Siirry pääsisältöön

"Free labour with a pussy" - Mieko Kawakami: Breasts and Eggs


Jos yhtään seuraa internetsin kirjallisuussivuja ei ole voinut välttyä kehuilta japanilaisen Mieko Kawakamin romaanista Breasts and Eggs

Jonottelin kirjaa jonkun aikaa Helmetistä, mutta malttamattomuuksissani päädyin ostamaan sen. Kannattiko? Enimmäkseen ja kokonaisuudessaan kyllä, mutta en käyttäisi ilmaisua "breathtaking", kuten Haruki Murakami kirjan kannessa. 

Kawakami joka tapauksessa nostaa romaanissaan esiin erittäin kiinnostavia naisen ruumiillisuuteen liittyviä kysymyksiä ja teos sisältää niin monia hienoja pohdintoja naisen roolista japanilaisessa yhteiskunnassa sekä naisille asetetuista vaatimuksista, että niiden vuoksi olen valmis antamaan muutamat heikkoudet anteeksi.


Breasts and Eggsin päähenkilö on Natsuko, joka on kirjoittanut yhden romaanin ja taistelee toisen kirjansa kirjoittamisen kanssa. 

Teoksen alussa kerrotaan, miten Natsukon sisko Makiko ja hänen tyttärensä Midoriko tulevat Tokiossa asuvan Natsukon luokse pariksi päiväksi. Vierailun perimmäinen tarkoitus on Makikon tutustumiskäynti klinikalla, jossa tehdään rintojen korjausleikkauksia.  Rintojen koon ja onnellisuuden välille kirjoittautuu hänen kohdallaan suora korrelaatio. 

Oman panoksensa teoksen alkuosan kerrontaan tuo teini-ikäinen Midoriko, joka on lopettanut puhumisen äidilleen ja kamppailee naiseksi kasvamiseen liittyvien kysymysten kanssa. Midorikoa mietityttävät erityisesti kuukautiset, jotka edustavat hänelle vielä toistaiseksi suurta tuntematonta. Vaikka monien hänen ikätoveriensa kuukautiset ovat jo alkaneet myös he ovat tietämättömiä monista perusasioista, kuten vaikkapa siitä, miten päin terveysside housuihin asetetaan. Midorikon kotona kuukautisista ei ole puhuttu ja hän itse ei ole koskaan edes nähnyt terveyssidettä. 


Breasts and Eggs alkaa kiinnostavasti, mutta sisältää edetessään pitkähköjä jaksoja, joissa kerronta ei oikein kulje. Kawakamin romaania pidemmälle lukiessani panen merkille, että tahmeita kohtia ovat etupäässä ne, joissa keskitytään Natsukon elämäään ja ajatuksiin ilman muiden ihmisten läsnäoloa. Teos alkaa liikahdella heti, kun Natsuko tapaa ihmisiä ja käy heidän kanssaan keskustelua.

Ongelmallista on myös, että teoksen alussa esiin tuotujen asioiden käsittely jää ikään kuin kesken ja tämän seurauksena ne vaikuttavat kokonaisuuden kannalta hieman irrallisilta. Tämä koskee niin Makikon suunnittelemaa rintojensuurennusoperaatiota kuin Midorikon päiväkirjamerkintöjä. 

Alunperin Kawakami kirjoitti Breasts and Eggsin pienoisromaaniksi, jonka hän on myöhemmin laajentanut täysimittaiseksi romaaniksi. Tämä selittänee teoksen eri osien välisen osittaisen niveltymättömyyden sulavaksi kokonaisuudeksi.


*

Teoksen loppupuolta hallitsee Natsukon paini sen suhteen, että pitäisikö hänen yksineläjänä hankkia lapsi adoptoimalla vai ei. Tätä teemaa Kawakami käsittelee monipuolisesti ja ääneen pääsee niin puheenvuorot lapsen adoptoimisen puolesta kuin sitä vastaankin. Eettiset kysymykset, joita Natsuko kohtaa adoptioon liittyen on kuvattu tarkasti ja ne suorastaan huutavat lukijaa osallistumaan keskusteluun asian tiimoilta.

Pohjimmiltaan kyse on naiseuden tekemisestä oikein ja niistä paineista, joita kulttuurisesti määritelty "oikea naiseus" naisille yksilöinä asettaa. Mitä naiseus oikeastaan edes on? 


[s]ometimes I have to ask myself: Am I really a woman? Like I said, I have a body of  a woman, I know that. But do I have the mind of a woman? Do I feel like a woman? I can't say either way with any confidence. I mean, what does feeling like a woman actually entail?

 

Kawakamin romaanissa oletetaan, että on olemassa erityinen naisille tyypillinen mieli ja tuntemisen tapa, jota pidän ongelmallisena, koska se perustuu sukupuolten väliselle stereotyyppiselle binäärijaolle ja sen toistamiselle.

Romaanissa kuvattujen naisten hätä on kuitenkin todellinen. Japanilaisen yhteiskunnan näkökulmasta tärkeintä on, että asiat näyttävät tietynlaisilta. Tämä koskee eritoten avioliiton esittämistä onnellisuuden tyyssijana.  On vaiettava niistä puolista, jotka haastavat avioliiton onnellisuuden.

Kawakami kuvaa miehet ymmärtämättöminä ja empatiakyvyttöminä. Kun Natsukon ystävä Rie kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, hänen miehensä vastaus on: "Every woman does it. Get over it." Niinpä Rie suunnitteleekin, että jos hänen miehensä sairastuu kuolemanvakavasti hän toteaa tälle: "Dying is totally natural. Get over it."

Kawakami nostaa painekattilan kantta ja ilmoille sihahtaa naisten padotut tunteet ja turhautuneisuus. Naisen tehtävä avioliitossa on olla palvelija, "free labour with a pussy", kuten Rie asian tiivistää. Naisten ja miesten välillä on Breasts and Eggsissä ylittämätön kuilu. Toinen Natsukon ystävistä, Rika, tiivistää


[a] man can never understand what really matters to a woman. Ever. When you say this sort of thing, people are quick to call you narrow-minded, or say you've never known true love or whatever. They say you can't lump all men together like that, but sadly it's just the truth.


Koen häiritseväksi vahvan naiset vs. miehet -ajattelun Kawakamin teoksessa.  On kuitenkin otettava huomioon, että teoksen vastaanottoa kohdallani vaikeuttaa se, että en tunne japanilaista keskustelua sukupuolirooleista. Uskoisin, että Breasts and Eggs on radikaalimpi ja rohkeampi kannanotto kuin miltä se länsimaalaisen silmin näyttää. Ehkä teosta voisi lukea myös niin, että sukupuolten stereotyypittämisen kautta Kawakami haluaa kiinnittää huomiota siihen, miten syvältä nais-mies -ajattelu on. Minulle tämä lukutapa ei kuitenkaan tarjoutunut luontevana vaihtoehtona.

Breasts and Eggs laajenee myös romaaniksi sisaruudesta, jolle on lapsena luotu niin vahva pohja, että se kestää aikuisuuden ajoittaiset välirikotkin. Natsukon kautta Kawakami nostaa esiin myös naisen psyykkisistä syistä johtuvan kyvyttömyyden harrastaa seksiä sekä naisten tukalan taloudellisen tilanteen. Esiin tuodaan myös pohdintaa siitä, voiko kirjoittavalla naisella ylipäätään olla lapsia. Natsukon kustannustoimittaja on asian suhteen varsin pessimistinen.


Kawakami lähestyy romaanissaan naisen asemaa ja ruumiillisuutta tarkasti ja monesta eri näkökulmasta. Hän kuvaa yksilöä omien intressiensä ja yhteiskunnan intressien välisessä ristipaineessa. Keskeinen tämän romaanin esittämä kysymys on: mistä yksilö voi tietää, mitä hän itse haluaa ja mitä taas yhteiskunta on ehdollistanut hänet haluamaan. 

Kawakami onnistuu myös luomaan romaanilleen lopun, joka on sekä yllättävä että onnistut ja samalla hämmentäväkin.




Mieko Kawakami: Breasts and Eggs

430 sivua

Japaninkielinen alkuteos: Natsumonogatari

Japanista englanniksi kääntänyt Sam Bett ja David Boyd

Picador (2020)

Kommentit

  1. Kiitos, Omppu! Harvoin nykyään ehdin lukea mitään, mutta onneksi näen sentään hienot pohdintasi! Luulen, että pitäisin tästä kirjasta. Olen ymmärtänyt, että Japanissa naisen asema on sangen hankala (hiljattain luin jostain korkokenkäpakostakin jossakin työpaikalla!) Mielessäni on myös toisen aasialaisen naisen, korealaisen Han Kangin Vegetaristi, jossa painitaan samantyyppisissä "naiseuden" = tasa-arvon ongelmissa. Sori, jos olen ihan metsässä, kun en ole tätä ao. krjaa lukenut. Vegetaristi jysähti mieleni sopukoihin sen sijaan aika rytinällä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän