lauantai 19. maaliskuuta 2016

Hyvää Minna Canthin ja toistaiseksi toteutumattoman tasa-arvon päivää!

Vuonna 1885 sinä kysyit: "vapaus, tasa-arvo, rakkaus – toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?"

Erinomainen kysymys, johon reilut 130 vuotta myöhemmin joudun vastaamaan, että eivät toistaiseksi. Olemme kyllä yrittäneet, ainakin osa meistä, mutta ei, eivät ne vielä ole toteutuneet.

Kuopion kirjeissäsi sinä kirjoitat:

Pahin epäkohta, joka varsinkin suuria kulturimaita uhkaa mitä kauheimmalla mullistuksella, on se vika yhteiskunnallisessa järjestelmässä, jonka kautta suuret omaisuudet kiertyvät muutamain yksityisten haltuun, jota vastaan suuri enemmistö saa kärsiä puutetta ja kurjuutta. Ainoa keino tuon kipeän kysymyksen rauhalliseen ratkaisemiseen on, että vähemmistö tämän epäkohdan olosuhteissa huomaa vääryydeksi ja vapaaehtoisesti luopuu niistä eduista, jotka se toisten kustannuksella on itselleen saavuttanut. Mutta sitä ihmisen tavallinen itsekkäisyys estää heitä tekemästä."

Surukseni Minna joudun ilmoittamaan, että tässäkään asiassa ei ole tapahtunut mitään edistystä. Melkeinpä päinvastoin. Ne, joilla on, ovat tulleet entistä röyhkeämmiksi. Ne ovat tulleet entistä vastahakoisimmiksi näkemään, että köyhemmän kansanosan hyvinvointi on niiden taskussa. Ne ovat tulleet entistä ahneemmiksi ja entistä kykenevimmiksi haalimaan vain itselleen. 

"Kun rikkaiden omatunto on herännyt, ett’eivät enää rauhallisesti voi etujansa nauttia, katsellen kuinka ympärillä suuri joukko ihmisiä joko nälkään nääntyy tai rikoksiin vajoo usein kovan onnen pakosta, silloin he koettavat tukahduttaa tuntonsa soimauksia armeliaisuuden lahjoilla ja luulevat sillä kaikki täyttäneensä. Turvautuvatpa vielä siihenkin oppiin, että se muka on ”Jumalan maailman järjestelmä”, joka määrää pienen osan ihmiskunnasta ylellisyydessä elämään ja suurimman osan kurjuutta kärsimään. Ja näin he ennen kaikkea koettavat säilyttää entisiä oloja, koska heidän osuutensa niiden vallitessa on runsaampi."

Rikkaiden omatunto ei ole herännyt. Itse asiassa epäilen, onko heillä enää edes omatuntoa ja jos onkin, rahalla sen ääni on helppo vaimentaa. Mainitset "Jumalan järjestelmän" rikkaiden keinona oikeuttaa yhteiskunnan jakautumisen. En tiedä, kuka on rikkaiden Jumala. Onko heillä sellaista vai ovatko he itse oma Jumalansa. Sen tiedän, että heidän mielestään on jokaisen oma syy, jos on sairas, työtön tai köyhä. Mitäs sairastuit, mitäs jäit työttömäksi, mitäs olet köyhä. Oma vika. 


Hyvää Minna Canthin ja toistaiseksi toteutumattoman tasa-arvon päivää!



kursivoidut kohdat lainattu täältä




45 kommenttia:

  1. Hyvää pohdintaa, ja olen samaa mieltä siitä, että tuloerot kasvavat, ja epätasa-arvo. Sitä olen pohtinut, miksi ja ketkä ovat säätäneet ne lait, joiden turvin rikkaat saavat osinkotulojaan edullisella veroprosentilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen pyrkii turvaamaan omia etujaan. Minusta suuri ongelma on, että siinä vaiheessa kun ihminen pääsee köyhyydestä eroon hän lakkaa pitämästä köyhien puolta ja ajamasta heidän asiaansa. Omistus/menestys yms. menevät päähän ja se mikä omakin tilanne ennen oli unohtuu. Tämä on minulle täysin periaatteellinen kysymys, jonka vuoksi niiden, joilla on siihen mahdollisuus pitää meuhkata niiden puolesta, jotka eivät siihen kykene. Tämä nykyinen "oma vikasi" -ajattelu on täysin järkyttävää.

      Poista
    2. Tälle "oma vikasi" -ajattelulle on sukua tämä "voittajien" yletön ylistäminen, monesti sattumallakin on merkitystä, ja unohdetaan "tärkeintä on osallistuminen" -jutut, niin kuin äkkirikas unohtaa olleensa joskus köyhä (mitä analysoit yllä).
      Tiedän omaan kysymykseeni viralliset vastaukset eli "me" siis eduskunta on lait säästänyt ja virallinen syy on "pääomakadon estäminen".

      Poista
    3. En osaa sanoa, milloin tämä "oma vikasi" -ajattelu alkoi, mutta tässä asiasa on kyllä tapahtunut selkeä ajattelumuutos. Luin juuri Tommi Melenderin esseekokoelman Onnellisuudesta, josta teen parhaillaan bloggausta ja josta onkin ihan hirmusti sanottavaa. Siinä Melender kirjoittaa myös tästä puolesta ja siteeraan nyt häntä: "Olemme kestäneet Jumalan kuoleman, mutta rahan kuolemaa emme kestäisi."

      Koska Suomikin amerikkalaistuu ikäänkuin mitään muuta "kehitys"tapaa ei olisi, niin toivon, että meillä yleistyisi myös amerikkalaisten tapa suhtautua epäonnistumiseen. Meillähän se on edelleen aika lailla tabu, on pakko onnistua, koska epäonnistuminen on häpeä. Sellainen vanhakantainen ajatusmalli, että ei kannata yrittää, kun ei siitä mitään kumminkaan tule.

      Tuolla edellisellä en nyt viittaa tuohon voittajien ylistämiseen, jonka näen enempi (ainakin urheilun osalta) jonkinlaisena uutena sankarimyyttien kirjoitustapana.

      Virallinen syy varmasti löytyy aina. Sitä paitsi niinhään sitä sanotaan, että demokratia ei ole mitenkään erityisen hyvä hallitusmuoto, mutta se on vähemmän huono kuin muut vaihtoehdot.

      Poista
    4. Miksei kukaan ihmettele sitä, että hyväpalkkaiset, koulutetut ihmiset, kuten lääkärit, asianajajat ja eräät muut, voivat yhtiöittää itsensä kimpassa muiden samanmielisten kanssa ja maksavat näin ollen vain osinkoveroprosentin verran, kun muut palkanauttijat maksavat paljon enemmän. Ja tämä ei ole kateutta, vaan vääryyden huomioimista.

      Poista
    5. Kyllähän sitä ihmetellään, vaikka ei nyt tässä keskustelussa ole erikseen ihmetelty. Tuo tilannehan vaatisi muutosta lainsäädäntöön ja sen suhteen ei oikein tavallinen kansalainen pysty mitään tekemään. Tässähän juuri taannoin oli tapetilla hallintarekisteri ja siihen liittyvät muutokset. Kyllä sitä vastustettiin julkisuudessa aika voimaakkaastikin vedoten siihen, että muutokset olisivat lisänneet rahanpesun, harmaan talouden ja veronkierron mahdollisuuksia. Sittemminhän tämä hanke haudattiin.

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus Omppu!

    Jos ajatellaan pitkälle taaksepäin, niin tasa-arvo on mennyt eteenpäin, siis verrattuna kaukaisiin aikoihin, jolloin monikin ihminen oli toisen orja, torppari, kiertävä työläinen ilman sosiaalitukia jne ja toiset taas omistivat kokonaisia mahtikartanoita, kreivikuntia, itämailla haaremeita jne, mutta lähihistoriassa on kohta, jossa tasa-arvon eteneminen läntisessä maailmassa ensin pysähtyi ja sitten lähti huonompaan suuntaan. Suuressa osassa maailmaa, esim. Intiassa ei ole koskaan mitään tasa-arvoa ollutkaan.

    On kyllä hienoa, että Minna Canth sai liputuspäivän, niin vahva ja viisas nainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on tietysti totta, mitä Marjatta kirjoitat. Jos ajatellaan vaan pelkästään vaikka sukupuolten välistä tasa-arvoa, niin paljon on tapahtunut Minna canthin jälkeen. Naiset ovat saaneet äänioikeuden ja perimysjärjestelmässä naiset ovat yhtävertaisia miesten kanssa. Naisella on oikeus päättää abortista ja mahdollisuus samaan koulutukseen kuin miehilläkin. Em. tulivat nyt ensimmäisinä mieleen. Sekin on hienoa, että koulutus on ilmaista. Tosin kuinka kauan, pahoja kaikuja kantautuu jo. Lasten asemakin on huomattavasti parantunut, ruumiillinen rankaiseminen on kriminalisoitu. Homoseksuaalisuus on poistettu tautiluettelosta ja on saatu tasa-arvoinen avioliittolaki.

      Em. huolimatta tuntuu vahvasti, että yleinen epätasa-arvo on kuitenkin lisääntymässä. Omaisuus menee omaisuuden luo ja leipäjonot kasvavat. Vauraus periytyy ja vastaavasti myös köyhyys. Vanhempien koulutustasokin usein periytyy ja jopa sosiaalihuollon asiakkuus periytyy. Eli jotensakin tässä rikkaus-köyhyys -sektorilla epätasa-arvo on edelleen hyvin vahvaa, vaikka se toki on muuttanut muotoaan. En nyt halua mennä politiikkaan, mutta ei voi välttyä ihmettelemästä, että kun joidenkin politiikkojen puheenvuoroja kuuntelee, että onko heillä minkäänlaista käsitystä tavallisen ihmisen elämästä. Jos on, niin vielä kamalampaa, että siitä huolimatta viedään niiltä, joilla ei muutenkaan ole. Vanhukset tulee ensimmäisenä mieleen. Miten voi olla, että Suomen kaltaisessa sivistysvaltioksi itseään kutsuvassa maassa vanhusten tilanne on, mikä se on. Tämä on aivan yleisesti tiedossa, silti ainoa mikä tapahtuu on se, että vanhuksilta viedään lisää. Isketään joku älytön 50 euron kelaomavastuukin vielä ja vähennetään kelakorvaavuuksia, vaikka jo nyt on suuri osa vanhuksia, jotka joutuvat valitsemaan, että joko syövät tai joko ottavat lääkkeen.

      Että kyllä tarvitsisimme muutaman kymmentä Minna Canthia lisää! Hyvää Minna Canthin päivää Marjatta, hieman tässä kuumenen, kun kestän niin huonosti niin törkeää eriarvoisuutta, jota kohti olemme yhä enemmän valumassa.

      Poista
    2. Totta kaikki!

      Myös asenteet ovat osalla ihmisistä pelottavan kovat, myös Suomessa.

      On kuitenkin yksi asia, jossa on menty liiankin tasa-arvoiseksi: luullaan että patatyhmiä mielipiteitä on kuultava ja arvostettava ja niille on annettava tilaa yhtä paljon kuin asiantuntijoiden ja tietävien ihmisten faktoihin perustuville tiedoille. Tämä näkyy keskusteluohjelmissa, jotka ovat kiusallista katsottavaa, kun asiallisten ihmisten vastapainoksi kutsutaan "keskustelemaan" jotain ennakkoluulojaan huutelevia nimittelijöitä. Ehkä tässä saavutettiin ääripiste viimeksi, kun kansanedustajat Nasima Razmyar ja Jani Toivola kieltäytyivät saapumasta vänkäämään A2:n Turvattomuus-iltaan katupartiolaisten kanssa.
      Ylitin nyt jonkin rajan, kun uskalsin sanoa, että on olemassa tyhmiä, tiedän. Sanon silti. Pääsin minäkin oikein vauhtiin... Tyhmyys on vaarallista, kun se yhdistyy julmuuteen.

      Miten yhteisessä EU:ssa voidaan sallia ihmisten pitäminen keskitysleirinomaisissa oloissa Kreikan ja Makedonian rajalla? Kukin EU-maa voisi helposti lähettää koneen hakemaan tietyn määrän ihmisiä turvaan. Sen sijaan poistetaan tyhjilleen jääneitä vastaanottokeskuksia käytöstä nyt kun vähemmin perustein saapuneita on lähtenyt tai ollaan palauttamassa.

      Minä luulen, että jos Minna eläisi, hän nostaisi isosti esiin Idomenin pakolaisleirin mudassa nukkuvien lasten tragedian.

      Poista
    3. Tyhmien mielipiteiden ilmaisuoikeus ei liity tasa-arvoon. Ajatellaan nyt vaikka, että minä rupeaisin tässä luennoimaan ydinfysiikasta, josta en tiedä juuri mitään ja sitten väittäisin, että minulla on tasa-arvon nimissä oikeus siihen, että mielipiteeni ydinfysiikasta on yhtä arvokas kuin ydinfyysikon mielipide.

      En ole enää pitkään aikaan katsonut noita A2-iltoja, koska ne on mulle hirveetä kidustusta. En kestä niitä keskustelijoita. Verenpaine nousee pilviin asti oli siellä aihe mikä tahansa. Minusta oli erinomaista, että Toivola ja Razmyar kieltäytyivät osallistumasta. He laittoivat rajan. Olen pettynyt Yleen näiden iltojen suhteen. Niillä ei ole enää edes sosiaalipornon arvoa, jonka arvo muutoinkin on jo täysin kyseenalainen.

      Maailma on monimutkainen ja siinä on vaikea elää. Kouluissa pitäisi lisätä mediakasvatusta ihan ehdottomasti. Tyhmyyttä on se, että ottaa jonkun asian, näkökannan, lähestymistavan omakseen kyseenalaistamatta sitä ja tutkimatta mihin se liittyy ja missä tarkoituksessa se on lausuttu ja mikä on sen konteksti ja mitä pyrkimyksiä siihen mahdollisesti liittyy. Tyhmyyttä on se, että poteroituu omiin käsityksiinsä ja uskoo, että ne ovat ainoita oikeita, koska itse on sitä mieltä.

      Pakolaiskysymys on vaikea ja sille ei varmasti mitään nopeaa ratkaisua löydetä. Varmasti Minna puuttuisi juuri tuohon, olen samaa mieltä.

      Poista
    4. Miten ne kehtasivat kutsua niitä 'Odineita' sinne!!! En katso.

      Poista
    5. Juu, onneksi ei ole pakko katsoa. Hirveä moka yleltä. Ton koko A2-illan voisi muutenkin ihan hyvin lopettaa. Uusi formaatti pitäisi keksiä.

      Poista
    6. Tästä oli hyvä keskustelu Pressiklubissa, jossa tehtiin ero väärän tiedon ja mielipiteen välillä... se oli jakso, jossa oli JSN:n Elina Grundström, joka analysoi muistaakseni myös naiskysymystä, joka on myös päivän teemaa ...

      Poista
    7. Minä se olen vaan kiduttanut itseäni katsomalla kaikkea bullshittiä. Pressikilubi on tasokas, ihan helmi. Rubeniin voi luottaa juontajana. Yllättäen myös jotkut perjantai-illan Perjantai-nimisen keskusteluohjelman jaksot ovat olleet hyviä, mm. transsukupuolisuutta käsittelevässä jaksossa oli hyviä näkökulmia - ja siinäkin juontajiin voi luottaa, kaksi mukavaa nuorta kaveria.

      Poista
    8. Olispa Jokke ollut mielenkiintoista kuulla tuo keskustelu. Käsiteltiinkö siinä mielipiteen muodostumista? Mielipide ei voi syntyä tyhjästä, vaan perustuu joihinkin asioihin, tietoon tai väärän tietoon, luettuun, kuultuun jne. En nyt ihan hahmota, miten väärä tieto ja mielipide erotetaan toisistaan - ainakaan tapauksessa, ettå mielipide perustuu väärään tietoon. En nyt kyllä sitäkään tarkoita, että ne olisivat sama asia, vaan että ne voivat hyvin olla limittäin.

      Marjatta, Ruben kuuluu minunkin suosikkeihin tai kuului ainakin silloin, kun vielä katsoin televisiosta jotakin. Olen vaan ihan hirveän huono katsomaan telkkarista muuta kuin elokuvia ja nyt todellisessa jälkijunassa aloin katsoa Isänmaan tähden -sarjaa, joka on kyllä todella kiinnostava ja hyvin tehty.

      Poista
    9. Eikö yksilön mielipide voi perustua myös ihan vainoharhaan tai fobiaan? Tuossa samaisessa A2-illassa pahin oli asiantuntijaksi asiantuntijoiden joukkoon ylennetty nainen, joku vanhempainyhdistyksen jäsen, joka paasasi, että nyt ei uskalla enää laittaa lapsia koulutielle, koska paikkakunnalle on tullut vastaanottokeskus. Juontaja kysyi, onko sitten tapahtunut jotain ja nainen sanoi, että ei ei vielä, mutta ympäri ämpäri Suomea tapahtuu koko ajan. Kun siedätyshoidoksi tarjottiin käyntiä pakolaisten luona, hän sanoi, että ei sovi hänelle, ei ikinä. Tällaiselle annettiin paljon lähetysaikaa. Jone Nikula huokaisi, että ei kenenkään vainoharhaa saisi yleistää miksikään laajemmaksi mielipiteeksi saati sitten faktaksi.

      Poista
    10. Varmasti mielipide voi perustua ihan mihin vaan. Minusta on oleellista tiedostaa, millä tavoin mielipide on muodostunut. Ihan peruskysymys, että kun väittää jotain tietävänsä, niin voi kysyä: mistä tiedän, mitä tiedän?

      Tuo mistä kirjoitat kuulostaa fanatismilta ja fanaatikkohan ei suostu ottamaan vastaan mitään tietoa, joka ei tue hänen omaa näkemystään, vaan suodattaa kaiken tukemaan fanatismiaan. Tämän vuoksi fanatismi luonnollisesti on vaarallista ja siihen on vaikea vaikuttaa, koska fanaatikon puolustusmekanismit torjuvat jatkuvasti kaiken, mikä voisi horjuttaa hänen ajatusrakennelmaansa. On jotenkin käsittämätöntä, että tämä kuvaamasi henkilö ei kaiketi nähnyt mitään kummallista omissa puheissaan. Mikä sitten oli Ylen motiivi tuon näyttämiseen? Eihän tuollainen ole mitään keskustelua tai sitten ainakin keskustelun ympärille pitää laittaa useammat lainausmerkit. Pisteet Jone Nikulalle.

      Poista
    11. Pressiklubi on areenassa, esimerkkinä oli holokaustin kieltäminen, joka ei ole mieleipide vaan väärä tieto, jota ei mielipiteen vapaus "suojaa". Jakso 8 on areenassa vielä 14 päivää, ja alkaa "nyrkkitervehdyksen" analyysistä, joka sopii MC:n päivään.
      http://areena.yle.fi/1-3062274?autoplay=true

      Poista
    12. Kiitos Jokke tiedosta. Tämähän on sitten vielä pääsiäisenäkin katsottavissa, jos silloin onnistuisi. Esimerkkisi on hyvin selventävä.

      Poista
  3. Omppu, ihan mahtava kirjoitus mahtavassa Minna-hengessä! Kyllä Minna on parhaita ihmisiä, joita maailma on päällään kantanut <3

    Tasa-arvoa ei maailmassamme todellakaan ole, vaikka moni asia onkin toki paremmin kuin Minnan aikana. Eriarvoisuus lisääntyy nytkin kaiken aikaa, luokkayhteiskunnan mekanismit monimutkaistuvat ja yhä suurempi osa syrjäytetään yhteiskunnan marginaaliin sen sijaan että haluttaisiin nähdä ja tunnustaa tosiasioita, jotka kyllä kertoisivat että kaikki epäonni ei suinkaan ole yksilön omaa syytä.

    Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää sinulle Omppu! Kaiken tämän maailman keskeneräisyyden keskellä silti ajattelen, että meidän pitää vaan pyrkiä kohti hyvää ja oikeudenmukaista. Että mitä useampi tunnistaa, tunnustaa ja tahtoo, sitä paremmat mahdollisuudet hyvällä on. Utopistista idealismia ehkä, mutta niin tarpeellista.

    VastaaPoista
  4. unohdin, olin suamalaisill pääsiäismessuil

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehtiihän tässä vielä juhlistaa.:) Tosin juuri äsken ikkunasta huomasin, että lippu laskettiin jo alas tangosta.

      Poista
  5. Katja, kiitos. Panin merkille erityisesti, että kirjoitit "syrjäytetään". Juuri niin, ihmiset eivät syrjäydy tai ole syrjäytyneitä (ainakaan enimmäkseen), vaan heidät on syrjäytetty ja he ovat syrjäytettyjä. Tässä takana on tekoja, politiikkaa ja vaikka mitä sääntöviidakkoa, jolla tuo mahdollistetaan. Sen jälkeen, kun ensin on syrjäytetty syytetään siitä, että ovat syrjäytyneet. Kyllä on jännä logiikka.

    Aina pitää pyrkiä hyvään ja oikeudenmukaisuuteen ja puolustaa heikompaa. Oikeus ei putoa osaksemme itsestämme, vaan sitä on myös vaadittava. Kyllä näkyy myös hyvää kehitystä ja välittämistä muun ohella. Laajemmassa mittakaavassa se, että yhä enemmän erilaisia hoivajuttuja työnnetään vapaaehtoisen kolmannen sektorin vastuulle ei kuitenkaan ole hyvä asia, koska ne toimivat nimenomaan vapaaehtoispohjalla ja loppuvat, kun vapaaehtoiset eivät enää jaksa. Tästä omaan suht paljon kokemusta erilaisten järjestöjuttujen kautta. Olin aivan lopussa välillä ja niin oli moni muukin porukassamme. Rahoitusta kyllä tuli, koska kaupunki mieluusti ulkoistaa vapaaehtoisille palveluja, jotka sen oikeasti pitäisi itse hoitaa, mutta joita se pitää liian kalliina tms.

    Hyvää MC:n päivää sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, jännä on tämä logiikka ja sen seuraukset todennäköisesti vielä aika kiperät. Ja joo, vastuiden siirtäminen sinne kolmannelle sektorille on tosiaan ongelmallista eikä vapaaehtoistyö saisi johtaa uupumiseen. Lämmin ajatus sinulle aktiiviselle, älä silti liikaa väsy <3

      Poista
    2. Ei huolta tämän asian suhteen enää, sillä irtisanouduin pari vuotta sitten kaikista vapaaehtoisjutuista. Se on myös ongelma, että kun liikaa paahtaa, niin sitten tulee stoppi kerta kaikkiaan. Olen nähnyt läheltä, mihin se voi johtaa. Kun on ihmisten kanssa tekemisissä on vaikea laittaa rajaa, kun toinen tarvii apua. On vaan pakko tolkuttaa itselleen, että jos itse väsyy, niin silloin ei voita kukaan. Kiitos.

      Poista
  6. Minnassa on kanttia, sanoi mies tänään päivän kunniaksi ja loukkaantui kun kysyin keksikö itse sen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Leena, ettet nyt vaan olisi ollut vähän ilkeä. No, jos olitkin, se oli varmaan vahinko.

      Poista
  7. Hieno kirjoitus, Omppu! Pelkäänpä pahoin, että peruskouluun kohdistuvat säästötkin syrjäyttävät melko tehokkaasti. Tästä ylettömästä säästämisestä seuraa entistä epätasa-arvoisempi yhteiskunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti. Tämä onkin suuri huolenaiheeni. Ne, joilla menee koulussa muutenkin jo suht huonosti kärsivät eniten. Koulumaailman on vaikea pysyä muun maailman perässä ja paljon on sitten kiinni opettajasta, joka hänkään ei voi venyä mahdottomiin.

      Olen ollut tosi tyytyväinen, kun tyttäreni koulussa on nyt kutosluokalla ollut omaehtoista opiskelua. Ovat esim. suunnitelleet itse koko viikon opiskelunsa. Tunnit tietysti on pidetty, mutta on saanut valita milloin mitä tekee ja millä tavalla. Tämä on hyvää valmennusta tulevaan. Sitä aina peräänkuuluttamaani mediakasvatusta kun vielä saisi lisää. Sitä nyt vaan ei voi olla liikaa. Lempiaiheitani meillä kotonakin. Kiitos paljon Elina!

      Poista
  8. Minna Canth on ollut uskomattoman vahva nainen, vaikkei se varmasti ole ollut helppoa. Hieno nainen ja äärimmäisen rohkea. Sitä voi vain ihailla, tänäkin päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tarvitsemme hänen kaltaisiaan esikuvia, joiden valo loistaa läpi vuosien aina meidän aikaamme asti. On hienoa, että Cantilla on liputuspäivä.

      Poista
  9. Huomenta! Taisi yölläkin tämä asia pyöriä mielssä, koska ensimmäisenä aamulla tuli mieleen, että pitää vielä käydä tuomassa tähän kesksuteluun jotain mielen päällä liikkuvaa ennen kuin lähdemme kyläilemään koko päiväksi.
    En katsonut työaikana paljon telkkaria, mutta nyt eläkkeellä on tullut katsottua enemmän, ja se on ollut sillä tavalla hyödyllistä, että olen nähnyt syrjäytettyjen/syrjäytyneiden kapinan räyhäluonteen ja ihanteettomuuden. Siinä on paljon samaa kuin Trumpin seuraajien tyylissä. Siihen on pakko ottaa kantaa.
    On myös niin ihanteetonta, ettei oteta vastaan mitään työtä. Sukulaispojasta on hyvää vauhtia tulossa toisen polven syrjäytynyt. Hän kävi ammttikoulun, mutta ei suostu ottamaan vastaan mitään muuta työtä kuin oman alansa, autopuolen, eikä mistään muualta kuin kotikaupungista. Olen yrittänyt puhua, että tekisi mitä tahansa, niin se näyttäisi hyvältä työtä hakiessa. Omat pojat lähtivät heti kun pääsivät lukiokesinä vuokrafirmojen töihin rakennuksille, asuivat parakeissa ja saivat kitosta ahkeruudesta, ja esim. täällä juhannuksena rankkaan tehdaspesuun, kun se oli ainoa aika jolloin tehdas oli kiinni ja työstä maksettiin hyvin. No, tämän sukulaispojan äiti sanoo, ettei X:n tarvitse tehdä paskatöitä. Oma asunto kuitenkin piti saada tyttökaverin kanssa, joka on niin nuori, että pitäisi asua kotona, vielä ammattikoululainen. Siellä he asuvat yhteiskunnan tuella, vaikka molempien vanhemmat asuvat samassa kaupungissa. He katsovat olevansa oikeutettuja ilmaiseen elämään ja veroilla tuotettuihin palveluihin antamatta mitään vastineeksi. On siis väärin myös unohtaa oma aloitteellisuus ja syyttää kaikesta yhteiskuntaa, siinä väheksytään yksilöä. Toivon, että ymmärrääte tämän. En puhu minkään puoluekannan mukaan, vain humanistina, joka on enemmän vasemmalle ja vihreään suuntaan. Hyvinvointi on meillä tuottanut myös aloitteettomuutta ja pahoinvointia.
    Mukavaa Palmusununtaita keskustelijoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Marjatta! Tämä onkin ollut varsin mainio keskustelu ja mukavaa että palasit kertomaan, mitä yön aikana tuli mieleesi.

      Minä olen ollut aina huono katsomaan telkkaria. Muistan jo kouluaikana, kun muut puhuivat mitä olivat katsoneet, niin olin yleensä niistä jutuista ihan pihalla. Tämä ei johdu siitä, että olisin sitä mieltä, että telkkari tyhmentää ihmistä tai että sen katsominen on jotenkin alempiarvoista puuhaa. Kyllä siellä on mielenkiintoisia juttuja myös ja niiden katsominen tekisi minullekin hyvää, mutta en vaan osaa. Luin juuri jostain, että Simpsoneissa oli ollut, että Trumpista tulee presidentti ja koko maa ajautuu kaaokseen. Ehkä Trumpin joku kansanosa kokee oikeasti vaihtoehtona ja se on pelottavaa.

      Marjatta ymmärrän hyvin tuon kertomasi. Sitä on liikkeellä. Minua kiinnostaisi tietää, miten tällainen ajattelumuutos on tapahtunut, että ihminen kokee, että hänellä on automaattisesti oikeus kaikkeen, mutta hänen ei tarvitse tehdä mitään sen eteen. Olen sukupolvea, jolle tuo ajattelu on vierasta. Mainitsemassasi tapauksessa tekee kyllä mieli syyttää tuota äitiä, jonka mielestä hänen poikansa on niin erinomainen, että hänen ei tarvitse tehdä paskatöitä.

      Mitä muuten ovat paskatyöt? Siivoamista esimerkiks? Luin jokin aika sitten, mitä siivoojan pitää nykyään osata ja huomasin, että minulla ei olisi siihen osaamista, vaikka onkin korkeakoulututkinto.

      Tuolla asenteella ei pitkälle pötki, mikä tuossa mainitsemassasi perheessä on vallalla. Kauhea karhunpalvelus lapsille pitää heitä jotenkin erityisen etuoikeutettuina kultapuppeleina. Luulen kyllä, että mainitsemasi kaltaiset asenteet ovat nekin kasvussa. Siitä päästäänkin siihen, että mikä näitä asenteita tuottaa? Eiväthän nekään tyhjästä synny. Sanotaan nyt vielä, että en yhtään halua puolustella tyyppejä, joille ei mikään kelpaa, koska he katsovat olevansa oikeutettuja parempaan kuin muut. Silti jostakin asenneilmastosta tuokin kumpuaa. Osin tämä kyllä on mielestäni myös sukupolvikysymys. Aiemmin johtajatkin syntyi niin, että he aloittivat tsuppareina ja etenivät vähitellen oman työnsä ja ahkeruutensa kautta. Nyt pitäisi olla heti herrarouva pääjohtaja.

      Minusta jokaisen vanhemman velvollisuus on kasvattaa lapsiaan niin, että nämä oppivat ymmärtämään työn tekemisen arvon. Tekee oikein hyvää olla yksi kesä vaikka jossain Subwayssä ja vääntää leipiä aamusta iltaan ja huomata, kuinka vähän siitä jää rahaa käteen. Kuvaamasi kaltaiset ihmiset tekevät vahinkoa myös niille, jotka yrittävät saada töitä ja lähettävät kymmeniä työhakemuksia onnistumatta. Heidätkin luetaan helposti tuohon samaan laiskojen joukkoon ja julistetaan, että oma vika. Vaikka kritisoin edellä oma vika -ajattelua, niin siitä huolimatta tietenkin välillä on kyse juuri sitä, että se on todellakin oma vika ja peiliinkatsomisen paikka.

      Miten tuo muuten on mahdollista, että tuolle kuvaamallesi tyypille ei osoiteta työtä jostain muualta kuin kotikaupunigsta? Kiinnostaisi myös tietää, että mikä tuo sukulaispojan äiti on koulutukseltaan? Ei tietenkään tarvitse vastata, jos siltä tuntuu, mutta ihmetyttää kovasti tuon äidin käytös. Onko se hänen mielestään sitten hyvä tilanne, että hänen poikansa tyttöystävänsä kanssa ovat nuoresta asti yhteiskunnan tukien varassa?

      Mietin tuota, että hyvinvointi on tuottanut aloitteettomutta. Varmasti niin, että tietynlainen yhteiskunnan tukiverkko on mahdollistanut aloitteettomuuden. Toisaalta samanaikaisesti se tukiverkko on elintärkeä suurelle osalle. Nythän suunnitellaan sitä kansalaispalkkakokeilua, jolla purettaisiin tukiviidakkoa. Olisiko siitä sitten ratkaisua?

      Kiitos Marjatta monista ajatuksista, joita kirjoituksesi synnytti.

      Poista
    2. Komppaan Marjattaa tässä, esimerkkinä ihmetyttää miksi korkeakouluopiskelijoiden opintotukea leikataan, hehän saavat rahaa vain jos opinnot etenevät, mutta jos ei opiskele, tukia saa helpommin ja huomattavasti enemmän (ehkä tilanne ei ole ihan näin kärjistetty mutta minusta on näin), mutta ihmetyttää, miksi opiskelijoiden pitää hankkia toimeentulonsa velalla.

      Poista
    3. Nyt en Jokke ihan ymmärtänyt. Miten saa enemmän tukia, jos ei ole opintosuorituksia? Onko tämä jotenkin muuttunut? Ennen ainakin oli niin, että nimenomaan piti olla tietty määrä opintopisteitä, jotta sai opintotukea.

      Nythän tilanne on menossa mahdottomaksi, kun opintotukea alennetaan, niin on pakko tehdä töitä, jos ei halua ottaa lainaa. Jos taas tekee töitä ei jää aikaa opiskelulle. Jos ottaa lainaa ja valmistuttuaan ei saakaan töitä, niin velkaputkessa ollaan. En myöskään näe järkeväksi, että pitäisi valmistua yhä nopeammin ja nopeammin. Tarkoitus kai on, että opiskellessa oppisikin jotain. Nyt näyttää siltä, että kehitys on menossa suuntaan, että kunhan saa todistuksen opinahjosta ulos niin näyttää tilastoissa hyvältä. Entäs se oppiminen ja tiedon sisäistäminen?

      Poista
    4. Pojan äiti on siivooja, joka teki työtä niin pitkään kuin pystyi, mutta sairaus ajoi sairauseläkkeelle. Isällä on mittailtu työkykyä, selkä huono, mutta ilmeisesti suurempi syy työstä putoamiseen on alkoholi. Äiti on siis ollut reipas ja yritteliäs, toivoi pojankin opiskelevan enemmän, mutta kun tällä ei ollut motiivia, niin äiti alkoi selitellä. Viimeksi kuulin, että se työ autojen parissakaan, mitä poika vähän ehti tehdä, ei enää viehätä, vaan pitäisi löytyä jotain muuta, kun vaan tietäisi mitä se on.
      Mikään ala ei houkuta. Miten nuori ihminen voi olala noin tahdoton! Kaipa pian on sitten edessä jotkut työllistämiskurssit.
      Minua ärsyttää katsella tuota tilannetta, koska näen, että juuri meillä Suomessa on kaikilla edelleen mahdollisuus opiskella.
      Opintolaina on ollut hyvä systeemi. Itse sekä mieheni ja poikamme olemme kaikki opiskelleet opintolainan turvin, opiskelujen ohessa erilaisia töitä tehden, ensin mitä tahansa ja heti jotain omaan alaan liittyvää, kun se oli mahdollista.
      Ymmärrän, että nyt on tilanne sellainen, että lainalla on turvatonta opiskella, koska työpaikan saanti ei ole niin varma kuin ennen. Nuorimman pojan kavereistakin moni on työttömänä tai pätkätöissä, toimittajiksi lukeneista. Siksi tuo mitä Jokke sanoo pitää paikkansa. Ei ole hyvä kasvattaa lainaa taakaksi, kun ei ole varma, pystyykö maksamaan. Minun aikanani ilmainen osa oli aivan nimellinen, siis lainaa kyllä kertyi, mutta työpaikan saanti oli varma, sen kuin valitsi.

      Poista
    5. Täällä blogissa on nyt joku häiriö. Löysin äsken kommenttisi sähköpostista, se ei ollut ollenkaan tullut tänne blogiin odottamaan hyväksyntää. Kummallista!

      Mutta tuosta kertomastasi esimerkistä. Sen kyllä ymmärrän, että voi olla vaikea tietää, mitä haluaa tehdä. Minullakin on tuttava, jolla on vino pino ammatteja, mutta mikään ei kauaa kiinnosta. Opiskelee aina uuden. Ikää on jo 40+. Luulen, että pohjalla on jotain ihan muuta, joka sitten vain ilmenee tuon ammatteihin tyytymättömyyden kautta. Eli pitäisi päästä käsiksi syyhyn. Ehkä tuo mainitsemasi pojan kohdalla on sama.

      Tuo että mikään ei houkuta, on minulle henk.koht. hirveän vierasta, koska olen aina kärsinyt päinvastaisesta. On lukemattomasti aloja, jotka houkuttaisi. En sinänsä edes usko, että on mitään yhtä oikeaa. Kaikessa on juttunsa, hyvässä ja pahassa. Tärkeintä on, että toimii ja tekee, eikä jää sohvalle makaamaan. Voi tehdä myös vapaaehtoistyötä, se on mielekästä ja sitäkin kautta voi löytyä työtä ja kontakteja tai siitä voi muutoin olla hyötyä myöhemmin. Itse esim. opiskelin ammatin ennen kirj.tiedetutkintoa. Se nyt meni vähän vahingossa niin, mutta kaikki työpaikkani olen saanut sen ensimmäisen ammatin pohjalta.

      Tuota laina-asiaa kommentoinkin jo tuossa edellä (sillä välin kun sun kommenttisi oli hukuksissa). Laina on nykyisin todella riski. Eihän kukaan edes tiedä, mitä vielä saatetaan keksiä liittyen sen takaisin maksuun. Olen talousasioissa pessimisti, varman päälle pelaaja.

      Poista
    6. Eli logiikka on seuraava. Opiskelijan ensisijainen tukimuoto on opintotuki. Eli hän joutuu lukukausien aikana nostamaan ensin opintolainan ennen kuin saa toimeentulotukea.
      Jos et opiskele esim et pyri opiskelemaan tai ota paikkaa vastaan et ole opiskelija, jolloin saat toimeentulotukea ja olet yleisen asumistuen piirissä. Sama voi tula eteen jos käytöt kaikki kandivaiheen opintotukikuukaudet etkä ole enää oikeutettu opintotukeen. Minusta tämä passivoi. Samaan suuntaan vaikuttavat muutama muu laki ja tuki, mutta opiskelijan asema on huonompi kuin muiden.
      Jos opinnot sujuvat ja työpaikka löytyy opintolainakin on maksettavissa, mutta kaikilla elämä ja opiskelut eivät suju tulee sairastumisia ja työttömyysjaksoja, ensimmäinen työpaikkakin on vaikea löytää. ..

      Poista
    7. Ok. Tarkoitit, että jos ei opiskele ollenkaan. Silloin tietysti noin kun kirjoitit. Sekin on kyllä kummallista, että opintolaina on pakko nostaa ennen kuin voi saada toimeentulotukea. Opintolainaan kun vielä liittyy monia säädöksiä takaisinmaksun, koron yms. suhteen ja jos ne nyt on jotenkin, voi ne parin vuoden päästä olla ihan toisin. Vihaksi pistää opiskelijoiden puolesta.

      Poista
  10. Ompppu, vasta minä tuon kommentin tässä äsken illalla laitoinkin, mutta kumma, ettei tullut blogiin. Katsotaan, tuleeko tämä.
    Ymmärsin, että Jokke vertasi opiskelijoita esim. lähes ilmaisesta ammattikoulusta nopeasti valmistuviin. Minä olen kyllä tätä täällä tehdaspaikkakunnalla ihmetellyt. Kun oma opiskelijapoika oli juhannuksena tehtaan jätekaukalossa teollisuuspesua suorittamassa, vaarallisen työn lisää saaden, niin monta vuotta nuorempi paperimies makoili oman huvilan laiturilla ja kurvaili sieltä ökyautolla omakotitaloonsa. Siis näin oli vielä muutama vuosi sitten, nyt on tehtaita lopetettu eikä sillä alalla myöskään mene enää hyvin. Meneekö millään alalla?
    Henkinen pääoma on kyllä niin suuri arvo, ettei siinä kauheasti välitä omaisuuksista, mutta pitää tietysti säilyttää jonkinlainen taso. Tuo mitä Jokke tuossa kommenttinsa lopussa sanoo, on niin totta monen kohdalla. On työttömiä tohtoreita, jotka ajavat taksia yms. mutta ikävä, jos heillä kaiken lisäksi on opintolainaa.

    Pelkään, että tuo sukulaispoika jää sohvalle, ellei sitten hae johonkin tositv-ohjelmaan. Hän on myös harvinaisen kaunis, joten sopisi malliksi, mutta kohta vätystely alkaa näkyä myös ulkomuodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kyse taisi ollakin siitä, että kun katsoin puhelimella, niin se ei jotenkin päivittänyt blogin kommentteja. Onneksi sentään käsittääkseni mitään kommentteja ei ole mennyt hukkaan.

      On tietysti paskaa, jos on korkeakoulututkinto ja pitää tehdä hanttihommia. Tavallaan minulla on asiasta aika monen vuoden kokemus, tosin työni on ihan ok, mutta ei missään suhteessa vastaa koulutustani. Kuulun niihin, joiden mielestä on kuitenkin parempi olla töissä, vaikka se ei olisikaan oman alan juttua. En myöskään kestä mitään pätkähommeleita ja epätietoisuutta jatkuuko työsuhde, jos voin kyseisen tilanteen välttää. Ainahan ei todellakaan voi tehdä em. valintaa. Tässä tietysti vaikuttaa vielä sekin, että olen yksinhuoltaja ja kaikki on minun varassani. En voi ajatella pelkästään omaa taloudellista selviämistäni. Olen myös taipuvainen uskomaan, että asiat menevät, kuten niiden pitääkin mennä ja vaikka ei olisikaan täysin loistavasti, voi silti olla erittäin hyvin moneen muuhun verrattuna ja siitä olen kiitollinen päivittäin.

      Minusta mikään työ ei ole toista työtä parempaa. Ne on "vaan" työtä. Olen vähän huono ymmärtämään työnirsoilua, jos jotain edes on tarjolla. Työ kuitenkin on myös sosiaalinen ympäristö ja siihen liittyy paljon muutakin kuin se varsinainen työnteko.

      Pojan sopisi vaan laittaa hakemusta mallitoimistoon. Ei kai mallin työ ole liian ala-arvoista hänelle? Hyvää viikonaloitusta Marjatta.

      Poista
    2. Joo, minustakin pitää tehdä aina jotakin, jos vain mahdollista. Ei vapaa-aikakaan tunnu miltään, jos ei tee työtä.
      Olen myös sitä mieltä, ettei yhteiskunnan tarvitse tukea "oman tien etsintää" hamaan keski-ikään asti. Monesti työssä alkaa viihtyä, jos antaa sille mahdollisuuden eikä ole heti ensimmäisten hankaluuksien tullen lähtemässä luullen, että jossain on se täydellinen ainoa sopiva työ.
      Minulla oli nuorena opettajana niin vaikeaa isolla yläasteella (tuhat oppilasta, 60 kollegaa) oudolla murrealueella, että jos ei olisi ollut taloudellinen pakko, niin olisin ehkä lopettanut. Tunsin itseni enemmän oppilaiden kuin vanhojen opettajien kaltaiseksi. Eräskin miesope moitti oikein kokouksessa, että uudet opettajat eivät osaa sanoa "hyvää päivää" vaan huutelevat jotain "heippaa". Monet illat miehen kanssa pohdimme, mitä muuta voisimme tehdä, mutta parin vuoden päästä vähät välitin nipottajista, olin jo mukana monissa projekteissa ja uudistuksissa ja tunsin, että olen juuri oikealla alalla.

      Poista
    3. Tämä onkin jännä juttu, että toisaalta holhotaan hirveesti ja toisaalta sitten porukka alkaa olla heitteillä. Joku balanssivirhe tässä on. Ei saa tehdä liian paljon puolesta. Esimerkki: eräs äiti soitti poikansa puolesta kysyäkseen tälle kesätöitä ja mainosti poikaansa, että tämä on hyvin oma-aloitteinen henkilö. :) :) :)

      Ehkä myös se, että elämä ei ole aina helppoa kenelläkään. Joka päivä ei ole juhlapäivä. Tuntuu välillä, että ihan tällaset perusjutut on monella hukassa. Soitetaan työpaikalle, en voi tulla tänään, kun sataa (tämäkin on tosi juttu). Hellanlettas!

      Poista
  11. Ihan hyvä muistutus tämä kirjoituksesi, että tasa-arvon saavuttaminen vaatii paljon työtä edelleen. En tiedä, onko nykypäivänä montakaan minnamaista omatuntoa herättämässä ihmisiä? Naisten ja miesten välillä ei myöskään ole täydellistä tasa-arvoa, mutta onneksi sentään asiat paremmin kuin Canthin aikoihin. Onhan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymykseesi. On tietysti asioita, jotka on paremmin, mutta jos mietitään syvempiä rakenteita, niin monessa kohtaa asiat ei ole hyvin ja ikävintä on, että vaikuttaa vahvasti siltä, että yhteiskuntamme on luisumassa epätasa-arvoisempaan suuntaan. Köyhät ja rikkaat akselit korostuvat. Olen jo monta vuotta tuonut esiin, että loputtomiin köyhät eivät kestä. Eivät edes suomalaiset köyhät, jotka ovat maltillisia valittamaan. En ymmärrä, miten herrat isoherrat eivät tätä ymmärrä. Tilastoa: Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoona euroa. Em. luvun voi kertoa aika monta kertaa.

      Kiitos Mari ja hyvää viikon alkua!

      Poista