Reader, why did I marry him?

Sinikka Vuolan Myrskyn anatomia esittelee itsensä runoteoksena. Ainakin ensinäkemältä. Ainakin siinä vaiheessa, kun en ole siihen vielä tarttunut, vaan se on pelkästään katseeni kohde. Miksi se runoteokselta vaikuttaa? Ulkomuotonsa neliömäisyydestä johtuen luonnollisesti. Onhan niin, että runoteokset ovat omineet neliömäisen ulkomuodon kuin ranskalaiset baskerin tai skotit kiltin. En kyllä tiedä, miksi juuri runous ja neliömuoto ovat solmineet liiton, mutta eittämättä teoksen neliömäisyys julistaa haloo haloo lukija: nyt ollaan runouden äärellä. Vuolan teoksen kohdalla olettamus ei ole väärä, mutta ei se varsinaisesti ole oikeakaan. Esittelyteksti kertoo, että kyseessä on mosaiikkiromaani. Ymmärrettävä luokittelu jos ajatellaan potentiaalisten lukijoiden määrää. Useimmille romaanin tarttuminen on runouteen tarraamista helpompaa. Muutetaanpa siis teosta kuvaavaa luokittelua. Huijataan ehkä vähän, mutta ylen hyvässä tarkoituksessa. Miten lukemiseen vaikuttaa se, lukeeko Myrskyn anatomia...

Maailmojen loput on aivan liian kiinnostava teos, jotta pystyisin pelkästään lukemaan sen ja kirjoittamaan lukemastani niin sanotun arvion. Olen noin ylipäänsäkin hämmentynyt siitä, että blogikirjoituksia kutsutaan usein arvioiksi, toisinaan jopa kritiikeiksi, vaikka usein ne ovat jotain ihan muuta. Ei nyt kuitenkaan mennä tähän, vaan mennään Maailmojen loppuun, joka saa minut muistamaan Norjassa olevan, samannimisen paikan (tosin yksikkömuodossa) ja jossa on kahvila, jossa on pirun kallista ja jossa olin kerran rakastettuni kanssa. Jep, sivuraide kolisee jo. Pitää vääntää kiskoa toiseen suuntaan. Vuola ja Melender kirjoittavat teoksessaan kirjoittamisesta, lukemisesta ja teosten lopettamiseen liittyvästä problematiikasta. Sen sijaan, että lähtisin nyt koostamaan yhteenvetoa siitä, mitä he kirjoittavat nostan tästä teoksesta esiin muutamia alleviivaamiani kohtia ja kommentoin niitä omasta lukijan näkökulmastani. Lopuksi valitsen kiinnostavimman teoksessa esitetyn kirjallisen l...

Tämä postaus on oma panokseni ns. Kohti runokävelyä -sarjaa. Tämän sarjan ensimmäisen postauksen kirjoitti Tuija ( klik ), eilen postauksensa julkaisi hdcanis ( klik ) ja huomenna vuorossa on Suketus/Eniten minua kiinnostaa tie ( klik ) ja keskiviikon kirjoitusvuorosta vastaa Riitta/Kirjavieköön ( klik ) Näin laskeudumme varovaisin askelin kohti torstain h-hetkeä, jolloin suoritamme maailman ja universumin ensimmäisen kirjabloggareiden järjestämän runokävelyn, johon toivotamme tervetulleiksi ihan kaikki. * * * * * * * Kun kuulin Olet täyttänyt ruumiini tulella -kokoelmasta ensimmäisen kerran, laitoin sen heti samoin tein kirjastovaraukseen. Niin tehdessäni kyynistä mieltäni kaihersi epäilys, että erotiikan nostaminen kokoelman punaiseksi langaksi on itsetarkoituksellinen huomionkiinnittämiskeino - ajatus, joka tosin onneksi osittain unohtui kuin paahdoin tätä kokoelmaa läpi. En kyllä voi suositella näin nopeaa lukutapaa, sillä "kahlaustekniikan" tuloksena oli ...

Lue hyvä ihminen Replika! Jos et lue, et ole tänä vuonna lukenut mitään. Voihan meren aalloista esiin kuohuava Afrodite! Olen luvannut itselleni, että en enää kirjoita naurettavia yli-innostuksen täyttämiä hehkutusripulia pursuavia bloggauksia. Nyt on siis todella tsempattava, sillä Sinikka Vuolan Replika on sitä lajia, josta tekee mieli vuodattaa nektariinia ja viiniä vuoron perään. Se on sitä lajia, joka saa tanssimaan tulessa ja veren kiehumaan kirjahurmaa. Se on seikkailu ja tutkimusretki, joka jää sinuun. Replikan takakannessa on kuvaus siitä, mistä Replikassa on kysymys. Ehkä on niin kuin takakansi väittää, mutta kun kerrankin joku kirjoittaa romaanin, jossa tulkintavaihtoehtoja on lähes loputtomiin, tunnen vastustamatonta kiusausta olla hyvin epämääräinen ja todeta pelkästään, että kyseessä on eräänlainen kasvukertomus. Uskon, että mitä vähemmän Replikasta tietää etukäteen, sitä nautinnollisempaa sen lukeminen on ja haluan omalta osaltani pitää yllä tämän teoksen sisältämä...