Siirry pääsisältöön

5 + 12 tietokirjaa -haaste


Viiden tietokirjan haasteen sain ainakin Leena Lumilta (haasteita on nyt viime aikoina ollut niin paljon liikkeellä, että pyydän anteeksi, kun en muista, minkä haasteen olen keneltäkin saanut) ja 12 tietokirjan haasteen Kirjojen Kamarin Katjalta. Kiitos haasteista! Vastaan nyt niihin tässä yhteispostauksessa.


Vastaan näihin haasteisiin nyt niin, että esittelen ensin viisi kirjaa, jotka olen lukenut ja jotka ovat kulkeneet mukana jo monta vuotta. Sen jälkeen esittelen seitsemän kirjaa, jotka ovat tärkeitä erinäisistä syistä. Monet niistä ovat kirjoja, joihin usein palaan ja toiset taas sellaisia, että ne nyt vaan on pakko olla kirjahyllyssä. Mahtuupa mukaan yksi sellainenkin teos, joka on tulossa lukuun lähiaikoina.







Viiden tietokirjan haaste 

1. Alice Miller: Lahjakkaan lapsen tragedia (1984)
Das Drama des begabten Kindes (1979)
Suomentanut Tuulikki Lahti
Kustantaja: WSOY

Teini-ikäisenä tajusin, että olen hirvittävän lahjakas tyyppi, ihan siis suorastaan nero vertaansa vaille. Tiesin kaikesta kaiken ja tämän vuoksi kehotin äitiänikin lukemaan tämän Alice Millerin kirjan, jotta hän ymmärtäisi, miten väärin hän on kaltaistani lahjakasta lasta kohdellut.

Jännä kyllä, nerouteni haihtui kokonaan, kun tulin vanhemmaksi.

2. Virginia Woolf: Oma huone (1990/1980)
A room of one's own (1929)
Alkusanat, selitykset ja suomennos Kirsti Simonsuuri
Kustantaja: Kirjayhtymä

Oma huone kuuluu listalleni itsestäänselvästi, eikä kaipaa sen kummempia perusteluja. Todettakoon myös, että tämä kyseinen Kirjayhtymän julkaisema kirjasarja oli vallan hieno, kuten tämänkin teoksen kansi osoittaa. Kuvassa on Helene Schjerfbeckin Baskeripäinen tyttö


3. Roger Holmström: Hagar Olsson och den öppna horisonten. Liv och diktning 1920-1945 (1993)
Kustantaja: Schildts

Enimmäkseen jengi diggaa Hagarin "min förtjusande ungea" eli Edith Södergrania. Minä taas olen enempi Hagarin naisia, vaikka Edithin runoista kovasti pidänkin. Hagar-hulluuteni sai opiskeluaikana suorastaan vaarallisia muotoja. Asuin tuolloin vanhassa jugend-talossa ja minulla oli tapana joskus kuvitella, että Hagar oli muinoin asunut siinä samassa talossa. Luulen, että olin vähän rakastunut häneen.

4. Maria-Liisa Nevala (toim.): "Sain roolin johon en mahdu" Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja (1989)
Kustantaja: Otava

Erinomainen hakuteos, johon on listattu kaikki suomalaiset sekä suomeksi että ruotsiksi kirjoittaneet naiskirjailijat ja josta löytyy monia sellaisia kirjailijoita, jotka ovat vuosien saatossa unohtuneet ja jääneet kovin vähälle huomiolle. Tällaisia teoksia tarvitaan, kun jostain kumman (!) syystä on tullut tavaksi täyttää kirjallisuuden kaanon lähinnä mieskirjailijoiden teoksilla.

5. Michel Foucault: Seksuaalisuuden historia I-III (1998)
Histoiré de la sexualité I-III (1976, 1984)
Suomentanut Kaisa Sivenius
Kustantaja: Gaudeamus

Samoihin aikoihin kun olin rakastunut Hagar Olssoniin, olin rakastunut myös Michel Foucault'hon. Meillä oli tapana hengailla Pariisin yössä ja puhua valtasuhteista. Opin häneltä ihan hirvittävän paljon, enkä halua edes kuvitella, miten kehnosti minun olisi ilman Micheliä käynyt. Muistakaa tekin, että joka paikassa missä valta ilmenee, on olemassa myös vastarinnan paikka ja että valta ei ole ihmisen, vaan hänen asemansa (positionsa) ominaisuus. Jälkimmäinen tuntuu kyllä usein unohtuvan niiltä (kuten vaikkapa pääministeri Sipilältä), jotka siinä valtapositiossa ovat.



12 tietokirjan haaste

Sijoilla 1-5 ovat edellä luettelemani teokset, joista jokaisella on minulle erityinen henkilökohtainen arvo. Jatkan samalla muodikkaan  henkilökohtaisella linjalla ja seuraavat seitsemän teosta ovat nekin jonkin tai joidenkin tärkeiksi katsomieni asioiden tai elämänvaiheiden edustajia. Kaikki niitä en ole lukenut.




6. Nina Simone with Stephen Cleary: I put a spell on You (1991)
Kustantaja: Ebury Press

Nina Simone on maaginen diiva. Sen lisäksi hän on erään rakkaussuhteeni ikoninen kuva. Mennään:

The name of this tune is Mississippi Goddam
And I mean every word of it





7. Tobias Rüther: Heroes. David Bowie and Berlin (2014)
Kustantaja: Reverb


Shhhh. (featuring China Girl)









8. Jean Baudrillard: Amerikka (1996/1991)
Ranskankielinen alkuteos: Amérique
Suomentanut Tiina Arppe
Kustantaja: Loki-kirjat

Kaikki hyvä tulee Amerikasta, kuten esim. Coca-cola ja McDonalds vai miten se nyt olikaan.



9. Andrei Tarkovski: Vangittu aika (1989)
Venäjänkielisestä käsikirjoituksesta suomeksi toimittaneet Risto Mäenpää, Velipekka Makkonen, Antti Alanen
Kustantaja: Love


Koska Tarkovski on yksi suurimmista elokuvaohjaajista ja minulle yksi rakkaimmista.




10. Robyn R. Warhol and Diane Price Herndl (ed.): Feminisms. An anthology of literary theory and criticism (1993/1991)
Kustantaja: Rutgers University Press

Yli 1000-sivuinen feministisen kirjallisuudentutkimuksen antologia.



11. Maija-Leena Rossi (toim.): Kuva ja vastakuvat. Sukupuolen esittämisen ja katseen politiikkaa (1995)
Kustantaja: Gaudeamus

Feministinen artikkelikokoelma, joka aikanaan auttoi silmiäni avautumaan ja johon palaan toisinaan vieläkin.






12. Ta-Nehisi Coates: Between the World and Me (2015)
Kustantaja: Text Publishing

Tämän ostin ihan vähän aikaa sitten. Coatesin esseeteoksen kannessa Toni Morrison sanoo, että jokaisen pitäisi lukea se. Uumoilen, että Morrison on oikeassa.










Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Hyvä hyvä, niin sitä pitää. Woolfia ei voi lukea liikaa ja hänen teoksensa ovat tyhjentymättömiä. Kiitos Hannele.

      Poista
  2. Onpas hienoja ja mielenkiintoisia kirjoja sinulla, mutta muuta en tietysti odottanutkaan :) Viidessä ensimmäisessä on minullekin tutumpia, joten sanon muutaman sanasen niistä. Oma huone on todella hieno, samoin tuo tärkeä "Sain roolin johon en mahdu". "Sisareen" aion vielä tutustua ja silloin ajattelen paitsi Edithiä myös sinua (ja oi, ihanaa vanhaa jugend-taloa!). Myös Seksuaalisuuden historia on lukulistallani, ostin sen juuri viime syksynä kirjamessuilta (kumma kun ei ole tullut tähän ikään mennessä luettua, mutta mitäpä näitä jatkuvasti taivastelemaan, kesken mikä kesken). Mainio on myös kuvauksesi Lahjakkaan lapsen tragediasta :) Ja niin, valta... Kiitos Omppu hienosta tietokirjakattauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun luin ensimmäisen kerran Oma huoneen joskus kauan sitten, en täysin tajunnut sen merkittävyyttä, mutta myöhemmin sen ilmeiset ansiot ovat kyllä käyneet selviksi. Kävin Dublinin matkalla Trinity Collegen Book of Kellsissä ja ei liene yllätys, että kun siellä on isot rivistöt patsasrintakuvia, niin KAIKKI esittävät miehiä. Että joo.

      Nyt syksyllä ilmestyy uusintapainoksensa Edithin ja Hagarin kirjeet. Niihin pitää kyllä tutustua. Ja Foucault, voi sentään, hän ei koskaan lakkaa minua viehättämästä. On paljon innostuksia milloin kenenkin perään, mutta Foucault on mulla ihan omassa sarjassaan. Kiitos vielä haasteesta, jonka suorittaminen "vähän" kesti. :D

      Poista
  3. Foucault ja Nevala ainoat tutut. Simone ja B. musiikkinsa kautta kumpainenkin. Hieno kattaus. Oma huone säväyttää aina listoissa. Tulisipa Päiväkirjojen nelonen pian lukuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Foucault on tosiaan mulle hyvin hyvin rakas ja Nina Simone ja DB sitten taas toisella tapaa. Kuuntelin eilen lentokoneessa Blackstaria - en ole pitkiin aikoihin pystynyt oikein sitä kuuntelemaan ja se yhdistettynä siihen, että on 11 kilometrin korkeudessa oli ainutlaatuinen kokemus. Kiitos Ulla.

      Poista
  4. Minua alkoi kiinnostaa Nina Simonen elämäkerta. Simone on suuri suosikkini. Soitin hänen kappaleitaan koulun päivänavauksissa. Oppilaat kyselivät, onko varma, että sanoin nimen oikein, kun heidän mielestään laulaja oli mies. Muutaman kerran kuunneltiin vielä luokassakin sama kappale ja suomennettiin laulun sanat.

    On tässä monta muutakin kiinnostavaa, joita en ole lukenut.
    Coatesin kirja vetää puoleensa, varsinkin kun suosittelijoina ovat Toni Morrison ja sinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Marjatta, oletpas ollut aika radikaali. Aivan mahtavaa. Oppilaasi varmaan muistanut lopun ikäänsä. Nina Simone on hyvin koskettava, hänen elämänsä oli pomppuista ja ääni jumalainen. Coatesia olen sinänsä vähän huono suosittelemaan, kun en vielä ole lukenut, mutta tästä kirjasta on puhuttu niin paljon ihailevaan sävyyn, että uskon, että se tulee olemaan elämys. Kiitos!

      Poista
  5. Lahjakkaan lapsen tragedia kuulostaa kiinnostavalta, mutta lapsihan on jo kasvanut aikuiseksi noista vuosista. John Greenin Teoria Katherinesta kirjan päähenkilö oli lapsinero ja Green oli ympännyt teokseen tilastoja siitä mitä lapsinerojen aikuisuuteen kuuluu, eli hyvin harva on tavallista taaplaajaa kummempi, joten pidä kiinni tuosta, että olit lahjakas lapsi.
    Foucault tuli opintojen aikana tutuksi ja miehen opintojen aikana, sillä oikoluin ja ohjasin miestäni, kun hän opiskeli ja hän taisi rakastaa Foucaultia, paljon oli lainauksia joka työssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut oikeasti mikään lahjakas lapsi, mutta koin teini-iässä olevani kovasti väärinymmärretty. Jos vakavasti puhutaan, niin se, mitä Miller kirjoittaa siitä, miten vanhemmat manipuloivat lapsiaan kyllä osui ja upposi ja tekee niin edelleenkin.

      Mukava kuulla, että miehesikin rakastaa Foucault'ta. Hän on aivan keskeinen tyyppi, jos haluaa ymmärtää maailmaamme ja erityisesti valtarakenteita. Kiitos Mai.

      Poista
  6. Mielenkiintoisia kirjoja, joista en ole lukenut yhtäkään (monesta kyllä sentään kuullut). :D Mietiskelin samalla, millainen oma listani olisi ja se olisi aivan erilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina. En haastanut ketään, kun tämä haaste on kiertänyt jo niin pitkään blogistaniassa. Jos et ole tähän vielä vastannut, niin haastan sinut tässä ja nyt. Olisi mukava lukea valinnoistasi. Omat valintani osin olivat melko randomeja, koska oli aivan mahdotonta päättää, mitkä olisivat juuri NE kirjat.

      Poista
  7. Alice Milleriltä oli minulle ehkä kovin juttu Alussa oli kasvatus ja seuraavaksi Älä huomaa. Ovat kirjahyllyssänikin, Miller oli joskus hyvinkin tärkeä mulle vaikka häntä on myös arvosteltukin. Niin kuin melkein ketä tahansa :D tällä vaikealla saralla työuransa tehnyttä ja siitä kirjoittanutta. Älä huomaa oli myös koskettava. Mutta ah! Tarkovski ja Nina Simone ♥. En tosin ole lukenut, mutta toisen leffat nähnyt ja rakastanut ja toista kuuntelen aina silloin tällöin. Ja tietysti Woolf, vaikka siitä onkin kauan kun olen häntä lukenut. Pitää ottaa uusiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkovski ja Simone liittyy mulla vahvati tiettyyn elämäni vaiheeseen, joten he palauttavat aina minut takaisin tiettyihin juttuihin, joista osa ei ole kovin mukavaa muistettavaa, mutta se ei mitenkään kummankaan arvoa vähennä. Olen loppuikäni kiitollinen, että sain nähdä Simonen livenä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän