Siirry pääsisältöön

Kirsi Kunnas Savoyssa 12.11.2014 - lippuarvonta


Kirsi Kunnas: Hanhiemon iloinen lipas (kannen kuvitusta)
Sunnuntaina näin kirjamessuilla Kirsi Kunnaksen - yhden Suomen sydämeenkäyvimmistä kirjailijoista. Mikä nainen. Mikä lahjakkuus. Mikä hattu. Kuinka monta hetkeä onkaan tullut vietettyä jo pelkästään Hanhiemon iloisen lippaan parissa.

En ole pitänyt tapana järjestää blogissani arvontoja, mutta nyt sattui niin sopivasti, että sain Bonnierilta (kiitos kovasti) 2 kahden henkilön lippupakettia, joten laitan ne nyt arvontaan, sillä mikäpä olisi mukavampaa kuin tarjota sinulle mukava ilta Kirsi Kunnaksen ja kumppaneiden seurassa.

Koska tilaisuus on jo melko pian, pyydän, että ilmoittaudut arvontaan suoraan sähköpostiini:
omppuapple@gmail.com. Näin voin varmistaa, että kun voittajat on saatu selville, minulla on jo sähköpostiosoitteet valmiina ja liput löytävät tiensä voittajille ajoissa.



Viimeinen osallistumispäivämäärä on keskiviikko 5.11.2014. Voittajat julistan blogissani seuraavana päivänä.

Vihjaiskaa arvonnasta myös ystäville, kavereille ja muille hyville tyypeille!

Pii poo ja onnea arvontaan!


 Lisätietoja Savoyssa 12.11.2014 klo pidettävästä tilaisuudesta:


Kommentit

  1. Voi miten kivalta kuulostaa! Kun olisi vähemmän pitkä matka eikä niin kivinen tie, osallistuisin arvontaan oitis. Nyt kuitenkin tyydyn toivottamaan onnea muille.

    VastaaPoista
  2. Onhan tämä aika ainutlaatuinen tilaisuus. Kirsi Kunnas vaan on niin ... Kirsi Kunnas.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän