Siirry pääsisältöön

Ayòbámi Adébáyò: Stay with me (Älä mene pois)

No mutta tämähän on nigerialaista chick littiä.

Näin ajattelin, kun olin lukenut ensimmäiset kymmenet sivut Ayòbámi Adébáyòn romaanista Stay with me. Tämän ajatuksen synnytti mitä luultavimmin se, että romaani käynnistyy varsin melskeisesti kirjailijan kuvatessa Yejiden ja Akinin avioelämää ja sen suurinta onnettomuuden aiheuttajaa: lapsettomuutta. Dialogi räiski niin, että sylkipisarat lensivät poskilleni asti ja herättivät eloon ne muutamat nigerialaiset elokuvat, jotka olen sattunut näkemään.

Ei tämä kyllä sitten kuitenkaan ollut. Sitä chick littiä meinaan. Vaikka Yejiden kyvyttömyys tulla raskaaksi vaikutti alussa pelkästään koomiselta ongelmalta muuttui se romaanin edetessä kysymykseksi, jonka ympärille kiertyi paljon muutakin ja niin Stay with me kasvoi kertomukseksi, jonka nurkan takaa löytyi uusi käänne ja sen takaa uusi nurkka ja tämän uuden nurkan takaa jälleen uusi  käänne. Tämä romaani todellakin pitää lukijan hereillä, sillä juuri kun on luullut asioiden olevan jotenkin käy ilmi, että ne ovatkin jotenkin toisin.

Stay with me on hyvällä tavalla ylpeästi afrikkalainen romaani, jota ei ole länsimaalaistettu. Modernin nigerialaisen elämän rinnalla elävät perinteiset uskomukset ja toimintatavat. Niinpä Yejiden raskaaksitulemattomuus ratkaistaan niin, että hänen miehensä Akin hankkii äitinsä painostuksesta toisen vaimon. Tosin ei se mikään ratkaisu ole, vaan tapahtumien kulun mutkistaja.

Afrikkalaisen perheyhteisön ote on tiukka ja Akinin äiti rautanäppinen hallitsija, jonka vastustaminen ei yksinkertaisesti tule kuuloon. Romaanissa kohtavaat uusi ja vanha järjestys niin yhteiskunnan tasolla kuin myös yksityishenkilöiden elämässä. Taustalla mölyää Nigerian poliittinen kuohunta vallankaappauksineen ja korruptoituine virkamiehineen. Yejide ja Akin edustavat tiedostavaa uutta sukupolvea, joka kuitenkaan ei pysty täysin irrottautumaan perinteisistä arvoista, jotka romaanissa kulminoituvat naisen rooliin äitinä. Vain äitinä nainen täyttää paikkansa maailmassa. Vain äitinä nainen on ihminen.

Adébáyò näyttää miten ohut on modernin ajattelun pintakerros, sillä niin Yejide kuin hänen miehensäkin toimivat ahdingossaan kyseenalaisilla tavoilla. Yejide turvautuu traditionaalisiin poppaskonsteihin ja Akin puolestaan moraalisesti arveluttaviin ratkaisukeinoihin.  Pyrkimykset ratkaista lapsettomuusongelma synnyttävät salaisuuksista tiheän tilanteen, jonka osatekijät paljastuvat lukijalle vähitellen. Raskaaksi tulemisen ympärille muodostuu Adébáyòn käsittelyssä karnevaali, jonka avulla kyseenalaistetaan äitiyden ja naiseuden välillä oleva yhtäläisyysmerkki.

Romaani sijoittuu pääosin Nigerian Ilesaan ja liikkuu kahdella aikatasolla. Ensimmäisestä kappaleesta alkaen lukijalle on selvää, että kyseessä ei ole rakkaustarina, jolla on onnellinen loppu. Stay with me saa kysymään, miten yhteisö oikeuttaa puuttumisensa kahden ihmisen välisen suhteen intiimeimpään osa-alueeseen. Romaani vihjaa, että Yejiden ja Akinin rakkaustarinan pilaa Akinin äidin kautta kulminoituva yhteisön paine, jossa lapsi (ja mieluiten poikalapsi) on naisen ja miehen välisen suhteen täydellistäjä. Samalla romaani osoittaa, että yhteisön paine tuottaa lähinnä onnettomuutta ja epätoivoisia tekoja, jotka kasvattavat seinän Yejiden ja Akinin väliin. Myöskään lapsi, tuo pitkään ja hartaasti kaivattu avioliiton ihmeliima ja naisen elämän tarkoitus ei Stay with me:ssä ole lauseen päättävä piste, vaan enemmänkin yksi piste pisteiden sarjassa ...

Yleisemmällä tasolla Adébáyòn romaanissa on kyse ihmisen itsemäärämisoikeudesta ja henkilökohtaisesta valinnanvapaudesta.  Se osoittaa, miten vahvasti nigerialaista yhteiskuntaa historiallisesti koossapitäneet ajatusmallit pitävät ihmistä otteessaan ja miten työlästä niiden vaikutusvallasta on pyristellä irti. Samalla Stay with me muistuttaa myös siitä, että ihmisen kyky vaikuttaa elämäänsä on rajallinen.

Adébáyòn henkilöhahmot ovat värikkäitä ja moniulotteisia. Vaikka romaanin kerronta saattaa vaikuttaa kevyeltä kätkee se sisäänsä tummia ja pakahduttavia tunteita sekä kalvavia ja vaikeasti ratkaistavia moraalikysymyksiä. Jälkeen päin on mahdollista nähdä, että asiat olisivat voineet mennä aivan toisinkin, mutta siinä vaiheessa on jo auttamattoman myöhäistä.

Stay with me on intensiivinen romaani, jonka parissa sivut kääntyvät liukkaasti ja jota voin hyvällä omalla tunnolla suositella myös niille lukijoille, joille afrikkalainen kirjallisuus on suhteellisen vierasta. Adébáyòn luomaan maailmaan on helppo päästä sisään, mutta sen taakseen jättäminen on vaikeampi tehtävä. Romaani jättää kysymään miksi. Miksi Yejiden ja Akinin tarinan piti mennä niin kuin se meni, kun sillä oli kaikki mahdollisuudet mennä toisin?



Ayòbámi Adébáyò: Stay with me (2017)
298 sivua
Kustantaja: Canongate

Adébáyòn romaani oli vuoden 2017 Baileys-palkintoehdokas ja siitä on kirjoittanut myös Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia (klik)

Lisäys: Atena kustannus  julkaisee Adébáyòn romaanin suomeksi ensi keväänä. Kannattaa jo laittaa kirjailijan nimi muistiin! Luvassa on hyvää.

Kommentit

  1. Hieno kirjoitus, jolle nyökyttelen kiivaasti päätäni enkä oikein osaa lisätä mitään älyllistä, sillä sinä olet sen jo tehnyt. Tämä oli tosiaan minulle suuri lukuelämys ja olisi suuri ilo, jos kirja suomennettaisiin, minkä suhteen olen tietenkin pessimistinen eli realisti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, muistin monesti lukiessani, että olit tästä kirjasta innoissani ja nyt luettuani en yhtään ihmettele asiaa. Tässä oli jotenkin hirveän sopivasti erilaisia juttuja ja tuo, että aina löytyikin uusia kulmia asioihin vei kerrontaa tehokkaasti eteenpäin.

      Meinasin itsekin kirjoittaa, että voi kunpa saataisiin tämä suomeksi, mutta samoin kuin sinä olen vähän pessimisti suomennosten saatavuuden suhteen. Vaan sitten räjähti, kun Ateena kustannus kertoi, että heiltä tulee tämän suomennos ensi keväänä. Kalamiehethän oli myös Ateenan. Onpa hienoa, että he panostavat afrikkalaiseen kirjallisuuteen, johon monelta tutustuminen saattaisi tyssätä suomennosten puuttumiseen.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riikka Pulkkinen: Lumo

Se on menoa heti ensimmäiseltä sivulta. Se on menoa niin kuin se on myös Riikka Pulkkisen uutuusromaanin Lumo romaanihenkilöille, kun he kohtaavat Philippa Laakson, joka on 17-vuotias ja kuollut. Philippan kuolema on mysteeri. Harvoin 17-vuotias terve ihminen löytyy kotipihalta kuolleena ilman merkkejä väkivallasta tai ilman että selitystä ei vaikuta tarjoavan edes kuolinsyytutkimus. "Miksi tyytyä olemaan ihminen, jos voi olla maailma."  Philippa on myrskynsilmä. Myrskyn, jolla on lähes rajaton tuho- ja hellyysvoima. Myrskyn, johon hän vetää mukaan niin lähipiirinsä kuin muutkin tapaamansa ihmiset. Hän on arvaamaton, tulivuoren kaltainen. Hän ei jätä rauhaan. Ei elossa, ei kuolleena, eikä romaanin keskushenkilönä. Philippa on magneetti, liikenneympyrän keskikohta. Kaupungeista eniten Rooman kaltainen. Hänestä lähtevät kaikkien muiden romaanihenkilöiden tiet. Ja häneen ne palaavat. Philippa pitää Pulkkisen teoksen kerronnan ja sen henkilögallerian kasassa. Hänen ympärilleen k

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j