lauantai 31. toukokuuta 2014

Kesä ilman miehiä -projekti


Yllä kuvassa Kesä ilman miehiä -projektini osanottajat. Naisellisen epäloogisesti ja hyvin intuitiivisesti valikoin hyllystäni nämä kirjat luettavaksi nyt kesällä. Selasin romaanin olen lukenut jo kerran aikaisemmin, mutta silloin lukeminen venyi viikkojen mittaiseksi, joten otan nyt kesällä uusiksi.

Jennifer Clementin tapasin pikaisesti Maailma kylässä -festareilla ja kirjan etulehdeltä löytyy hänen best wishes -toivotuksensa. Meg Wolitzer on ihan uusi tuttavuus, hänet otan mukaan lomamatkalle. To Kill a Mockingbird on ollut lukulistallani jo reilut 10 vuotta, joten eiköhän jo olisi aika.

Maggie O'Farrellin teos ilmestyy syksyllä suomeksi. Hänen kirjoitustapaansa minut ihastutti The Hand that first held mine. Jennifer Egan on uusimpia suosikkikirjailijoitani ja häneltä olen lukenut aiemmin Sydäntronin sekä teokset A Visit from the Goon Squad ja Look at me. Varsin huippuja kaikki kolme.

Barbara Kingsolverin lukeminen vähän jännittää jo etukäteen, koska hän kirjoittaa aika vaikeaa tekstiä. Aiemmin olen lukenut häneltä teoksen the Lacuna, josta en oikein saanut otetta. Vika kyllä oli lukijassa, ei teoksessa. Eleanor Cattorin The Luminaries ja Julie Orringerin The Invisible bridge edustavat kesän paksukaisia. Ohukaisen roolissa on Toni Morrisonin Home.

Julia Alvarez on kuubalainen feministikirjailija, jonka teos How the Garcia girls lost their accents tulee olemaan ensikosketukseni hänen tuotantoonsa. Myös Tessa Hadley on minulle uusi kirjailijanimi. Sokerina pohjalla on Aminatta Fornan uusin teos The Hired Man. Häneltä olen lukenut aiemmin teokset Ancestor Stones ja The Memory of Love, joista varsinkin jälkimmäinen kuuluu teoksiin, jotka kaikessa kristallinkirkkaudessaan eivät unohdu edes tällaisen vähän huonomuistisemmankaan ihmisen päästä.

En osaa yhtään arvioida, miten projektini käy, mutta nyt olisi tosiaan yritys keskittyä vähän enempi oman hyllyn kirjoihin. Kirjastosta pari teosta on tulollaan ja kevät vaihtuu virallisesti kesäksi Varistytön seurassa.

18 kommenttia:

  1. Täällä odotellaan Varistytön jatkoa...

    Kerran Lumimies oli sydänsuvella viikon työmatkalla ja minä luin silloin viikko ilman miestä -projektina Sinuhen uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, muistan, että blogissasi epäilin, luenko Varistyttöä ollenkaan. Sittemmin olen lukenut siitä muutaman bloggauksen ja eilen suht myöhään kävin itse kirjan kimppuun. En vielä päässyt kovin pitkälle, kun alkoi väsyttää. Nyt odotan, millä sivulla koukutun (kai minä koukutun, kun muutkin.)

      Poista
  2. Mielenkiintoinen kattaus kesäksi! Toivottelen huikeita lukuhetkiä ja odottelen arvioitasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Saapi nähdä, miten käy ja pysynkö yhtään ruodussa. No, ei tätä nyt niin vakavasti ole tarkoitus ottaa.

      Poista
  3. Kirjavalintasi ovat tosi mielenkiintoiset. Hieman hämmennyin yhdestä. Ymmärsin ohittaneeni täysin Meg Wolitzerin. Ymmärsin, että minun pitäisi lukea häntä englanniksi, kun kerran häntä ei viitsitä suomentaa. Kuulen sisareni kutsuvan mahtuu minun TOP 10. Tämä oli hieno löytö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en ollut tainnut Meg Wolitzerista edes kuulla ennen tätä teosta. Jossain netin syövereissä tähän kirjaan törmäsin ja Akateemisesta sen ostin, kun oli pokkarit tarjouksessa. Oli mukava kuulla sinulta Wolitzerista ennakkotietoa.

      Poista
    2. Minun pitäisi lukea varmaan uudelleen. Kirja oli uutuus lukiessani, arvostelukappale. Kulkenut ja matkannut kontissa. Luettu kauan sitten. silti se on yhä vahvasti mielessä kuten Anne Redmon Musiikki ja hiljaisuus.

      Poista
    3. Uudelleen lukeminen, varsinkin jos edellisestä lukukerrasta on jo pitemmän aikaa, onkin jännää hommaa. Itse aina pelkään, että jos en toisella kerralla tavoitakaan sitä, mitä ensimmäisellä. Omat kokemukset on tosiaan tässä suhteessa olleet vähän huonoja. Johtuneekohan sitten siitä, että aikanaan kirjat ovat kytkeytyneet niin vahvasti sen hetkiseen elämäntilanteeseen.

      Iso pettymys toisella lukukerralla oli Sadan vuoden yksinäisyys,josta niin hirmuisen kovasti olin ekalla kerralla pitänyt. Toisella kerralla jouduin luovuttamaan kesken kaiken. Ihan kuin olisin eri kirjaa lukenut. Vähän sama juttu oli Olemisen sietämättömän keveyden kohdalla, joskaan ei yhtä voimakkaasti. Tämän kokemuksen jälkeen en ole "uskaltanut" lukea mitään Kunderalta uudestaan, koska hänen vaikutuksena oli nuorempana niin valtava. Haluan pitää sen koko tunnemaaston, jonka hänen kirjoistaan olen saanut asettamatta sitä alttiiksi mahdollisille pettymyksille.

      Toisaalta sitten esim. Humiseva harju kuuluu teoksiin, joka on aina vaan yhtä hieno.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen projekti, etenkin kun en ole näistä mitään lukenut! The Luminaries on tosin tällä hetkellä kesken, mutta etenee hitaasti. Vika on kuitenkin lukijassa, ei kirjassa, joka vaikuttaa todella kiinnostavalta. Eikun hetkinen, olenhan minä lukenut Orringerin kirjan! Se oli aika koskettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne muutamat kommentit, jotka olen Luminariesista kuullut, on kaikki olleet myönteisiä. Mua kyllä aina hiukkasen mietityttää alkaa lukea paksumpia teoksia, kun olen huono jättämään kesken ja en toisaalta haluaisi väkisinkään lukea.

      Orringerin ostin jo aikoja sitten ja eräänä päivänä kirjastossa huomasin, että kappas vaan se on suomennettukin.

      Poista
  5. Ihailen päättäväisyyttäsi! Minä haihailen fiiliksen mukaan... Ja nyt ei uppoa mikään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen paljon parempi projektien suunnittelussa kuin toteutuksessa. :)

      Toivon, että pian taas uppoaa. Välillä sitä yrittää kirjaa jos toistakin ja on jotenkin ahdistavaa, jos ei mikään meinaa innostaa. Niissä tilanteissa luen usein dekkareita, kun ne yleensä vie mukanaan.

      Poista
  6. Mukava idea, joka olisi ehkä tarpeen minullekin. Katselin juuri kevään luettujen listaani, ja aika miesvoittoisesti olen edennyt. En valitse luettaviani kirjailijan sukupuolen mukaan, mutta jotenkin kummasti miesten kirjoittamia opuksia päätyy luettujen pinooni eniten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taas on niin, että kirjat, joita ostan ovat enimmäkseen naisten kirjoittamia. Kun sitten katselin hyllyssä olevia lukemattomia (sanan molemmissa merkityksissä) teoksia, niin tuli tällainen idea. Nyt aloinkin jo mietiskellä uusia projekteja, joilla tähtään siihen, että ostetut kirjat tulisi luettua nekin joskus.

      Poista
  7. Mielenkiintoinen valikoima, ja hyvä kun otit mukaan sekä ohuita että paksuja kirjoja. Mulla tuppaa usein käymään niin, että paksukaiset jäävät herkemmin yöpöydälle lojumaan, vaikka nautinkin pitkään tarinaan uppoutumisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi. Kyllä paksukaisiin on aina jotenkin korkeampi kynnys tarttua. Pyrin lukemaan kirjat loppuun ja jos sitten paksukainen ei maistukaan, niin se on tuskaa.

      Poista
  8. Mutta ah - eikö ole ihanaa, että oma hylly on lukemattomia kirjoja täynnä! Tuntuu turvalliselta olla sanojen ympäröimä! Voi sitten keräillä mieleisiään pinoja ainakin juuri suunnitelmaksi pian luettavista... Minäkin keräilin tässä joku päivä kokoelman kiehtovia klassikoita vuoroaan odottamaan, on ainakin inspiroiva kasa ja ehkä jonakin päivänä jopa luettu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja tosiaan, voihan sen noinkin ajatella. :) En kyllä muista, että aikuiselämäni aikana olisi koskaan ollut tilannetta, että olisin ollut lukenut kaikki hyllyssäni olevat kirjat ja näillä näkymin sellaista ei taida tullakaan.

      Kasojen kerääminen ja listojen teko on kyllä ihan huippuhommaa.

      Poista