maanantai 18. heinäkuuta 2016

Rachel Cusk: Outline

Outline on järkyttävän älykäs romaani, johon minä putosin kuin kaivoon, jonka pohja ei vieläkään ole tullut vastaan.  Sitä lukiessani tajusin myös yhtäkkiä, että sen lukeminen tuntui intensiteettinsä osalta juuri siltä kuin olin odottanut tuntuvan Elena Ferranten romaanin Loistava ystäväni lukeminen. 

Löydät kyllä muutakin luettavaa kuin juuri tämän romaanin

Outline ei ole kaikille. Ei, se ei ole edes useimmille, mutta niille joille se on, se on sitä harvinaisen paljon. Erityisen paljon se on kaikille niille, joissa asuu kirjoittamisen palo ja niille, jotka uskaltavat pysähtyä ja rapsutella omia niin sanottuja totuuksiaan. Se on sukellus vaatteet päällä ja nousu takaisin veden pinnalle alastomana. Se on yksi kertomus aiheesta 'miten kirjat syntyvät' ja miten ihmisen kyky pettää itseään on loputon.

Nyt tulee paukku. Uskokaa tai älkää, Outline ymmärtää minua. Se ymmärtää minua paremmin kuin moni ihminen, jonka tunnen. Se vastailee kysymyksiini ilman  että minun tarvitsee niitä edes esittää. Se vastailee niihin kysymyksiin, joita harva haluaa edes kuulla, saati sitten pohtia. Se saat minut tuntemaan, että juuri sellaisena kuin olen, en ole yksin. Jotain kertonee sekin, että tein Cuskin romaaniin useita alleviivauksia. 

Cusk vapahtaa minut juonesta ja henkilöhahmoista. Jälkimmäisiä tosin hänen romaanissaan on, mutta he itsessään eivät ole tärkeitä. On oikeastaan ihan sama mikä on heidän nimensä, ikänsä, sukupuolensa ja ammattinsa. Tosin useimmat heistä  ovat tekemisissä kirjoittamisen kanssa. Tärkeää on se, mitä he puhuvat ja miten elämästään kertovat. Voi miten toivonkaan, että heidän kaltaisiaan ihmisiä olisi oikeastikin olemassa ja että he vielä kuuluisivat tuttavapiiriini.

Tunnustusten tuottamista

Päähenkilö on englantilainen kirjailija, eronnut nainen ja äiti. Hänellä on ihmisiin sellainen vaikutus, että nämä alkavat hänen läsnäollessaan puhua asioistaan. Tavallaan kyse on ns. "Susanin vaikutuksesta", mutta toisella tavalla ei ollenkaan, koska Cusk on tosissaan, kun taas Peter Hoegin romaanissa Susanin erityiskyky on lähinnä juonen palveluksessa oleva tehokeino, joka sivumennen sanoen jäi muun tarina jalkoihin.

Outlinen naiselle ihmiset alkavat puhua hyvinkin intiimeistä asioistaan, suorastaan tunnustaa. Teoksen alussa nainen istuu lentokoneessa matkalla Ateenaan, jonne hän on menossa pitämään kirjoittajakurssia. Naisen vieressä istuva mies alkaa puhua hänelle elämästään ja avioliitoistaan. Naisen ja miehen väliset tapaamiset jatkuvat vielä Ateenassakin ja vähitellen miehen kertoessa elämästään yhä lisää hän tulee nostaneeksi pinnalle ihmissuhteiden yhä haisevampaa lietettä. Mies ja muutamat muut henkilöt tässä romaanissa saavat kysymään, onko totuus ihmissuhteissa ylipäätään mahdollista vai onko niiden elossapysymisen edellytys aina jonkinasteinen valehtelu, vaikeneminen, totuudesta pidättäytyminen? Kestävätkö ihmissuhteet totuuden?

Outline surfaa kirjoittamisen merellä. Tanskan prinssi on vihdoin päättänyt olla ja kysyä sen sijaan, että kirjoittaako vai eikö kirjoittaa? Monet ovat jo unohtaneet hänet, sillä on hienoa olla kansainvälisesti menestynyt painosten kuningas ja kuningatar. Asema, jonka saavuttaa parhaiten kirjoittamalla tiukkaotteisia thrillereitä. Vaikka ei olisikaan globaalisti menestynyt, on kuitenkin hienoa, että voi sanoa olevansa kirjailija tai ainakin se on tärkeämpää kuin se, mistä itse kirjoissa on kysymys. Katsokaa, tuossa hän menee, hän on Kirjailija. Voi laittaa kaikille sosiaalisen median tileille titteliksi Kirjailija ja olla suuri. Mikä ihmeen laatu? En ymmärrä mistä te puhutte. 

Oho, nyt taisi tulla muutamia lauseita tuossa edellä jossain tyylilajissa. 

Romaani, joka on romaani, joka on essee, joka on valheidenpaljastuskone

Vaikka Outline on romaani, luin sitä enemmänkin kuin esseetä.  Jos haluat pitää kiinni elämänvalheistasi, pysy kaukana Outlinesta.

[i]t is the very thing you don't see, the thing you take for granted, that deceives you. And how can you even know you have taken something for granted until it is no longer there?
[...]
The human capacity for self-delusion is apparently infinite - and if that is the case, how are we ever meant to know, except by existing in a state of absolute pessimism, that once again we are fooling ourselves?

Jos edelliset sitaatit eivät vielä karkoittaneet sinua, usko edes Henrik Ibseniä, joka Villisorsassa kirjoittaa, että jos vie keskitason ihmiseltä hänen elämänvalheensa, vie häneltä välittömästi myös hänen onnensa. Valheet suojelevat ihmistä. Ne pitävät kurissa kaiken sen epämukavan, jonka kohtaaminen on kivuliasta ja tuskallista. Outlinessa valheet paljastuvat. Se sattuu. Se on osin masokistinen nautinto, jota jää kaipaamaan. 

Outline saattaa aiheuttaa huomattavan intensiivisiä tuntemuksia. Olen varoittanut. Ratkaisu on tietysti sinun, enkä ota siitä mitään vastuuta. Sen sijaan jään miettimään, mitä valheitani tälläkin kirjoituksellani vahvistan.


Rachel Cusk: Outline (2014)
249 sivua
Kustantaja: Vintage






8 kommenttia:

  1. No nyt! Cuskin The Bradshaw variations on ollut mulla odottamassa lukemista, mutta tämä kyllä kuulostaa vielä kiinnostavammalta! Kiitos vinkistä, Omppu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olitkin Maisku mielessä kun luin tätä. En ole lukenut Cuskia aiemmin, mutta tämän jälkeen pidän kyllä häntä tarkasti silmällä. Outline oli myös viime vuoden Baileys-listalla ja se oli pitkään lopussa Adlibriksestä. Kiitos!

      Poista
  2. Kuulostaa aivan täydelliseltä kirjalta. ELämänvalheet - olen niissä mestari. Ja niin kuin sanot, ei kaikkia valheitaan edes näe, ei ehkä koskaan, tai ehkä hetkittäin, syvimmän epätoivon hetkellä. Huh! Hieno aloitus naistenviikolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan Elina olla sun kanssa samalla elämänvalhemestaruusluokalla. Ei ole usein, jos koskaan, helppo edes itselleen tunnustaa, miten sitä on itseäänkin tullut huijanneeksi. Tätä kun oikein rupeaa miettimään, niin surina vaan päästä kuuluu. :D Kiitos!

      Poista
  3. Hienoa että löysit vaikuttavan ja puhuttelevan kirjan, vaikka minusta kuulostaa pelottavalta! Jos valheet poistetaan, saattaisiko tehdä muuta kuin mönkiä lähimmän ison kiven alle ja pysya siellä? Tai ravistella sairaalan lukittua ovea, sisältä päin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedä sitten, mutta mua ahdistaa enempi se, jos sitä elää koko ikänsä erinäisten valheiden varassa Teen kyllä aina välillä itselleni tunnustuksia, mutta en varmastikaan riittävästi määrin. Itsensä pettäminen on hurjan helppoa kun vauhtiin pääsee. Kiitos!

      Poista
  4. Mielenkiintoinen postaus erittäin mielenkiintoisesta kirjasta. Ja nyt minun on ihan pakko kysyä: kenelle tai millaiselle lukijalle et tätä teosta suosittelisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D En suosittelisi esimerkiksi lukuromaanin ystäville tai ylipäänsä niille, jotka kaipaavat teokselta vetävää juonta ja henkilöhahmoja, joiden kohtaloihin voivat samaistua. En suosittelisi myöskään niille, jotka haluvat lukea kevyttä tai helppoa tai pääasiallisesti viihdyttävää. Enkä niille, jotka haluavat pitää kiinni elämänvalheistaan ja jotka haluavat uskoa, että heidän tapansa nähdä maailma on ainoa oikea.

      Sulle Kaisa Reetta luulisin uskaltavani suositella. :D Kiitos kommentista ja kysymyksestä.

      Poista