Siirry pääsisältöön

Ayòbámi Adébáyò: Stay with me (Älä mene pois)

No mutta tämähän on nigerialaista chick littiä.

Näin ajattelin, kun olin lukenut ensimmäiset kymmenet sivut Ayòbámi Adébáyòn romaanista Stay with me. Tämän ajatuksen synnytti mitä luultavimmin se, että romaani käynnistyy varsin melskeisesti kirjailijan kuvatessa Yejiden ja Akinin avioelämää ja sen suurinta onnettomuuden aiheuttajaa: lapsettomuutta. Dialogi räiski niin, että sylkipisarat lensivät poskilleni asti ja herättivät eloon ne muutamat nigerialaiset elokuvat, jotka olen sattunut näkemään.

Ei tämä kyllä sitten kuitenkaan ollut. Sitä chick littiä meinaan. Vaikka Yejiden kyvyttömyys tulla raskaaksi vaikutti alussa pelkästään koomiselta ongelmalta muuttui se romaanin edetessä kysymykseksi, jonka ympärille kiertyi paljon muutakin ja niin Stay with me kasvoi kertomukseksi, jonka nurkan takaa löytyi uusi käänne ja sen takaa uusi nurkka ja tämän uuden nurkan takaa jälleen uusi  käänne. Tämä romaani todellakin pitää lukijan hereillä, sillä juuri kun on luullut asioiden olevan jotenkin käy ilmi, että ne ovatkin jotenkin toisin.

Stay with me on hyvällä tavalla ylpeästi afrikkalainen romaani, jota ei ole länsimaalaistettu. Modernin nigerialaisen elämän rinnalla elävät perinteiset uskomukset ja toimintatavat. Niinpä Yejiden raskaaksitulemattomuus ratkaistaan niin, että hänen miehensä Akin hankkii äitinsä painostuksesta toisen vaimon. Tosin ei se mikään ratkaisu ole, vaan tapahtumien kulun mutkistaja.

Afrikkalaisen perheyhteisön ote on tiukka ja Akinin äiti rautanäppinen hallitsija, jonka vastustaminen ei yksinkertaisesti tule kuuloon. Romaanissa kohtavaat uusi ja vanha järjestys niin yhteiskunnan tasolla kuin myös yksityishenkilöiden elämässä. Taustalla mölyää Nigerian poliittinen kuohunta vallankaappauksineen ja korruptoituine virkamiehineen. Yejide ja Akin edustavat tiedostavaa uutta sukupolvea, joka kuitenkaan ei pysty täysin irrottautumaan perinteisistä arvoista, jotka romaanissa kulminoituvat naisen rooliin äitinä. Vain äitinä nainen täyttää paikkansa maailmassa. Vain äitinä nainen on ihminen.

Adébáyò näyttää miten ohut on modernin ajattelun pintakerros, sillä niin Yejide kuin hänen miehensäkin toimivat ahdingossaan kyseenalaisilla tavoilla. Yejide turvautuu traditionaalisiin poppaskonsteihin ja Akin puolestaan moraalisesti arveluttaviin ratkaisukeinoihin.  Pyrkimykset ratkaista lapsettomuusongelma synnyttävät salaisuuksista tiheän tilanteen, jonka osatekijät paljastuvat lukijalle vähitellen. Raskaaksi tulemisen ympärille muodostuu Adébáyòn käsittelyssä karnevaali, jonka avulla kyseenalaistetaan äitiyden ja naiseuden välillä oleva yhtäläisyysmerkki.

Romaani sijoittuu pääosin Nigerian Ilesaan ja liikkuu kahdella aikatasolla. Ensimmäisestä kappaleesta alkaen lukijalle on selvää, että kyseessä ei ole rakkaustarina, jolla on onnellinen loppu. Stay with me saa kysymään, miten yhteisö oikeuttaa puuttumisensa kahden ihmisen välisen suhteen intiimeimpään osa-alueeseen. Romaani vihjaa, että Yejiden ja Akinin rakkaustarinan pilaa Akinin äidin kautta kulminoituva yhteisön paine, jossa lapsi (ja mieluiten poikalapsi) on naisen ja miehen välisen suhteen täydellistäjä. Samalla romaani osoittaa, että yhteisön paine tuottaa lähinnä onnettomuutta ja epätoivoisia tekoja, jotka kasvattavat seinän Yejiden ja Akinin väliin. Myöskään lapsi, tuo pitkään ja hartaasti kaivattu avioliiton ihmeliima ja naisen elämän tarkoitus ei Stay with me:ssä ole lauseen päättävä piste, vaan enemmänkin yksi piste pisteiden sarjassa ...

Yleisemmällä tasolla Adébáyòn romaanissa on kyse ihmisen itsemäärämisoikeudesta ja henkilökohtaisesta valinnanvapaudesta.  Se osoittaa, miten vahvasti nigerialaista yhteiskuntaa historiallisesti koossapitäneet ajatusmallit pitävät ihmistä otteessaan ja miten työlästä niiden vaikutusvallasta on pyristellä irti. Samalla Stay with me muistuttaa myös siitä, että ihmisen kyky vaikuttaa elämäänsä on rajallinen.

Adébáyòn henkilöhahmot ovat värikkäitä ja moniulotteisia. Vaikka romaanin kerronta saattaa vaikuttaa kevyeltä kätkee se sisäänsä tummia ja pakahduttavia tunteita sekä kalvavia ja vaikeasti ratkaistavia moraalikysymyksiä. Jälkeen päin on mahdollista nähdä, että asiat olisivat voineet mennä aivan toisinkin, mutta siinä vaiheessa on jo auttamattoman myöhäistä.

Stay with me on intensiivinen romaani, jonka parissa sivut kääntyvät liukkaasti ja jota voin hyvällä omalla tunnolla suositella myös niille lukijoille, joille afrikkalainen kirjallisuus on suhteellisen vierasta. Adébáyòn luomaan maailmaan on helppo päästä sisään, mutta sen taakseen jättäminen on vaikeampi tehtävä. Romaani jättää kysymään miksi. Miksi Yejiden ja Akinin tarinan piti mennä niin kuin se meni, kun sillä oli kaikki mahdollisuudet mennä toisin?



Ayòbámi Adébáyò: Stay with me (2017)
298 sivua
Kustantaja: Canongate

Adébáyòn romaani oli vuoden 2017 Baileys-palkintoehdokas ja siitä on kirjoittanut myös Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia (klik)

Lisäys: Atena kustannus  julkaisee Adébáyòn romaanin suomeksi ensi keväänä. Kannattaa jo laittaa kirjailijan nimi muistiin! Luvassa on hyvää.

Kommentit

  1. Hieno kirjoitus, jolle nyökyttelen kiivaasti päätäni enkä oikein osaa lisätä mitään älyllistä, sillä sinä olet sen jo tehnyt. Tämä oli tosiaan minulle suuri lukuelämys ja olisi suuri ilo, jos kirja suomennettaisiin, minkä suhteen olen tietenkin pessimistinen eli realisti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, muistin monesti lukiessani, että olit tästä kirjasta innoissani ja nyt luettuani en yhtään ihmettele asiaa. Tässä oli jotenkin hirveän sopivasti erilaisia juttuja ja tuo, että aina löytyikin uusia kulmia asioihin vei kerrontaa tehokkaasti eteenpäin.

      Meinasin itsekin kirjoittaa, että voi kunpa saataisiin tämä suomeksi, mutta samoin kuin sinä olen vähän pessimisti suomennosten saatavuuden suhteen. Vaan sitten räjähti, kun Ateena kustannus kertoi, että heiltä tulee tämän suomennos ensi keväänä. Kalamiehethän oli myös Ateenan. Onpa hienoa, että he panostavat afrikkalaiseen kirjallisuuteen, johon monelta tutustuminen saattaisi tyssätä suomennosten puuttumiseen.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip