Siirry pääsisältöön

Rebecca Solnit: Men explain things to me and other essays

Lainasin Rebecca Solnitin esseet kirjastosta. Nyt myöhästymissakkoa tulee joka päivä lisää, sillä en haluaisi päästää näistä esseistä irti. En ollut osannut odottaa, että Solnitin esseiden sulattelu olisi niin hidasta kuin se on ollut. Yhtä vähän osasin odottaa, että hänen tekstinsä olisivat kuin kevätaurinko, joka paljastaa pölyn. Pöly tarkoitaa tässä tapauksessa blogikirjoitusteni laatua. Puhun luonnollisesti vain omasta blogistani.

Cision asettelee blogeja vuosittain järjestykseen ja nyt lokakuussa oli kirjallisuusblogien vuoro. Lämpimät onnentoivotukset sijoittuneille! Oma sijoitukseni kymmenenneksi oli suuri yllätys ja olen siitä luonnollisesti hyvin otettu. Jos kuitenkin ollaan rehelllisiä, Cision-sijoitus ei kerro mitään blogin laadusta. Cision mittaa ihan muita asioita. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö listalle tänä vuonna olisi päätynyt kanssabloggareiden aivan erinomaisia blogeja.

Älyllinen löysyys on kamalaa ja Solnit saa minut näkemään sitä kaikkialla blogissani. Hän ei tosin puhu blogeista mitään, vaan nämä tuntemukseni ovat hänen kirjoitustensa tuottamia sivuvaikutuksia. Haluaisin olla yhtä viisas ja havainnoiva kuin Rebecca Solnit. Yhtä tarkasti yhteiskuntaa tarkasteleva. Yhtä tinkimättömällä sanan säilällä iskevä. Vaan en ole ja sen kanssa on elettävä. Siinä sivussa voin yrittää kehittyä paremmaksi.


Kaikkien asioiden asiantuntija

Aloin lukea Solnitin esseitä, koska häntä pidetään yleisesti miesselitys (mansplaining) -termin äitinä. Kyseinen osuus tässä esseekokoelmassa on kuitenkin lyhyt ja siinä yhteydessä paljastuu, että Solnit ei juurikaan kyseistä termiä edes käytä ja että se vakiintui kielenkäyttöön muiden kuin itsensä Solnitin toimesta.

Miesselittäjille naiset ovat tyhjiä astioita, jotka he täyttävät suunnattomilla tiedoillaan, kirjoittaa Solnit. Lainaan tähän yhteyteen Saara Särmän kuvausta miesselittäjistä, koska Särmä kiteyttää tämän termin osuvasti.

"Miesselittäjä voi tarpeen vaatiessa vedota koulutukseensa tai lukemaansa oppimäärään. Pitkä matikka, RUK:n johtajakoulutus, maisterius ja diploomi-insinööriys tukevat asian kuin asian hallitsemista. Lajinsa pahin miesselittäjä vaientaa keskustelukumppaninsa tytöttelemällä."*

Solnit kuvaa essessään, miten "Herra Erittäin Tärkeä" kysyi häneltä, tunteeko hän teosta nimeltä River of Shadows: Eadweard Muybridge and the Technological Wild West.  Kun Solnit yritti vastata miehelle, mies keskeytti hänet ja alkoi selittää, mistä kirjassa on kyse. Solnitin ystävä yritti useampaan kertaa huomauttaa, että kyseessä on Solnitin kirjoittama kirja, mutta "Herra Erittäin Tärkeällä" oli niin kova tarve julistaa mistä kirjassa on kyse, että hän ei aluksi huomioinut Solnitin ystävän sanoja ollenkaan. Myöhemmin kävi ilmi, että "herra Erittäin tärkeä" ei ollut edes lukenut kyseistä kirjaa, vaan pelkästään siitä kirjoitetun arvion. Totuus kirjasta hänellä kuitenkin oli hallussaan.

Se valtava huomio, jota Solnitin "Miesselitys-essee" on saanut osakseen kertoo osaltaan siitä, miten yleisestä asiasta on kyse ja miten merkityksellistä on, että tälle raivostuttavalle ja ylenkatseiselle miehiselle käytökselle on vakiinnutettu sitä osuvasti kuvaava termi. Jos olet nainen, olet taatusti törmännyt miesselittäjään. Jos olet perusmies, et kenties edes ymmärrä, mistä on kyse. Siitä, että näin on, on oltava äänekästä mieltä.



Kuka sinut omistaa

Solnitin kokoelman mielenkiintoisin essee käsittelee Virginia Woolfia, mutta en lähde avaamaan sitä tässä, vaan palaan tähän esseeseen, kun kirjoitan Deborah Levyn novelleista. Tämä Solnitin essee nimittäin avasi minulle Levyn kirjoistustapaa ihan uudella tavalla sekä sai minut pohtimaan kirjallisen teoksen tulkintaan liittyviä kysymyksiä yleisemminkin.

Teoksensa muissa esseissä Solnit käsittelee raiskausta, tasa-arvoista avioliittoa, naisten katoamista sekä vallankumousta. Raiskauskeskustelun konteksti on hyvin amerikkalainen, mutta pääpiirteissään se kuvaa myös suomalaista raiskauksen ympärillä käytyä keskustelua ja tämän keskustelun puuttumista. Muutama fakta:

USA:ssa raportoidaan raiskaus noin joka kuudes minuutti. Tosiasiassa raiskausten määrä on tietysti tätäkin suurempi, koska kaikista niistä ei ilmoiteta. Viideosa amerikkalaisista naisista raiskataan heidän elämänsä aikana, mutta tiedotusvälineissä raiskauksista puhutaan ikään kuin ne olisivat harvinaislaatuisia poikkeustapauksia. Republikaanipoliitikot ovat menneet jopa niin pitkälle, että heidän mukaansa raiskausta seuraava raskaus on Jumalan lahja. Kuulostaako tutulta? Samansuuntaisia on lausuttu Suomessakin.

Solnit huomauttaa, että väkivallalla ei ole rotua, luokkaa, uskontoa tai kansallisuutta. Niiden sijaan sillä on sukupuoli, joka ei tietenkään tarkoita, että kaikki miehet olisivat väkivaltaisia. Tosiasia kuitenkin on, että perheväkivallan uhrina kuolee enemmän amerikkalaisia naisia kuin amerikkalaisia sotilaita kuolee terrorismin vastaisessa sodassa.

Naisiin kohdistuvassa väkivallassa on Solnitin mukaan pohjimmiltaan kyse halusta kontrolloida. Tämä on Suomessa tullut selkeästi esiin pakolaisten kasvanutta määrää seuranneessa raiskauskeskustelussa. Yhtäkkiä osa suomalaisista miehistä on "herännyt" puolustamaan suomalaisia naisia ja alkanut partioimaan kadulla ikään kuin raiskauksia ei ennen olisi lainkaan tapahtunut.

Julkisessa keskustelussa väkivallan sukupuolittuneisuutta ei useinkaan oteta huomioon. Solnit lainaa Nicholas D. Kristofia, joka kirjoittaa: "Women worldwide ages 15 through 44 are more likely to die or be maimed because of male violence than because of cancer, malaria, war and traffic accidents combined."

PISTE.


Nainen kadoksissa

Tämänvuotisilla Helsingin kirjamessuilla sattui mielenkiintoinen tapaus. Aito avioliitto -yhdistys oli kaikessa hiljaisuudessa ja ilman lupaa pystyttänyt ständinsä messuille. Messujärjestäjät poistivat yhdistyksen messutilasta.

On tärkeää panna merkille, että kysymys siitä kuka saa mennä kenenkin  kanssa naimisiin ei pohjimmiltaan liity naimisiinmenijöiden sukupuoleen. Solnitin mukaan kyse ei ole siitä, saako nainen naida naisen tai mies miehen tai joku-muu-sukupuolinen joku-muu-sukupuolisen, vaan siitä, että tasa-arvoinen avioliitto on uhka perinteisille sukupuolirooleille. Samaa sukupuolta olevat puolisot ovat lähtökohtaisesti tasa-arvoisia ja tämän vuoksi heidän liittonsa horjuttaa rakennelmaa, jossa mies on itseoikeutetusti suhteen pää ja nainen hänen alamaisensa.

Naisten näkymättömiksi tekemisen tavat ovat moninaisia. Solnit huomauttaa, että nainen katoaa sukupuuhun, kun vain miehen puolinen perimälinja tulee raportoiduksi. Naiset katoavat avioliiton solmimisen myötä ottaessaan käyttöön miehensä sukunimen. On oikeasti aika hullua, että naisesta käytetään sen tapaisia ilmaisuja kuin rouva Ari Korhonen. Vaikka tämä ei Suomessa ole nykyisin enää kovin yleistä, etikettisääntöihin kyseinen puhuttelu edelleen kuuluu.

Monet naisista katovat burkhan taakse ja vielä suurempi osa kotiin hellan ääreen. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että aina kun poliitikot puhuvat naisten oikeuksista jäädä kotiin hoitamaan lapsia on asialla toinenkin puoli, jota he tosin eivät sano ääneen. Kyse on kontrollista ja naisen pakottamisesta julkisesesta tilasta takaisin yksityisen piiriin. Pois sieltä, missä käytetään valtaa ja tehdään koko yhteiskuntaa koskevia päätöksiä. Tämänkaltaiset äänenpainot, joita Suomessa ovat esiintuoneet konservatiivisia arvoja edustavat poliitikot, ovat poliittista retoriikkaa, joka pyrkii kätkemään todelliset tarkoitusperänsä.


Mielikuvien voima

Solnitin esseeskokoelman viimeinen essee käsittelee Pandoran lipasta ja vallankumousta. Kreikkalaisessa mytologiassa Pandora on paitsi maailman ensimmäinen nainen, myös nainen, joka avaa lippaan  ja  näin tehdessään päästää pahat voimat vapaaksi. Tämä merkitsee ihmisen paratiisillisen elon loppua.

Solnit kiinnittää huomionsa siihen, että ideoita ja ajatuksia, jotka on päästetty vapaaksi ei enää voida lukita lippaaseen uudelleen. Lainsäädäntöä voidaan muuttaa ja tästä hyvänä esimerkkinä toimii abortin kieltämiseen liittyvä keskustelu Puolassa. Naiset nousivat vahvasti vastustamaan tätä lakimuutosta, mutta vaikka tämä lakimuutos tehtäisiinkin, sillä ei voida poistaa sitä, että naisten tietoisuudessa ja mielikuvissa on ja pysyy näkemys siitä, että naisella on oikeus omaan ruumiiseensa.

Vallankumous ei Solnitille edustakaan niinkään ensisijaisesti konkreettisia toimia, kuten esimerkiksi sotilasvallankaappaus, vaan hänen mukaansa todellisin vallankumous tapahtuu ihmisten mielikuvissa. Tästä feminismi toimii erinomaisena esimerkkinä ja tämän vuoksi feminismi on vaarallista ja poliittista. Se tekee työtään ihmisten mielikuvissa, eikä tapahtuneita muutoksia voida kumota konservatiivipolitiikalla. Tämän vuoksi ei olekaan ihme, että vihapuhe feministejä kohtaan on Suomessa kasvussa. Raiskaus- ja tappouhkauksista on tullut arkipäivää monille feministeille. Naisvihamieliset tahot pyrkivät hiljentämään erityisesti naisten, mutta myös tasa-arvoa kannattavien miesten äänen julkisuudessa.

Feministit, pidetään meteliä!



Rebecca Solnit: Men explain things to me and other essays (2014)
130 sivua
Kustantaja: Granta




*Rosa Meriläinen & Saara Särmä: Anna mennä - opas hauskempaa elämään. Olen kirjoittanut tästä teoksesta tässä

Kommentit

  1. Hep! Kuulostaapa mielenkiintoiselta. Mietinkin juuri, mitä feminististä kirjallisuutta lukisin seuraavaksi - ehkäpä tässä yksi vaihtoehto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä erittäin varteenotettava vaihtoehto. Tämä Mansplaining-essee alkanee jo olla suorastaan nykyklassikko. Siitä huolimatta minulle kovin juttu oli se Woolf-esee, josta en nyt tässä vielä edes kirjoittanut. Se osui aivan täydellisesti omiin pohdintoihini, joita olen viime aikoina pääni sisällä käynyt. Siihen tosiaan palaan tuonnempana.

      Olisi tietysti hienoa, että tämä kokoelma saataisiin suomeksi, mutta sitä tuskin kannattaa jäädä odottamaan. Edes Adichien pientä kirjasta We should all be feminists ei ole suomennettu ja kun se Ruotsissa jaettiin ilmaiseksi kaikille lukiolaisille, niin hippusen sellanen tuntu, että aika epämodernissa jälkijunassa ollaan.

      Kiitos Sirri.

      Poista
  2. Tiukkaa asiaa koko postaus. Kun tein sukjeni tutkimuksia, tutkin piruuttani myös naislinjat - anoppini ja äitini. Sitten kevennys. Mieheni leveilee joskus puolileikillisesti olevansa Mensan jäsen. Kun hän heittäytyy täysin toopeksi totean 'Joopa joo, Mensan jäsen väärennetyin paperein'! Kyllä sillä suu loksahti auki kun tämän herjan ensimmäisen kerran heitin. Sittemmin tästä on muodostunut keskinäinen hyväntahtoinen vitsimme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Riitta, niin sitä pitää! Teidän kumppanuutenne kuulostaa varsin ihanalta. Onko myös miehesi feministi? Ainakaan hän ei vaikuta kaikkein potentiaalisimmalta miesselittäjältä.

      Kiitos kommentista.

      Poista
  3. Oi joijoi, tämä varmaan pitäisi lukea!

    Sun messulukupiirin jälkikokemus (tottakai myös itse lukupiirikokemus!) on kiinnostava ja huikea. Vaikka oma suhtautumisesi ei ilmeisesti ole ihan niin innostunut?

    Onnea Cision sijoituksesta! Vaikka just nyt taidat suomia itseäsi ja blogiasi. Aivan turhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt konditionaalit kassiin ja sassiin!

      Tuo lukupiirikokemus tosiaankin oli hyvin - sanotaanko nyt vaikka - ruumiillinen ja mieleenpainuvainen. Sanna mihin viittaat tällä kysymyksellä: "Vaikka oma suhtautumisesi ei ilmeisesti ole ihan niin innostunut?" - En nyt hahmota, mitä ajat takaa.

      Kiitos onnitteluista. En suomi turhaan, koska minusta aina pitää edes yrittää kirjoittaa vähän paremmin kuin edes osaa. Näkisit vaan missä mustissa tiloissa välillä vaeltelen, kun kirjoitusta ei synny. Uskon, että vain kirjoittamalla oppii kirjoittamaan, joten pitää sinnikkäästi vaan jatkaa kaikkien omien alennustilojensakin läpi.

      Niin ja sit vielä ystäväiseni, oikein isot kiitokset kaikista kommenteista, jotka ovat taatusti avittaneet tuohon Cision-sijoitukseen. On se sijoitus kiva, vaikka se ei laatuun liitykään. Toisaalta laatu ei myöskään ole este sijoittumiselle, joten sikäli valtakunnassa kaikki hyvin.

      Nyt jännään F-ehdokkaita niin, että voi apua. Enää 30 minuuttia, kun ne julkaistaan. Pidä mua nyt kädestä, jookos kiltti please.

      Poista
    2. Nopsasti vastaan (ettei sua jää vaivaamaan:)). Suora lainaus: "...Munthen Huvila meren rannalla. Se tuntui jo ihan liian uskomattomalta ja tuollaiset jutut pelottaa mua, koska tulee tunne, että on jokin näkymätön taso, joka siinä hallitsee." Siis tästä tein johtopäätelmäni, kenties liian äkkisästi, että koet tuommoisen vähän epämiellyttävänäkin.

      Mä olin ehkä vähän pettynyt Finlandia-ehdokkaisiin. Hyvä tietty sanoa, kun ole lukenut tänä vuonna aika vähän tuoretta kotimaista. Noista olen lukenut vain Viikilän ja se oli mulle vähän ehkä pettymys. Kaunista kieltä jne. mutta odotin lopulta siltä enemmän. Laudaturin aion aikakin lukea.

      Nyt täytyy rientää, moi! Hyvää viikonloppua!

      Poista
    3. Ok. Tarkoitin sitä, että on olemassa ilmiö, että kun kiinnostuu jostain, niin siihen asiaan liittyviä asioita alkaa tulla vastaa kaikkialla. Mieli jotenkin ovelasti löytää nuo asiat, joihin se ei samalla tavalla kiinnittäisi huomiota, jos sitä pohjakiinnostusta ei olisi. Ilmiönä tämä on minusta jotenkin myös pelottava, koska sitä ei pysty hallitsemaan, vaan ne jutut vaan tulee. Ne tulee keskusteluihin ja uniin ja kun lukee jotain, ne on sielläkin.

      Selvennän vielä. Esim. jos kiinnostun hysteriasta se alkaa toistumaan joka puolella. Ei tietysti ns. oikeasti toistu sen enempää, vaan huomioni vaan kiinnittyy siihen.

      Postasin omista Finlandia-suosikeistani. Siis myös niistä, jotka ei ole ehdolla. Viikilää en ole lukenut, mutta lähtökohtaisesti teokset, joiden oleellinen elementti on kaunis kieli, ovat usein mulle hankalia. Nähtäväksi jää, miten akvarellit iskee.

      Kiitos ja samoin.

      Poista
    4. Näinhän se on, että huomio kiinnittyy niihin asioihin mistä kulloinkin on kiinnostunut. Raskaana olevat huomaa yhtäkkiä kuinka paljon ympärillä on raskaana olevia jne. Mihin mä kiinnitin huomiota siinä ed. kirjotuksessa oli tuo, kun sanoit hallitsemattomuus on pelottavaa. (ja siten aattelin, että se on osin sulle epämiellytävää). Mä taas aina innostun tuon tyyppisestä hallitsemattomuudesta, se kiehtoo mua.:)

      Tuoreempaan Finlandia-kirjoitukseesi vaan sen varran, että malja novelleille! Ehkä novellit on niin hienoja ja arvokkaita, että ne onkin tarkoitettu vain harvoille ja valituille.;D

      Poista
    5. Kun liian nopeesti yrittää kaikkea tehdä niin unohtaa puolet! Sitä tässä vielä, että kiitos sinulle blogista, missä käydään keskustelua!

      Poista
    6. Joo, se on pelottavaa, mutta se on myös kiehtovaa. Pelottavaa se on sen takia, että se helposti alkaa hallitsemaan mun päänupppia. Tulee jatkuvasti havaintoja, ei saa hetkenkään rauhaa. Assosiaatiot sen kun vilistää. Pitemmän päälle se on aika rankkaa, mutta saatan hyvin olla tavanomaista herkempi tälle kyseiselle ilmiölle. Minähän mm. olen kieltänyt itseltäni kirjoittamisen iltaisin, koska en pysty nukkumaan, kun ajatuksia vaan tulee ja tulee. Tämä on ns. "kun laitan pääni tyynyyn, pitää heti kohta kuitenkin nousta kirjoittamaan ylös ajatus, joka on täysi briljantti illalla, mutta harvoin aamulla"

      Todellakin malja novelleille. Kyllä ne kuuluu kaikille, kun ne kaikki vaan ymmärtäisi niiden arvon. No, pidetään nyt tästäkin asiasta meteliä ja halveksytaan syvästi Finlandia-palkinnon sääntömuutosta. Välilehteni kosto on kauhea ja ennennäkemätön. :D Kiitos Sanna, sinä niin minua inspiroit. Siitä vielä erityiskiitos!

      Poista
    7. Sanna, lämmin kiitos sinulle itsellesi. Olet ihastuttavan osasyyllinen siihen, että blogissani toisinaan syntyy vallan mainioita keskusteluja. (en pystynyt vastaamaan suoraan kommenttisi alle, joten siksi vastaus tulee tässä).

      Poista
  4. Enpä olekaan tiennyt, mistä mansplaining-termi on lähtöisin. Kiinnostavaa. Koko kirja vaikuttaa muutenkin mielenkiintoiselta, ja taidan kaivatakin tällä hetkellä jotakin feminististä pureskeltavaa. Taidan tutkia, löytyisikö tätä e-kirjana. Kiitos inspiraatiosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Solnit on ihan järkyn kiinnostava kirjoittaja. Hänen analyysinsä ovat viiltävän tarkkoja ja hän ei kirjoita minkään hirmuisen teoria-apparaatin kautta, joka tekisi lukemisesta hankalaa. Feminismin saralla hän on minulle tämän vuoden tärkein löytö, sillä vaikka olinkin kuullut Solnitista aiemmin, tämä oli ensimmäinen kerta kun luin häneltä mitään.

      Toivottavasti löytyy e-kirjana. Paperiversioon on Helsingissä useampia varauksia. Kiitos paljon.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän