sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Friederike Mayröcker: Elämän käpälistä


Elämän käpälistä
on pyörryttävä kokoelma itävaltalaisen Friederike Mayröckerin runoja. Sen lukeminen on hypnoottinen ja osin surrealistinenkin kokemus, joka pistää leukanivelet hämmästyksestä ja ihailusta koetukselle.


Mayröckerin (s. 1924) runot ovat täynnä viittauksia muiden kirjailijoiden, filosofien, taidemaalarien ja säveltäjien tuotantoon. Erityisen usein mainitaan Jacques Derrida ja Hölderlin. Monet runoista on omistettu Mayröckerin edesmenneelle puolisolle Ernst Jandlille, jonka vaikutus Mayröckerin runouteen on ollut huomattava.


Elämän käpälistä on kokeellista runoutta, jonka ominaispiirteisiin kuuluvat mm. uudissanat ja -käsitteet, välimerkkien villi käyttö, kollaasitekniikka, intertekstuaalinen kaiuttaminen sekä monistaminen, saksankielen artikkelin korvaaminen numerolla 1 (tämän jälkimmäisen asian opin teoksen suomentaneen Sirkka Knuutilan Elämän käpäliin kirjoittamasta erinomaisesta Mayröckerin runouden esittelystä). 


Mayröcker käyttää paljon kursiivia, versaaleja sekä toistoa ja hän aloittaa runonsa usein ikään kuin keskeltä. Huomiotani kiinnitti myös hänen tapansa käyttää tavuviivaa, jolla oli minuun uskomattoman vahva vaikutus ja joka sai minut ihmettelemään, miten yksi pieni viiva voi saada aikaan moisen järistyksen.

Maistiainen Mayröckerin runoudesta:


valkoisten kevätkukkien paikalla pois heitetyt valkoiset
pussit (käärepaperi), metsän irtovaahtoa vai mitä, raadeltua
metsää, kuolleita hevosia (käsikranaatteja) poltetulla
nurmikolla, ja luisun polvilleen kirjoitustyössä
alkovissa : sivuhuoneessa - 1 metsänhumina syyttä, vailla
feeniks-lintua, sanoo Jacques Derrida, jne., pienessä
kabinetissa,


Mayröckerin innostus Derridaa kohtaan liittyy käsittääkseni différance-käsitteeseen (jos toki ei pelkästään tähän rajoittuen), joka on kirjoitusmuodollisesti tahallinen väärinkirjoitus sanasta différence (ero), joka kuitenkin lausutaan samalla tavoin.


Derridan nimen toist/a/uminen Mayröckerin runoissa muistuttaa, että hänen runoissaan merkitykset eivät ole läsnä sinänsä, vaan jatkuvasti muuttuvina sanojen välisinä törmäyksinä. Tämän Mayröcker tuo tekstuaalisin keinoin myös konkreettisesti esiin.


En valitettavasti tunne Derridan ajattelua tarpeeksi (koska en vielä ole eläkkeellä, jolloin aion perehtyä hänen tuotantoonsa tarkemmin, jos vielä silloin jaksan pitää käsissäni Of Grammatologya), että osaisin kuvata hänen merkitystään Mayröckerin runoudelle tarkemmin. Kuitenkin jo Mayröckerin lukeminen différancen perusnäkökulmasta on rikastuttava kokemus, jonka tuloksena syntyy eräänlainen päättymätön peli sanojen kohdatessa toisiaan ja synnyttäessä näiden kohtaamisten tuloksena yhä uusia paikallaan pysymättömiä merkityksiä.

Sirkka Knuuttila on tehnyt valtavan työn suomentaessaan Mayröckerin runoja ja hänellä on ollut ilo ja kunnia käydä keskusteluja myös runoilijan itsensä kanssa.

Mayröckerin tuotanto on varsin laaja, sillä hän on pitkän elämänsä aikana julkaissut yli 120 teosta. Runojen lisäksi mm. proosaa, kuunnelmia ja näytelmiä. Mayröckerin ansiot on myös tunnustettu, sillä hän on saanut kaikki mahdolliset saksankielisen kirjallisuuden palkinnot. Nobel-veikkailuissakin hänen nimensä on muistaakseni joskus tullut esiin.

Elämän käpälistä välittyy niin rikas runomaailma, että paikallaan on varoituksen sana,




Friederike Mayröcker: Elämän käpälistä
274 sivua
Suomentanut Sirkka Knuuttila
Ntamo (2018)

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa liian freeltä minun makuun joka on yksinkertaisempi. Tosin kokoelma nimi vetoaa totemielukan tähden. Voisko tuon määritellä myös sanafilosofiseksi teokseksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ihan varma, mitä tarkoitat sanafilosofisella, mutta luulen silti, että tämä kokoelma sopii hyvin tuon määreen alle.

      Poista