Jormauotismaisella äänellä lausuttuna: Tärähtää törähtäen tajuntaan totaalisen täysillä tujauttaen.
Meksikolainen Valeria Luiselli (synt. 1983) on uusin kirjailijalöytöni. Hän solahtaa kuin läpeensä liukas kala sille pinnanalaiselle hyllylle, jossa asuvat hänen sielukaverinsa. Luisellin teokset Sideways ja Faces in the Crowd ovat pyörineet lukulistallani jo pidempään, mutta päädyin kuitenkin tutustumaan Luiselliin hänen uusimman teoksensa myötä.
The Story of My Teeth (2015, jäljempänä Hampaat) on kertomus Gustavo Sánchez Sánchezista, lempinimeltään Highway, joka on maailman paras huutokauppamies ja jolla oli neljä hammasta jo syntyessään. Kyllästyttyään portinvartijan hommiin tehtaalla, Highway kouluttautui huutokauppa-alalle saadakseen rahaa uusiin hampaisiin. Highway on mies, joka parin rommipaukun jälkeen osaa laulaa Janis Joplinia nuotilleen, ennustaa kiinalaisista onnenkekseistä ja laskea japaniksi kahdeksaan. Pystytkö samaan? Minä en.
Kuten teoksen otsikko vihjaa puhutaan tässä teoksessa paljon hampaista. Tapa, jolla Luiselli sen tekee, on omintakaisuudessaan suorastaan järkyttävän kiinnostava. Puhkun ja puhisen innostuksesta lukiessani Luisellia. Ei ole kuitenkaan kovin helppoa saada puhkujani bloggauksen muotoon, sillä kyse on paljon siitä, miten asiat lukijalle tarjoillaan. Jos Hampaat olisi elekroniikkalaite, kirjoittaisin, että se on varustettu monilla erinomaisen hienoilla teknisillä ominaisuuksilla.
Luisellin teoksen menu on seuraavanlainen:
Kirja 1: The Story
Kirja 2: The Hyperbolics
Kirja 3: The Parabolics
Kirja 4: The Circulars
Kirja 5: The Allegorics
Kirja 6: The Elliptics
Kirja 7: The Chronologic
Päivällisellä lukemisen ravintolassa tilaisin ensimmäisellä kerralla kirjan 2. Tässä osiossa Luiselli panee Gustavon myymään hampaita liittämällä niihin erilaisia kertomuksia ja omistajia, mm. Virginia Woolfin. Tältä pohjalta esitän oman esimerkkini, joka ei liity suoraan Hampaisiin, vaan olen keksinyt sen Luisellin teoksen pohjalta havainnollistamismielessä.
Siis: otetaan tilanne, jossa on valittavana kaksi kiveä: toinen on ihan tavallinen kivi, rannalta poimittu, kun taas toinen on kivi, jota Shakespeare on pyöritellyt käsissään miettiessään sonettejaan. Kysymys kuuluu: kummasta kivestä maksetaan suurempi hinta? Vastaus edelliseen kysymykseen kertoo jotakin olennaista siitä tavasta, jolla maailmamme toimii.
Toisella päivällisellä valitsisin kirjan 5 allegoriat ja tutustuisin mm. unettomuudesta kärsivään Margo Glantziin, jonka poika sairastaa narkolepsiaa ja jonka isä-Margo yrittää lähettää postipakettina Surinamiin; Valeria Luiselliin, joka lähetetään puhekurssille; punajalkanaiseen, jolle kelpaavat vain valkoiset kananmunat; itkeviin Puskiniin ja Gogoliin; vakuutusmieheen, joka yrittää hirttäytyä.
Hampaiden sivuilla vilisee kuuluisaa porukkaa. Osan heistä Luiselli liitttää osaksi Gustavon sukua. Jos hän siteeraa vaikkapa Marcel Proustia, Gustavon sedän nimi kirjoittuu muotoon Marcelo Sánchez Proust. Teoksesta löytyy myös serkku nimeltä Juan Pablo Sánchez Sartre ja setä nimeltä Fredo Sánchez Dostoyevsky. Jne. Jne. Jne. Toivon, että sait edes vähän kiinni siitä, mistä Hampaissa on kysymys ja miten kekseliäästi Luiselli on romaaninsa rakentanut. Tosin, jos itse lukisin tätä kirjoittamaani tekstiä ilman että olisin lukenut Hampaat, en ole varma, että ymmärtäisin paljoakaan.
Story of my Teeth on erinomaisen inspiroiva teos, jota suosittelen kaikille, joita viehättävät omintakeiset kirjalliset maailmat ja kirjallisen teoksen rakentamistavat. Varoituksen sanana sanottakoon, että Hampaat saattavat synnyttää lukijassa hillitöntä rakkautta kirjallisuuden monimuotoisia mahdollisuuksia kohtaan.
Valeria Luiselli: The Story of my Teeth (2015)
188 sivua
Espanjankielinen alkuteos: La historia de mis dientes (2013)
Englanniksi kääntänyt: Christina MacSweeney
Kustantaja: Granta
Varsin omintakeiselta kuulostaa :) Kiitos vinkistä. Löysin kirjastosta Luisellilta Los ingrávidos espanjaksi. Hampaita ei löytynyt alkukielellä (en lue englanniksi). Katsotaan tipahdanko heti kättelyssä :)
VastaaPoistaOlet oikeassa, Luiselli on varsin omintakeinen ainakin tässä teoksessa, mutta hänen kirjoitustapansa ei ole mitenkään vaikea kuitenkaan, vaan enempi kekseliäs ja luova helposti vastaanotettavassa muodossa.
PoistaVoi miten onnekasta, että pystyt lukemaan espanjaksi. Tuo Los ingrávidos on juuri se Faces in the Crowd, jota olen kuolannut jo pidemmän aikaa ja jonka varmaan jossain vaiheessa ostan. Toivon, että tykästyt. Kiitos kommentistasi.
Yritin kommentoida jo aiemmin, mutta kommenttini katosi jonnekin.
VastaaPoistaLuiselli on minulle uusi kirjailija. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja kirjoittaa espanjaksi. Kiitos vinkistä.
Luiselli taitaa olla aika tuntematon Suomessa. En muista kenenkään hänestä puhuneen. Itse kiinnostuin jotain kautta parisen vuotta sitten, mutta nyt vasta sain luettua ensimmäisen teokseni häneltä. Mahtavaa, kun voit lukea alkukielellä. Toivottavasti nautit lukemastasi. Kiitos!
Poista