tiistai 27. syyskuuta 2016

Christopher Isherwood: Mr Norris changes trains

Vaikka kirjasyksy on lukijan parasta aikaa, josku saattaa iskeä uutuusähky. Minulle kävi niin ja lähdin taltuttamaan sitä Christopher Isherwoodin teoksella Mr Norris changes trains (1935), jonka poimin David Bowien 100 parasta kirjaa -listalta. Ah, miten helpotti jo pelkkä tieto siitä, että luen kirjaa, jota kukaan ei mainosta missään. Mielessäni pyöri Haruki Murakamin sanat "jos luet vain kirjoja, joita kaikki muutkin lukevat, alat ajatellakin kuin kaikki muut." Siinäpä se. Camouflage-soluttautuminen kaikkien muiden joukkoon ei ole minun juttuni ja siksi juuri nyt tämä kirja ja onneksi niin, sillä Mr Norris katapulttasi itsensä kertaheitolla unohtumattomimpien romaanihenkilöiden joukkoon.


Taustaa

Christopher Isherwood (1904-1986) oli brittiläinen kirjailija, joka on parhaiten tunnettu Berliini-kertomuksistaan, jotka sisältävät Mr Norris changes trains -romaanin lisäksi romaanin Goodbye to Berlin (1939). Jälkimmäinen on myös suomennettu nimellä Cabaret: Jäähyväiset Berliinille (1976, WSOY). Toinen Isherwoodilta suomennettu teos on Praterin Orvokki (1983, Like, alkuteos Prater Violet 1945), jonka itsekin olen joskus todella kauan sitten lukenut.

Mr Norris changes trains (MNCT) pohjautuu Isherwoodin omiin kokemuksiin Berliinissä 1930-luvun alkuvuosina. Norrisin hahmon esikuvana on ollut värikäs heppu, kirjallisista teoksistaankin tunnettu internationalisti Gerald Hamilton (1890-1970), josta wikipedia mainitsee, että häntä kutsuttiin aikanaan "euroopan pahanilkisimmäksi mieheksi."* Isherwood puhaltaa Norrisin eloon kuin ihmisnuken ja kirjan luettuani minusta tuntuu kuin olisin tavannut Norrisin henkilökohtaisesti.


"My dear boy"

MNCT:n kertojana toimii brittiläinen William Bradshaw, johon Isherwood, koko nimeltään Christopher William Bradshaw Isherwood, on piilottanut itsensä. Bradshaw tutustuu junamatkalla Hollannista Saksaan Norrisiin, jossa hänen huomionsa kiinnittyy tämän suunnattoman hermostuneeseen olemukseen ja passintarkastuksessa Norris on kokonaan revetä liitoksistaan. Alusta asti on selvää, että Norrisilla on pussissaan jauhoja, joiden puhtaudesta ei kannata mennä takuuseen. Norris esittäytyy Bradshaw:lle kosmopoliittina, jonka koti on koko maailma, mutta jolla on huonoja kokemuksia kaikista muista kaupungeista paitsi Pariisista ja Ateenasta. Junamatkan lopuksi Norris esittää Bradshaw:lle tapaamiskutsun ja näin alkaa heidän monia kutkuttavia käänteitä sisältävä ystävyytensä Berliinissä, jossa natsisaappaiden kumu kaduilla kovenee päivä päivältä.

Mielkuvissani Arthur Norris rakentuu hahmoksi, jossa risteytyvät Woody Allenin neuroottisuus ja Andy Warholin kummajaismaisuus peruukkeineen ja muine tykötarpeineen. Norris tosiaan hänkin käyttää aina peruukkia, joita hänellä on yhteensä kolme kappaletta. Lisäksi hänelle on tunnusomaista silkkialusvaatteet, hienot päivälliset, seksuaalinen masokismi, huoliteltu pukeutuminen ja ulkomuoto sekä puhetyyli, jossa sanojen välissä on paljon puhuvia taukoja sekä Bradshaw:n puhuttelu toistuvasti ilmaisulla "my dear boy." Ihan oma lukunsa ovat Norrisin kauneudenhoitotoimenpiteet, joihin kuuluu muun muassa puuterin ja kasvovoiteiden käyttö, kulmakarvojen ohentaminen, pedikyyri ja toisinaan myös meikkaus. Norris itse toteaa:

I felt I needed a dash of colour this morning; the weather's so depressing.

Isherwood maalaa eteeni Norrisin asunnon, jossa ikkunasta tuleva valo saa pölynkin näyttämään taianomaisen kauniilta. Näen Norrisin istuvan nojatuolissa. Näen hänen koukistuneen pikkusormensa niveliä m yöten. Näen poskilla hehkuvan purkista hankitun punan. Kuulen, miten velkojista aggressiivisin hakkaa ovea, josta hädin tuskin on pitämään väkivaltaa Norrisin huoneiston ulkopuolella.  


Ihminen taideteoksena

Vaikka Bradshaw huomaa varsin nopeasti, että Norrisin käytöksessä on monia kummastusta herättäviä piirteitä ja että tämä ei halua paljastaa hänelle ollenkaan kaikkia asioitaan, haluaa hän tulkita asiat parhain päin Norrisin hyväksi.

I began to look around for excuses for his [Norris'] conduct, and, like an indulgent parent, easily found them. Hadn't he, indeed, behaved with considerable nobility?

Tunnelma alkaa käydä uhkaavaksi, kun Bradshaw ajautuu Norrisin vanavedessä Berliinin kommunistisiin piireihin, joka Natsi-Saksassa oli tietysti erityisen vaarallista. Vaikka Brahdshaw:lle paljastuu, että Norris on petkuttanut lähipiiriään vähemmän kunniakkailla tavoilla, miesten välinen side kestää kuin sidostesukka. MNCT:ssä 1930-luvun Berliini hengittää vahvana ja vaikka homoseksuaalisuudesta ei juurikaan suoraan puhuta, se on teoksessa vahvasti läsnä. Isherwood vie minut Berliinin yöelämään ja ympäristöihin, joissa demimonde on vallitseva elämäntyyli. Romaani sisältääkin aimo annoksen myös silkkaa sydämettömyyttä.

Teoksen nimen voi tulkita useammalla tavalla, mutta itse kallistuisin sille kannalle, että Isherwood viittaa "junien vaihtamisella" Norrisin toimii eri poliittisissa leireissä. Arthur Norrisin henkilöhahmo kaikkinensa tarjoaa oivalllisen esimerkin siitä, miten ihminen voi luoda itsensä kuin taideteoksen. En ollenkaan ihmettele, että MNCT päätyi David Bowien suosikkikirjojen listalle.



Christopher Isherwood: Mr Norris changes trains (1935)
230 sivua
Kustantaja: Random House, Vintage classics



* Lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Gerald_Hamilton

10 kommenttia:

  1. No ei tosiaankaan voi kukaan väittää, että luet pelkkää valtavirtaa :) Sinulla on aina niin jänniä kirjoja, etten osaa sanoa yhtikäs mitään vaikka käyn lukemassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska Riitta kuulla. Omasta mielestäni olen viime aikoina lukenut ihan liikaa uutuuksia ja niistä on tulossa lisääkin kirjoituksia blogiin. Ehkä nyt vaan on niin hyvä kirjasyksy, että olen jumittunut pitkälti uutuuksiin, vaikka jatkuvasti haluaisin lukea myös vanhempaa. Kiitos kommentista.

      Poista
  2. Jo vain kannattaakin joskus lepuuttaa aivoja lukemalla jotain erilaista. Saattaa löytää kultakimpaleita. Se näissä kirjablogeissakin on kivaa, kun kaikki lukee erilaista, saa mielenkiintoisia lukuvinkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaan, että luen taas jotain vähän vähemmän blogeissa esiteltyjä teoksia, kunhan saan kahlattua läpi ne uutuudet, joita olen kirjastosta kotiin kantanut. Kiitos kommentista.

      Poista
  3. Isherwoodin tyyli tuli tutuksi näistä molemmista suomennoksista eli olen lukenut ja postannut molemmat, Cabareen ja Praterin orvokin. Hänen oma elämänsä oli mielenkiintoinen, hänhän eli pitkään Berliinissä tietystä syystä.
    Minun syksyn uutuuskirjat on vähissä ja aion sitten syventyä keväällä aloittamaani Top 10 keskiviikko-sarjaa omasta kirjahyllystä. Neljä on jo luettuna, hyvä minä.
    Vieläkin koskee ajatuskin David Bowiesta. Viikonloppuna kuulin vahingossa hänen kappaleensa. Itkuhan siinä tuli. Liittäisin kirjan hänen seksuaalisuuteensa. Isherwood kuvaa seksuaalisuutta monipuolisesti, mutta hienovaraisesti.
    Ihanat aikalaiskuvaukset ja miljööt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksiköhän tämä toinen Berliini-kirja on jätetty suomentamatta? Aika jännää, että on valittu suomennettavaksi vain teoskaksikon jälkimmäinen. Kyllä vaan, Isherwoodiin liittyy paljon kiinnostavaa. Todella pidin siitä tavasta, jolla hän loi Mr Norrisin hahmon. Kieli oli aivan mahtavaa.

      Mulla on ollut aika paljon taukoa näiden DB:n kirjojen kanssa, mutta nyt tuntuu, että pystyy niitä taas paremmin lukemaan. Tosin ei taida olla päivääkään mennyt hänen kuolemansa jälkeen, että en olisi häntä ajatellut. Minä en liittäisi tätä DB:n seksuaalisuuteen, vaan juuri tuohon roolin/itsensä luomiseen. Toki se seksuaalisuusjuttu oli sekin yksi rooli tai esitys.

      Kiitos paljon kommentista. Ilahdutti myös se, että on muitakin, jotka ovat pitäneet Isherwoodin teoksista.

      Poista
  4. Berliini vuonna 1930 ja tällaisen henkilön kautta koettuna. Huh! Luin juuri sen HHhH-opuksen ja kesällä Berlin Alexanderplatzin, joten tämä Berliini-teos olisi juuri niiden kuvaamien aikojen väliiin osuva kirja. Berlin Alexanderplatzissa, 1920-luvun Berliinissä marssivat sekä kommunistit että kansallisosialistit ja tässä sama teema jatkuu. Hurjaa! HHhH kertoo, kuinka kaikki päättyi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika paljon on kirjoja, jotka liittyy Berliiniin. Itse haaveilen lukevani Hans Falladan Yksin Berliinissä. Ostinkin sen jo pokkarina, mutta vielä en ole siihen tarttunut. Tässä Isherwoodin kirjassa Berliini on taustaääni, häly, uhka ja pahan lähestyminen.
      Ihailen sua, kun luit tuon Berlin A-platzin. Kyllä sekin pitää vielä joskus lukea, vaikka siinä voi kyllä välillä käydä mielessä, että miksi voi miksi tähän urakkaan ryhdyinkään. Kenties tungen se johonkin klassikkohaasteeseen.

      HHhH - voi sentään, kuten tiedät, sen suhteen olen hyvin heikkona ja odotan malttamattomasti kirjailijan seuraavaa teosta, joka etukäteistietojen mukaan on vielä enemmän tyyppiä, josta innostun. Pitääkin käydä tutkimassa, josko se olis jo enkuksi saatu. Kiitos Elina.

      Poista
  5. Olipa ihanaa lukea kirjablogissa tekstiä omasta lempikirjailijasta! Mr Norris Changes Trains tuntuu jäävän usein vähemmälle huomiolle johtuen Goodbye to Berlinin ja sen perusteella kyhätyn Cabaret-musikaalin suosiosta, joten ilahduttavaa huomata, että joku on löytänyt tämänkin kirjan ja nauttinut siitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa on myös saada kommentti, että Isherwood kiinnostaa. Myönnän kyllä auliisti, että tuskin olisin tähän nyt tarttunut, jos kirja ei olisi David Bowien suosikkikirjojen listalla. Toisaalta olen lukenut yhden Isherwoodin aiemminkin, joten mistäpä tuota tietää. Herra Norris oli kyllä aivan loistava hahmo. Ihan kuulin päässäni sen puhetavan. Kiitos kommentista!

      Poista