Siirry pääsisältöön

Tyttö kuin varoituskolmio - Elizabeth Acevedo: Runoilija X

Jos tämä kirja ei synnytä lukijassaan mitään reaktioita kannattaa olla huolissaan. Siis todella todella huolissaan.

Kuhina Elizabeth Acevedon säeromaanin Runoilija X ympärillä on käynyt kovana ja se on saanut lisävauhtia kirjallisuuspalkinnoista ja -ehdokkuuksista:

New York Times -bestseller
National Book Award - voittaja 2018
The Boston Globe-Horn Book Award - voittaja 2018
Kirkus Prize - ehdokas 2018

Voitot ja ehdokkuudet eivät tietenkään ole ennuste sille, että romaani iskisi juuri minuun. Acevedon kohdalla voidaan kuitenkin todeta heti alkuunsa, että kaikki tämän romaanin saamat kehut ovat enemmän kuin ansaittuja. Runoilija X vie mukanaan kuin kulman takaa yllättäen esiin astunut rakkaus, jonka jälkeen koko elinpiiri nytkähtää uusiksi.

Runoilija X on Tapaus. Se kertoo teini-ikäisestä Xiomarasta, jonka vanhemmat ovat kirjailijan omien vanhempien tapaan muuttaneet Dominikaanisesta tasavallasta Yhdysvaltoihin. Erityisesti perheen äiti on harras uskovainen ja omien arvojensa mukaisesti hän vaatii myös Xiomaraa ja tämän kaksoisveljeä käyttäytymään. Ankarasta kotikurista, kielloista ja rangaistuksista johtuen Xiomara elää jatkuvasti kodin ja muun maailman välisessä ristiaallokossa, jonka lainehdinta on pahimmillaan tukahduttaa hänet kokonaan.

Acevedon romaani onnistuu olemaan samalla kertaa sekä hyvin yleispätevä, että täysin uniikki. Se kuvaa Xiomaran ponnistelua läpi hänelle asetettujen vaatimusten ja maailman huutojen kohti sitä ihmistä, joka hänen sisimmässään on nupulla. Ystävyyssuhteilla on teoksessa tärkeä merkitys, samoin Xiomaran ja hänen kaksoisveljensä välisellä sidoksella sekä Xiomaran ensimmäisellä seurustelusuhteella.

Nimi Xiomara tarkoittaa "sitä joka on sotaan valmis" ja kuvaa hyvin Xiomaran luonnetta, sillä hän on ollut kapinallinen ja taistelija syntymästään lähtien ja kuin tulevaa ennakoiden tuli maailmaankin jalat edellä.

Xiomaran vartalo on haaste. Pikkutytöstä tulee ulkoisesti nainen varhain ja niin Xiomara on altis kohde haukkumasanoille ja poikien seksuaalifantasioille.

Minussa lapsenpyöreys asettui D-kupeiksi ja keinuviksi lanteiksi,
ja pojat jotka nimittelivät valaaksi yläkoulussa

pyytävät nyt lähettämään kuvia stringeissä.

Runoilija X pursuaa vastustamatonta energiaa ja lavakarismaa. Se on biitti, joka hyväilee tärykalvoja. Se saa huokailemaan ihastuksesta, että joku osaakin näin tarkkaan ja läheltä ja terävästi kuvata, minkälaista on olla nuori. Muun hyvän lisäksi teoksesta löytyy myös huumoria, kuten vaikkapa tästä Xiomaran ja hänen ystävänsä Caridadin välisestä dialogista.

X: Mä sanon vaan että alkaa tää nunnameno riittää. Ja mitä mä suutelusta, hitto, mä hiipisin pojan kanssa portaiden taakse ja antaisin sen kopeloida.

C: Hyvä Jumala, muija. Mä en kestä sun juttuja.
Lue tästä Ruutin kirjaa. Opit hyveellisyyttä.


Xiomara on usein ympäristölleen liikaa ja samaan aikaan itselleen liian vähän. Liian iso, liian äänekäs, liian teräväkielinen. Jos hän olisi liikennemerkki, hän olisi varoituskolmio, jonka keltainen saa auringon näyttämään kuluneelta ja likaiselta, ja jonka punaiset reunat hehkuvat kuin menkkaveri.

Runoilija X on vastustamaton ja suuri kiitos teoksen rytmin onnistuneesta välittämisestä suomenkielelle kuuluu teoksen kääntäjälle Leena Ojalatvalle.

Erityisen Acevedon teoksesta tekee se tapa, jolla Xiomara löytää runoudesta väylän, jonka avulla purkaa tunteitaan. Runojen kautta hän tulee kuulluksi ja nähdyksi. Tapahtumat kuitenkin kärjistyvät kun äiti pääsee selville tyttärensä runoharrastuksesta.

Runoilija X on natisevan raikas ja tuore. Teini-ikäisen elämää ei tässä kirjassa tarkastella sivusta, vaan suoraan sen keskipisteestä. Tapa, jolla Acevedo kuvaa runouden kasvua Xiomaran elämän tärkeimmäksi asiaksi saa kosteutta nousemaan kyynisimmänkin lukijan silmäkulmiin. Runoilija X menee hyvällä tavalla suoraan tunteisiin.




Acevedo Elizabeth: Runoilija X
368 sivua
The Poet X
Suomentanut Leena Ojalatva
Karisto (2019)







Kommentit

  1. Tähän kirjaan pitää kyllä minunkin tutustua! En oo aiemmin säeromaaneja lukenutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on erinomainen opas säeromaanien maailmaan. Vahva suositus tutustumiselle!

      Poista
  2. Oi, kuulostaa todella kirjalta, joka pitää lukea! Ja miten totta tuo onkaan, että tällaisissa(kin) teoksissa suomentajan työ on kultaa kalliimpaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole mitenkään hirmu vaikeeta ennustaa, että tulet rakastumaan tähän kirjaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p...

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

"Toi Pajtimin uus kirja. Halkeen"  kirjoitin ystävälleni kun olin lukenut Pajtim Statovcin romaanin Lehmä synnyttää yöllä . Kirjoitin juuri tälle ystävälleni, koska hänelläkin on halkeamisen kyky ja hän tietää heti, mistä on kysymys.  Instagramiin laitoin stoorin, jossa uhkasin lyödä niitä, jotka tiivistävät tämän romaanin sanoihin "hieno lukukokemus". Sanat, joilla kuvata haltioitunutta kokemusta lukemastaan ovat rajallisia, mutta "hieno lukukokemus" vetää latteudessaan vertaa sen kaltaisille ällöilmaisuille kuin masuasukki, paituli ja pientä purtavaa. Kun olen lukenut Lehmän en pysty rauhoittumaan. Tärisen ja kävelen pitkin asuntoani ja tuijotan ikkunasta syksyn värjäämiä puita. Kirpeys. Kauneus, joka on kuolemassa.  Ja pitäisi lähteä kauppaan. En voi nyt lähteä kauppaan. En voi tässä mielentilassa mennä minnekään, missä on vieraita ihmisiä.  Taivaan isä kiitos, että en ole kriitikko. Että en ole vaikkapa Pasi Huttunen, jolle Lehmä oli "epämiellytt...

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip...