maanantai 21. maaliskuuta 2016

Jean Brodien parhaat vuodet (elokuva)

Dame Maggie Smith Jean Brodien roolissa
Luin alkuvuodesta Muriel Sparkin romaanin The Prime of Miss Jean Brodie. Luin on tässä yhteydessä tosin liian juhlava sana, sillä bloggauksessani mainituista syistä johtuen minä tosiasiassa rämmin ja kompastelin Sparkin romaanin läpi.  Joka tapauksessa mieleeni on erityisesti jäänyt Hyönteisdokumentti-blogin hdcaniksen minulle osoittama kommentti, jossa häntä ihmetytti, että olin suhtautunut varsin positiivisesti Jean Brodieen.  Suoraan sanottuna näin jälkikäteen ihmettelen samaa asiaa itsekin.

Elokuvan pohjalla ei ole ensisijaisesti Sparkin romaani, vaan romaanista tehty näytelmäsovitus. Elokuvassa JB on hahmona kirjaa yksiulotteisempi, suorastaan laskelmoinnin huipentuma, joka nerokkaasti verhoaa omat tarkoitusperänsä yleisesti hyväksyttävään muotoon. Elokuva ei myöskään seuraa kovinkaan tarkkaan kirjaa. Elokuvassa esimerkiksi Brodien pääasiallisia tyttöjä on vain neljä, kun taas kirjassa heitä on kuusi. Lisäksi tyttöjen roolihahmoja ei ole siirretty suoraan elokuvaan, vaan niitä on sekoitettu ja vaihdettu keskenään. Tämä on elokuvallisesti sinänsä ihan perusteltavissa oleva ratkaisu, koska se intensifioi tyttöjen ja Jean Brodien sekä koulun opettajien välisten suhteiden kuvaamista.

Elokuvaversiossa Espanjan sisällissotaan lähtee yksi Brodien tytöistä, Mary McGregor, kun taas kirjassa näin tekee koulun uusi oppilas. Vaikuttaa siltä, elokuvantekijät ovat halunneet säästää yhdne näyttelijän palkan. Elokuvaa vaivaa myös paikoin teatterimaisuus ikään kuin elokuvan irrottaminen näytelmäsovituksesta olisi jäänyt osin kesken. Tämä ei kuitenkaan suuresti haitannut, koska henkilöhahmojen kiinnostavuus on huikaisevaa.

Elokuvassa tapahtumat myös etenevät eri järjestyksessä kuin kirjassa. Kaikkein suurin ero kirjaan on kuitenkin se, että elokuva päättyy ennen kuin kerrotaan, mitä tytöille tulee aikuisena tapahtumaan. Yksi kirjaan liittyvistä mielenkiintoisimmista pohdinnoista (jota tosin olen käynyt vasta bloggaukseni jälkeen) liittyy Sandyn ryhtymiseen nunnaksi. Miksi hän teki niin? Tyhjentävää vastausta on vaikea löytää.

Jean Brodie on Maggie Smithin näyttelijäjuhlaa. Millimetrinkin muutos hänen kasvoillaan näkyy ja ilmaisee - herkullisen usein kasvot puhuvat yhtä ja sanat toista. Sekä kirjassa että elokuvassa itse Jean Brodie jää mysteeriksi ja tämä on osa hänen hahmonsa kiehtovuutta. Jean Brodiesta ei saa selvää ja nyt elokuvan katsottuani olen varma, että tulen jonain päivänä lukemaan vielä kirjankin uudestaan.

Kirjaa enemmän elokuvassa tulee esille romantiikka. Jean Brodien ja kuvaamataidon opettajan Teddy Lloydin välillä on ollut suhde ja JB on muuttunut jälkimmäiselle omituiseksi pakkomielteeksi, joka saa hänet ikuistamaan kaikille maalaamilleen muotokuville JB:tä muistuttavat kasvot. Teokseen sisältyy moniulotteinen seksuasalissävytteinen rakenne, jota ilmentää JB:n halu tehdä yhdestä tytöistään Lloydin rakastajatar. Elokuvassa tämä rooli on valittu Jenny-nimiselle tytölle, mutta sen toteuttaa omasta tahdostaan Sandy, joka on tytöistä kaikkein kapinallisin ja selkeimmin JB:n manipulaatioteatterin läpi näkevä. Tulkitsen elokuvaa niin, että JB:n suunnitelmana on, että Jenny muistuttaisi Lloydia siitä intohimon huumasta, jota tämä kerran koki JB:n itsensä kanssa. Tähän tulkintaan minut ohjasi ne monet lähikuvat, joissa JB näyttää dioja Rooman matkaltaan. Hän kertoo kyynelsilmin Ponte Vecchion sillasta ja Danten ja Beatricen rakkaustarinasta, jonka hän kohottaa kaikkien rakkaustarinoiden esikuvaksi ja samalla tekee itsestään Beatricen.

JB romantisoi yhteiskunnallisia johtajia, Il Ducea ja Francoa. Hän löytää fasismista kiintoisaa viehätystä. Tyttöjäänkin hän johtaa kuin sotajoukkoja. Missään vaiheessa ei kuitenkaan käy ilmi, mistä JB:n kiinnostus fasismia kohtaan loppujen lopuksi johtuu.

Sekä kirja että elokuva kysyvät huomattavasti enemmän kuin mitä ne antavat vastauksia. Tämä lienee yksi niistä syistä, miksi Jean Brodien parhaat vuodet kiinnostaa yhä uusia lukija- ja katsojasukupolvia. Muriel Spark on Jean Brodien hahmoon luonut tyhjentymättömän mysteerin, jota elokuvan ohjaaja Ronald Neame valaisee omasta näkökulmastaan.

Miss Jean Brodiesta on tehty myös 7-osainen tv-sarja, joka rakentuu episodeille Jean Brodien elämästä.  Harmillista on, että Sparkin romaania ei ole käännetty suomeksi, sillä elokuva poikkeaa romaanista siinä määrin, että sen perusteella ei kannata muodosta kuvaa alkuperäisteoksesta.


Jean Brodien parhaat vuodet
Ohjus Ronald Neame
Pääosassa Maggie Smith, joka sai roolityöstään Oscar- ja BAFTA-palkinnon
Kesto: 1.50
Valmistumisvuosi: 1969

9 kommenttia:

  1. Näytelmät ja leffat usein yksinkertaistavat tarinoita, poistavat tai yhdistelevät henkilöitä tai muuten oikovat kulmia, niin tämäkin (mm. Sparkin suosimaa varsin monimutkaista foreshadowing-tekniikkaa on myös karsittu...)
    Samoin tyttöjen myöhempien vaiheiden poistaminen on samaa yksinkertaistusta. Niinpä leffasta tulee vähän Maggie Smith show, ja onhan hän aivan loistava nimiroolissa.

    Sandyn myöhempi elämä nunnana tuo esiin yhden mahdollisen tason joka lienee selvempi Skotlannissa...Skotlannin kalvinismissa kun näkyy hyvin voimakkaasti predestinaatio-oppi (kts myös esim. James Hoggin Confessions of a Justified Sinner), jota omalla tavallaan edustaa myös neiti Brodie nostaessaan tyttöjä creme de la cremeksi ja sanelemalla millainen näiden tulevaisuus on. Katolilaisuus taas vastustaa predestinaatiota, joten kääntymys katoliseksi nunnaksi on vielä osoitus kuinka jyrkästi Sandy hylkää neiti Brodien...

    Mutta niin. Miksi Jean Brodie on sellainen kuin on? Tuosta tv-sarjasta en ole kuullutkaan ja omalla tavallaan se on vähän pelottavan kuuloinen idea...
    Ja kyllä, minäkin haluaisin tämän suomennetuksi (ja myös Memento Morin ja Driver's Seatin ja Public Imagen ja muutaman muun) mutta, no, en pidätä henkeäni odotellessa.

    VastaaPoista
  2. Mulla ei nyt ole tässä Sparkin romaania, joten palaan asiaan myöhemmin tänään. Haluan siteerata sieltä yhden kohdan ja kysyä hdcanis, miten sitä tulkitset.

    VastaaPoista
  3. Elokuvan katsottuani luin kirjan lopun uudelleen ja siinä on seuraava kohta: "She left the man and took his religion and became a nun in the course of time." She viittaa Sandyyn ja the man Lloydiin.
    Miten hdcanis tuota tulkitset? Ajattelin sellaista kuviota, että Sandy otti Lloydilta jotain, mitä JB ei voinut ottaa/jota JB:n oli mahdotonta ottaa eli tavallaan Sandy varasti Lloydin JB:ltä uskonnon avulla ja vahvemmin ja lopullisemmin kuin olisi voinut hänet muuten varastaa. Tämä nyt olisi vaan yksi vaihtoehto tulkita asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän itse tuon lauseen ihan kirjaimellisesti, Lloyd oli katolilainen, ja kiinnitän huomiota siihen että jättäminen mainitaan ensin...ennemmin ajattelen että Lloyd-tapauksen suurin anti Sandylle oli että se sysäsi hänet pois Brodien vaikutuspiiristä, mies jää taakse mutta ajatukset (ja siirtyminen pois kalvinismista kohti katolilaisuutta) jäävät.

      Pitäisi kyllä lukea kirja uudestaan, on siitä muutama vuosi.

      Poista
    2. Joo. En vaan pääse ajatuksesta, etteikö Sandy jollakin tapaa olisi nunnanksi ryhtymällä myös halunnut kostaa JB:lle. Pitäisi varmaan googlettaa tulkintoja. Jostain syystä tämä nyt kiinnostaa kovin. Tämä varmaan mahtuisi pääsiäislukemistesi joukkoon, eikös?

      Poista
    3. Ei taida täksi pääsiäiseksi ehtiä :) Mutta pitäisi ehkä seuloa mitä Jean Brodie ja Sandy puhuvat parhaiden vuosien aikaan (ja ehkä myös tarkemmin millainen ihminen se Lloyd nyt olikaan).

      Poista
    4. No, ehtiihän tuota. Itse asiassa mulla olis yks idis. Esittelen sen sitten, kun seuraavan kerran tavataan. Mietiskelen tässä vielä toteutuspuolta. Hyviä juhlapyhiä!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiva kuulla Hannele. Minulla kiinnostus JB:tä kohtaan vaan kasvaa, mitä enemmän hänen hahmoaan mietin.

      Poista