keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Kari Hotakainen: Luonnon laki


"Mitä kreikkalaiset tänään, sitä kenties italialaiset huomenna. Kun kreikkalaisen perhosen siipi tarttuu fetajuustoon, se pilaa myös meidän välimerellisen salaattimme."

Jostakin seuraamastani blogista luin, että blogin kirjoittaja oli törmännyt näkemykseen, että Hotakainen on viihdekirjailija tai ylipäänsä jollakin tavoin kevyt, ei niin vakavasti otettava. En muista sanamuotoa tarkkaan ja en yrityksistäni huolimatta onnistu nyt löytämään kyseistä blogikirjoitusta. Joka tapauksessa ajatus Hotakaisesta kevyenä ja viihdyttävänä vaikuttaa minusta todella kummalliselta, koska minulle hän on edustanut syvää suomalaista yhteiskuntakritiikkiä, joka pinnalta kyllä saattaa olla nerokkaan hauskaa, mutta syvemmältä mustaa ja moniäänisen tarkkaa. Ajatus Hotakaisen keveydestä sai minut siinä määrin hämmennyksiin, että päätin pohtia asiaa lukemalla Hotakaisen uusimman, 'Luonnon lain'.

Vuoden 2012 syksyllä Hotakainen joutui auto-onnettomuuteen, jossa hän melkein menetti hengensä. Samoin käy 'Luonnon lain' päähenkilölle Jussi Rautalalle, joka matkalla tapaamaan  vanhempiaan ajaa kolarin. Romaani käynnistyy Rautalan maatessa autoonsa puristuneena odottamassa kuljetusta leikkaussaliin. Mielessä kaihertaa viimeisillään raskaana olevan tyttären kanssa käyty riita sekä pohdinta siitä, miten onnettomuuteen joutunutta Rautalaa kohdellaan kuin yhteiskunnan hyväosaisia.

"Tältäkö hyväosaisista ihmisistä tuntui? Kaikki nämä ihmiset yhtä ihmistä varten. Oliko tämä ansaittua vai ansaitsematonta? Minunko vuoksi tämä kaikki? Eivätkö ne tiedä kuka olen, en kukaan. Mitä tämä maksaa? Milloin on eräpäivä? Olenko syyllinen?Räpläsinkö radiota toisella kädellä ja aiheutin tämän kaiken? Tavoittelinko pelkääjän paikalla lojuvaa pastillirasiaa? Elinkö niin, että voin nyt mennä? Jäikö jotain sanomatta? Voiko pyörätuolissa istuen pelata lentopalloa? Vaikka vain passarina? Voiko vammainen tutustua jalallisiin vai onko vammaisen pysyttävä omiensa, jalattomien seurassa?"

Onko edellä siteerattu kappale kevyttä tekstiä? Jos on, niin, missä kohtaa? Itse luen tuosta kappaleesta ironiaa, sarkasmia, tragikomediaa, älyllistä loistokkuutta ja sanataituruutta. 'Luonnon laissa', kuten yleensäkin, hotakaismaisuus muodostuu paitsi edellä mainitsemistani elementeistä myös sinänsä eri konteksteihin kuuluvien asioiden yllättävästä yhteentuomisesta, kyselevästä otteesta joko kysymysmerkillä tai ilman, näennäistotuuksien olemattoman pohjan paljastamisesta, arkipäivän tapahtumien juhlistamisesta ja niiden moninaisesta kuvauksesta, veitikkamaisesta tekstuaalisesta hymystä sekä pienen ihmisen puolella olemisesta.

'Luonnon laissa' Rautala pohtii suhdettaan tyttäreensä ja ääneen pääsee myös Rautalan huonokuuloinen isä ja hänen pyörätuolissa oleva äitinsä, jonka omaishoitajana isä toimii sekä Rautalan kummilapsi Badu. Yksi teoksen keskeisistä teemoista on sairaanhoidon kalleus. Hotakainen ottaa suurennulasinsa alle erityisesti yrittäjät, joilla on tapana hukata kuitteja ja tehdä hommansa harmaalla alueella. Voi käydä kalliiksi, jos sattuu sairastumaan. Hotakainen kuvaa osuvasti myös sairaanhoitajan kiireistä työpäivää, jonka keskelle ei mahdu kuin Megadeathin biisin mittainen tauko. 'Luonnon laissa' sairaanhoitaja tarvitsee isot korvat ja pitkät hermot sekä jämäkät otteet, kun potilaat yrittävät tunkeutua sairaanhoitajan elämään vielä työpäivän jälkeenkin.

Luonnon laki jakaantuu kolmeen osaan: raskauteen, supistuksiin ja syntymään. Nämä vaiheet käyvät läpi sekä Rautalan tytär, joka synnyttää vauvan. Kirjailija, joka synnyttää 'Luonnon lain sekä Rautala, joka antautuu hoitotoimenpiteille, joilla hänestä synnytetään taas toimivaa yhteiskunnan jäsentä ja toivottavasti myös veronmaksajaa, jonka kuitit pysyvät järjestyksessä.

'Luonnon laki' on taattua Hotakaista, kirjallista stand up -komiikkaa traagisella twistillä. Lukijan sopii nauraa, mutta jos kantti kestää, voi päästää mieleensä ajatuksen siitä, mille itse asiassa oikein nauroikaan. Mehukeitto TV-ruudulla on kieltämättä hupaisa juttu, varsinkin jos se osuu sopivaan kohtaan TV:ssä haastellun ihmisen naamaa. Syy, miksi mehukeitto ylipäätään päätyi valumaan pitkin TV-ruutua onkin sitten jo kokonaan toinen kysymys.

Hotakaisen käsittelyssä kritiikkinsä saavat niin budjettileikkaukset, omaishoito, yritystuet, subjektiivinen päivähoito-oikeus kuin koko hyvinvointivaltiokin. Jos joku epäilee, onko Hotakainen vireessä onnettomuutensa jälkeen, niin lukekoon 'Luonnon lain' tai uskokoon, kun sanon, että kyllä on. Hotakaisen "perhosefektit" ovat yhtä vallattomia kuin aina ennenkin, mutta 'Ihmisen osaa', ykkössuosikkiani hänen tuotannossaan, se ei riistä paikaltaan.  

2 kommenttia:

  1. Kirjoitat terävän arvion Luonnon laista, jonka haluan lukea pian. Olen kanssasi täysin samaa mieltä, eli en pidä Hotakaista ollenkaan kevyenä kirjailijana, vaan suorastaan viiltävän tarkkana yhteiskunnallisena ja sosiaalisena kriitikkona, jonka satiiri on paikoin liiankin synkkää minun makuuni. Taitava sanailija, joka aiheuttaa naurunpyrskäyksiä, mutta kipeästi.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Elina. Katsos vaan, kun ajatuksemme kulkevat niin saman suuntaisesti myös Hotakaisen suhteen. Hän on kyllä todella taitava kyseenalaistamaan yhteiskuntamme tilan. Voisipa sanoa, että Hotakaista lukemalla oppii enemmän kuin eräistä kalliilla hinnalla ostetuista raporteista. :)

    VastaaPoista