan voisin lukea uudestaan, en tiedä miksi, ihan ällöttää ajatuskin, no ehkä en lue.
Minulle on varmaan aina pienenä luettu, koska muistan niin paljon kirjoja. Tätini asui meidän yläkerrassa ja luulen, että hän luki minulle tosi paljon. Mutta äitinikin luki aina kun mahdollista kirjoja, joten uskon hänenkin lukeneen minulle. Ja kun tämä tättähäärä oppi lukemaan ennen isoveljeä, niin luulen, että pidin huolen myös veljieni sivistyksestä.
Lukuiloa :)
Niinpä. Iso yhyy. Ei tämä helpota. Ehkä sen ei ole tarkoituskaan helpottaa. Jatkuvasti tulee vaan lisää kaikkea, joka yhyyttää lisää.
PoistaMinä luin Lolitan hurjan nuorena. Ihan liian nuorena, jos minulta asiaa nyt kysyttäisiin. Silloin luin sitä oikeastaan vaan pelkästään kertomuksena kamalasta ukosta, joka viettelee nuoren tytön. Nyt kun joskus, olisikohan vuosi sitten, luin Nabokovilta Kalvaan hehkun niin siitä asti olen halunnut lukea Lolitan uudestaan ja tosin kyllä kaiken muunkin Nabokovin kirjoittaman. Kalvas hehku oli niin mahtava teos, että sitä lukiessa hoin vaan moneen kertaan, että jestas kun Nabokov on nero. Nabokovia lukiessa tuntuu, että joku hänen neroutensa pisara valuu lukijankin päälle. :) Kiitos Mai ja hyviä lukemisia!
Vaikuttavia kirjoja on onneksi maailma pullollaan, ja etsintä jatkuu.
VastaaPoistaIlmeisesti Lolita pitäisi lukea, vaikka se aiheeltaan ällöttää etukäteen. Toisaalta moni kirja on ällöttänyt lukiessa (esimerkiksi Ketun Kätilö tai Atwoodin Tulvan vuosi) ja silti kannatti lukea.
Totta Elina, se on yksi elämän hienoja asioita, että hyvä luettava ei ole vaarassa loppua kesken.
PoistaLuulen, että aika paljon riippuu Lolitan kohdalla siitä, mistä näkökulmasta sitä lukee. Suosittelen kyllä kokeilemaan omalla riskillä tietysti. :) Kiitos Elina ja hyvää sunnuntaita!
DB forever!
VastaaPoistaSäihkyvän maailman ostin just yhdestä e-kirja-alesta, se odottaa tuolla lukijaansa. Mielenkiintoinen lukukokemus, otaksun!
Forever and ever.
PoistaOdotan kovasti, mitä tulet olemaan mieltä Säihkyvästä maailmasta. Useimmat joiden tiedän sen lukeneen, eivät kovin ole innostuneet ja blogeissa se sai aika nyreän vastaanoton muutamia ilahduttavia poikkeuksia lukuunottamatta. Minulle Hustvedt on ihan neutraali kirjailija, joten olin onnekas, kun saatoin lähteä lukemaan tätä odottamatta mitään erityistä Hustvedt-kerrontaa, joka varmasti monelle hänen ihailijalleen tuotti pettymyksen, sillä tämä on hyvin erilainen kuin hänen muut romaaninsa. Kiitos Kaisa Reetta!