Siirry pääsisältöön

Kokeellisen kirjallisuuden kokkir-haasteen yhteenveto

Alkuvuodesta lanseerasin kokeellisen kirjallisuuden (#kokkir) haasteen. Mulla oli unelma, että porukka innostuisi ylittämään rajojaan ja myös osa niistä lukijoista, joille kokeellinen kirjallisuus on vieraampi juttu altistaisi itsensä tutustumaan itselleen tyylillisesti oudompaan kirjallisuuteen.

Saahan sitä unelmia olla. Mitä silmiini on osunut täällä blogeissa, instassa ja twitterissä ei haasteeni juurikaan ottanut tulta alleen. Tämä on sinänsä tietenkin täysin ymmärrettävää, sillä mieluustihan sitä jokainen lukee niitä tuttuja ja turvallisia kirjoja, kauden uutuuksia ja teoksia, joita lukevat kaikki muutkin.

Jotta haasteeseen osallistuminen ei olisi jäänyt kiinni kokeellisen kirjallisuuden määrittelystä ja siihen liittyvästä problematiikasta oli lähestymistapa kokeellista kirjallisuutta kohtaan tässä haasteessa hyvin lempeä. Kokeellista kirjallisuutta olisi kaikki se kirjallisuus, jota lukija sellaisena pitää. Tätä kautta päästäisiin myös näkemään, kuka mitäkin kokeellisena pitää. Tai olisi päästy, jos haaste olisi kerännyt osanottajia.

Osallistuminen tähän haasteeseen taisi olla heikompaa kuin mihinkään kirjablogistanian haasteeseen koskaan aiemmin, eikä haaste onnistunut lievittämään kokeellisempaa kirjallisuutta kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja. Tai ehkä on vaan niin, että kokeellinen kirjallisuus koetaan liian hankalaksi.

Listaan alle ne kirjat, jotka haasteen aikana luin ja joita mielestäni voidaan pitää kokeellisina. Jos sinä luit haasteaikana kokeellista kirjallisuutta olisi kiva, jos kertoisit siitä kommenteissa. Kommenteissa voit myös kertoa, mitä ajatuksia kokeellinen kirjallisuus sinussa noin ylipäätään herättää.

Lukemani teokset:


Mariaana Jäntti: Amorfiaana

Gertrude Stein: Herkät napit

Laura Laakso: Mrs. Milkyway

Kätlin Kaldmaa: Islannissa ei ole perhosia

Kari Aronpuro: Aperitiff - avoin kaupunki

Raymond Queneau: Tyyliharjoituksia

Lisa Halliday: Asymmetry

Miki Liukkonen: Hiljaisuuden mestari

Maila Pylkkönen: Tarina tappelusta

Ali Smith: Autumn

Maria Matinmikko: Kolkka

Juha Mannerkorpi: Päivänsinet

Maija Muinonen: sexdeathbabies



Kommentit

  1. Kiitokset haasteen vetämisestä! Harmillista, ettei tästä tullut samanlaista rajojen ylittämiseen innostanutta haastetta kuin moni muu on ollut. Kokeellisuudella taitaa olla vieläkin vähän pelottava ja vaikean ja raskaan lukemisen maine, kun ei osallistumisia paljoa tullut, näin ainakin tulkitsisin. Itse luin haasteeseen lopulta kahdeksan kirjaa, ja huomaan että olen jättänyt pois pari tapausta, jotka olivat vähän rajalla, eli en osannutkaan sitten muotoilla niiden kokeiluja sanoiksi, vaikka ensi teki mieli väittää niitä kokeellisiksi. Hmm. Joka tapauksessa, sain luettua haasteeseen seuraavat teokset, mukana blogilinkit:

    Antti Salminen: Lomonosovin moottori http://tekstiluola.blogspot.com/2019/03/helmikuun-lyhyet-7-minibloggausta.html

    Jyri Vartiainen: Kirous http://tekstiluola.blogspot.com/2019/04/maaliskuun-lyhyet-10-minibloggausta.html

    Thomas Bernhard: Hakkuu http://tekstiluola.blogspot.com/2019/04/maaliskuun-lyhyet-10-minibloggausta.html

    Maria Matinmikko: Kolkka http://tekstiluola.blogspot.com/2019/04/maaliskuun-lyhyet-10-minibloggausta.html

    Laura Laakso: Mrs. Milkyway http://tekstiluola.blogspot.com/2019/04/maaliskuun-lyhyet-10-minibloggausta.html

    Antti Salminen: Mir http://tekstiluola.blogspot.com/2019/05/huhtikuun-lyhyet-7-minibloggausta.html

    Kaarina Valoaalto: Sisilisko ja minä http://tekstiluola.blogspot.com/2019/09/heina-elokuun-lyhyet-14-minibloggausta.html

    Maija Muinonen: sexdeathbabies https://feministinenkirjallisuuskollektiivi.blogspot.com/2019/09/maija-muinonen-sexdeathbabies.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisesta. Ainakin tämä haaste osoitti, että kokeellinen kirjallisuus on edelleen kirjallisuuden marginaalista ja kuten tiedämme niin sivusta näkee aina paremmin.

      Poista
  2. Tämän inspiroimana laitoin Muinosen uusimman varaukseen! Eli kiitos, kun tuot esille teoksia ns. valtavirran ulkopuolelta. Toivottavasti itsekin tässä rohkaistuisin hieman!

    Tiia/www.instagram.com/enemmankirjoja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että innostuit Muinosen kirjasta. Luulen, että kokeellisen kirjallisuuden lukemista saattaa estää pelko siitä, että mitäpä jos ei ymmärrä lukemaansa. En minäkään ollenkaan kaikkea aina ymmärrä, mutta voin nauttia siitä huolimatta. Mukavia hetkiä sexdeathbabiesin parissa!

      Poista
  3. Minä en tiedä miten kokeellisuus määritellään. Itse määrittelisin niin, että kokeellista on se, mikä on itselleni malkoisen vaikeatajuista :) Tästä esimerkki voisi olla kesken jättämäni Stina Saaren Änimling. Olen listannut kokeelliseksi neljä lukemaani:

    Eeva Turunen - Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa https://kirjaviekoon.blogspot.com/2019/05/eeva-turunen-neiti-u-muistelee-niin.html

    Markku Paasonen - Suurenmoinen huviretki https://kirjaviekoon.blogspot.com/2019/04/markku-paasonen-suurenmoinen-huviretki.html

    Laura Laakso - Mrs. Milkyway https://kirjaviekoon.blogspot.com/2019/02/laura-laakso-mrs-milkyway.html

    Veera Antsalo - Imago https://kirjaviekoon.blogspot.com/2019/01/veera-antsalo-imago-runosunnuntai.html

    Haasteita on niin paljon, kaikkeen ei ehdi millään osallistua! Hyviä haasteitahan sinä olet lanseerannut, kiitos niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sun määritelmä on täyttä rautaa! ❤️
      Eipä se mitään haittaa, vaikka osanotto olikin pieni. Itse ainakin haasteen myötä aloin katsella kirjoja ympärilläni kokeellisuutta silmällä pitäen ja samalla tietysti myös pohtia, mitä se kokeellisuus milloinkin on.
      Kiitos mukana olosta!

      Poista
  4. Minulla on se perinteinen ongelma, että haluaisin aina jollain lailla ymmärtää lukemani, muuten turhaudun nopeasti. Mitä kokeellisempi teos, sitä korkeampi kynnys, jota en yleensä uskalla edes yrittää ylittää. Pitäisi tietysti vain rohkaistua. (Kuuntelen kuitenkin joskus kohtalaisen haastavaa musiikkiakin, esim. juuri nyt diggailen Disco Infernoa. Levottoman hälynkin seasta voi pian löytää jotain, johon tarttua.)

    Ja itse asiassa luin kyllä juuri kokeellisehkon kirjankin, J. P. Laitisen esikoisromaanin Lume. Tartuin kirjaan lähinnä sukulaisuussuhteen takia, hieman pelonsekaisin tuntein, mutta lukeminen onnistui varsin sujuvasti. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuo ymmärtäminen ei ole niin tärkeää, mutta toki jos turhautuu lukiessa niin sitten käy rankaksi. Olen monia kirjoja siitä syystä jättänyt kesken, mutta joskus taas nautin siitä, että eteneminen on hankalaa. Noin yleisesti pitää kuitenkin olla jokin juttu, joka pitää mielenkiintoa kirjaa kohtaan yllä.

      Tuo Laitisen teos on mulle ihan uusi tuttavuus. Laitanpa muistiin. Kiitos vinkistä!

      Poista
  5. Harmi etteivät ihmiset lähteneet mukaan haasteeseen! Varmasti kokeellisuus pelottaa. En itsekään ole lukenut juuri mitään kokeellista, mutta venäläisen Daniil Harmsin Sattumia voisi varmaan sanoa sellaiseksi. Varsinkin nuorena olin ihan hurmiossa, kun luin sen ekan kerran. Olen tykännyt siitä myöhemminkin, vaikka makuni ei nykyään ole ihan niin raju :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tuo haittaa. Arvelin jo etukäteen, että tämä haaste ei olisi mikään varsinainen hitti, mutta toki luulin, että hieman useampi olisi ollut kiinnostunut. Joka tapauksessa pidän tärkeänä tuoda esiin myös kokeellisempaa kirjallisuutta, joka usein jää niiden suositumpien teosten jalkoihin. En olekaan tuota Harmsin kirjaa lukenut, joten laitanpa sen muistiin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän