torstai 26. syyskuuta 2019

Delphine de Vigan: Loyalties

Loyalties. They're invisible ties that bind us to others - to the dead as well as the living. They're promises we've murmured but whose echo we don't hear, silent fidelities. They're contract we make, mostly wit ourselves, passwords acknowledged though unheard, debts we harbour in the folds of our memories.

Nimensä mukaisesti Delphine de Viganin romaanissa Loyalties keskeistä on eri henkilöiden väliset sidokset ja lojaliteetit, joita tarkastellaan neljän eri näkökulman kautta. On 12-vuotiaat pojat Théo ja Matthis, jotka ovat hyviä ystävyksiä keskenään. On poikien opettaja Hélène sekä Matthisin äiti Cécile. De Vigan hyödyntää näkökulmia taitavasti paljastaakseen ja peittääkseen ja esimerkiksi Théon äiti ja isä, jotka ovat keskeisiä henkilöitä romaanin tapahtumien kannalta eivät pääse suoraan ääneen lainkaan. Näin lukija tulee pakotetuksi tekemään omia päätelmiään ja luottamaan tai olemaan luottamatta siihen, mitä heistä paljastuu Théon näkökulman kautta.

Théon vanhemmat ovat eronneet ja hän asuu vuoroviikoin äitinsä ja isänsä luona. De Vigan käsittelee avieron vaikutuksia Théon elämään herkällä otteella ja kuvaa, miten äidin ja isän luona vallitsee aivan eri maailmat, jotka hänen on pidettävä erillään lojaaliudesta vanhempiaan kohtaan, vaikka on kyse myös asioista, joista olisi tärkeää kertoa jollekin aikuiselle, jotta niihin voitaisiin puuttua.

Théo käsittelee vanhempiensa eron aiheuttamaa tunnekuormaa alkamalla juoda alkoholia ja vetää mukaansa Matthisin, joka pyristelee Théon luomassa verkossa. Poikien opettaja kiinnittää huomiota Théon poissaolevaan käytökseen ja väsymykseen tunneilla, mutta toisaalta hänen reaktioihinsa vaikuttavat hänen omat lapsuudenkokemuksensa. Hélène haluaa pelastaa Théon, mutta huomaa usein jäävänsä koulussa yksin poikaa koskevine huolineen.

Matthisin äidille Cécilille Théo edustaa huonoa seuraa hänen omalle pojalleen. Pian kuitenkin käy ilmi, että Cécilillä on muitakin perhepiiristä löytyviä huolia, sillä paljastuu, että hänen miehensä viettää elämää, josta Cécilillä ei ole aiemmin ollut aavistustakaan.

De Viganin romaanin edetessä henkilöhahmojen elämät ja heidän toisiaan kohtaa tuntemansa uskollisuuden siteet kietoutuvat yhä tiukempaan solmuun. Ihailen de Viganin tapaa kirjoittaa ilmavasti, mutta samalla niin, että hänen tekstinsä jytisee lukijassa kuin villiintynyt bassonjytke. Painava kipu huokuu sanoista ja niiden väleistä ja vain kaikkein paatunein lukija saattaisi olla tuntematta halua rientää oikopäätä pelastamaan Théo.

Hiljaisuus on Théon turva. Kun ei sano mitään ei sano myöskään väärin ja asioita, joista ei pidä puhua on paljon enemmän kuin mitä 12-vuotiaan voi kohtuudella odottaa kantavan.

Loyalties on hallittu ja tarkka sukellus avioerolapsen elämään, ihmisten välisiin salaisuuksiin ja menneisyyden möykkyihin.



Delphine de Vigan: Loyalties
182 sivua
Ranskasta englanniksi kääntänyt George Miller
Bloomsbury Publishing (2019)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti