Siirry pääsisältöön

Baileys lyhytlista 2016




Tadaa! Tässä tulee Baileys 2016 -lyhytlista:





 









Tänä vuonna olen poikkeuksellisessa tilanteessa, sillä en ole lukenut ennalta ainuttakaan lyhytlistalla olevaa teosta. Yanagiharan A Little Lifen ostin muutama kuukausi sitten, mutta en ole vielä ehtinyt sen kimppuun. Sillä perusteella, mitä tästä teoksesta olen kuullut, pidän sitä vahvana voittajasuosikkina. Tosin Baileys-palkinto on yleensä varsin yllätyksellinen, eivätkä etukäteisveikkaukset usein pidä paikkaansa.

Hyllystäni löytyy myös Cynthia Bondin Ruby, jonka ostin Akateemisen alelaarista huikean ihastuttavaan kolmen euron hintaan. Ihanaa, että palkintoehdokaskirjallisuutta myydään näin halvalla!

Lyhytlistalaisista kiinnostaa edellä mainittujen lisäksi erityisesti Lisa McInerneyn hurja nuoruuskuvaus the Glorious Heresies.


Kerro suosikkisi ja lähde mukaan jännäämään!

Kommentit

  1. Kauheeta, olen taas ihan kyydistä pudonnut:) Mikä ihmeen lyhytlistaus ja eikös Baileys ole sellaista Irlannin herkkua, viski parhaassa muodossaan?

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, olet ihan pudonnut hyvän kirjallisuuden kyydistä. Baileys-palkinto tunnettiin aiemmin nimellä Orange-palkinto. Se on vuodesta 1996 jaettu brittiläinen kirjallisuuspalkinto, joka myönnetään vuosittain englannin kielellä kirjoittavalle naiselle.

      Blogini yläpalkissa on Baileys-välilehti, jossa olen luetteloinut aiempia palkinnon voittajia ja ehdokkaina olleita ja merkinnyt, mitä niistä olen lukenut ja mistä blogannut. Vaikka Leena tämä palkinto ei ollutkaan sinulle tuttu, niin jos tutkit tuota välilehteä, niin huomaat, että moni hyvä teos on siellä mainittu. Varsinkin aiemmin Baileys-palkinnon voitto on usein saanut aikaan sen, että teos on myös suomennettu.

      Kiitos ja kumarrus!

      Poista
  2. Ruby, The Green Road ja A Little Life odottavat minua hyllyssä. Saapa nähdä, miten kisassa käy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enrightilta olen teoksen The Gathering lukenut ja se oli kyllä hieno. Tuon A Little Lifen lukemiseen tarviin varmaan vertaistukea tai kimppalukua tai jotain. Se on niin hurjan paksu ja ajattelen heti, että jos alan lukea sitä, niin muuta en sitten vähään aikaan ehdikään. Voi näitä ihania kirjaongelmia. Kiitos Maisku.

      Poista
    2. Ehkä meidän pitää ottaa joku kimppaluku A Little Lifestä! Muakin sen paksuus hirvittää, mutta kirja silti kiinnostaa kovasti. Ehkäpä kesällä... olen sanonut noin sadasta muustakin asiasta ja kirjasta - kesästäni on tulossa ilmeisen kiireinen :D

      Poista
    3. Kesäkuu vois olla hyvä. Käviskö se Maisku sulle?

      Poista
    4. Iiik, voisihan se käydä. Mulla on just nyt A Little Life lainassa kirjastosta, mutta tiedän, etten sitä tämän kuun aikana saa luettua. Yritän saada kirjan uudelleen lainaan kesäkuussa tai sitten ostan pokkarin itselleni - muistelen nähneeni niitä jossain halvalla. Palatkaamme tähän!

      Poista
    5. Jep. Pidetään mielessä. Vois tehdä vaikka jonkun lukuaikataulun. Ajattelin edetä lempeesti ja pikkuhiljaa, kesäisen leppeästi. :)

      Poista
  3. Hanya Yanagiharan A Little Life on ollut lukulistallani jo kauan. En vain ole saanut luettua, kun koko ajan pukkaa jotain muuta eteen. Ihan mahdotonta näiden kirjojen kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllä just Maiskulle vastasin, että tarviin varmaan vertaistukea tai kimppalukua tai jotain, jotta saisin A Little Lifen luetuksi. Jos sitä rupean odottamaan, että tulee sopiva väli, niin semmosta ei taida lähivuosina olla näkyvissä. Kuitenkin ihan mahtavaa, että tilanne on se, että kiinnostavia teoksia on enemmän kuin pystyy lukemaan. Kiitos Elegia!

      Poista
  4. Kamalan mielenkiintoisilta vaikuttavat kaikki! Minullekin oli tämä Baileys-palkinto vieras, mutta välilehtesi tosiaan avarsi asiaa. Kiitos yleissivistämisestäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mutta mahtavaa Kaisa. Tämä on minulle rakkain kirjallisuuspalkinto. Olen löytänyt aivan hirmuisesti hienoja kirjoja tämän palkinnon ehdokaslistoilta. Tykkään myös siitä, että palkinnon voi voittaa myös vaikkapa esikoiteos, vaikka listalla olisi tunnettuja konkareitakin. Kaiken kaikkiaan tosi kiinnostava palkinto. Kiitos Kaisa!

      Poista
  5. Minä vähän petyin tähän lyhytlistaan, sillä suosikkini tippuivat kyydistä :D Mutta ei se mitään, nämäkin ovat varmasti erinomaisia kirjoja!

    A Little Lifen olen tosiaan lukenut ja tuota noin. Sanotaanko näin, että jos jaksaisin ja haluaisin, saattaisin muuttaa sitä koskevaa blogitekstiäni ainakin jonkin verran negatiivisempaan suuntaan. Enemmän arvosteluja siitä luettuani silmäni ja korvani hieman avautuivat ja ajattelen kirjasta nyt vähän eri tavoin. Mälsää, etten voi tässä avautua asiasta enempää, mutta ehkä sitten kun sinäkin olet kirjan lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tosiaan ajatus kirjasta muuttuu ajan myötä. Itse olen kirjoittanut muutamia tekstejä melkoisessa hurmoksessa ja osin ne naurattavat jälkeen päin. Toisaalta sitten on ihan hauskaa raportoida oma innostuksensa. :)

      Minulla oli suht monta vierasta kirjailijaa ja teosta pitkälistalaisissa, joten ei ollut kovin erityisiä odotuksia lyhytlistan suhteen. Noin muutoinkin olen tänä vuonna huonommin perehtynyt ehdokkaisiin kuin yleensä. En edes tosiaan ole yhtään ehdokaskirjaa lukenut, vaan eivätpä nuo mihinkään katoa. Kiitos Laura, sulla oli lyhytlistalaisista hieno postaus.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän