perjantai 13. tammikuuta 2017

Madeleine Bourdouxhe: La Femme de Gilles

Madeleine Bourdouxhen romaani Le Femmes de Gilles (1937) pomppasi lukutarjottimelleni, kun Pinon päällimmäinen -blogin Sannabanana sitä suositteli. Tapa, jolla hän tästä romaanista kertoi vakuutti minut heti kättelyssä, että tässä on kirja, jonka ehdottomasti haluan lukea.  Sannabananassa ihan selvästi on ainesta lukuvinkkaajaksi.

Madeleine Bourdouxhe (1906-1996) oli belgialainen kirjailija, jonka teokset eivät hänen elinaikanaan herättäneet mitenkään erityisen suurta huomiota. 1990-luvulla Bourdouxhe löydettiin uudelleen ja mm. juuri tästä lukemastani kirjasta otettiin uusi painos. Bourdouxhe asui elämänsä aikana myös Ranskassa ja kuului Simone de Beauvoirin ystäväpiiriin. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten teoksestaan Marie (A la recherche de Marie), jonka hän kirjoitti vuonna 1940, mutta jolle hän löysi mieleisensä julkaisijan vasta kolme vuotta myöhemmin. Marie viittaa suoraan Marcel Proustin A la recherche -sarjaan (suom. Kadonnutta aikaa etsimässä) ja de Beauvoir viittaa useita kertoja Bourdouxhen eksistentialismin klassikkoon teoksessaan Toinen sukupuoli (La dexieume sexe).*

En tunne Bourdouxhen ja de Beauvoirin ystävyyssuhteen tarkempia yksityiskohtia, mutta mieleen tulee toinen ranskalainen kirjailija, Violette Leduc (1907-1972), jonka kirjailijantyölle de Beauvoirilla niin ikään oli ratkaiseva merkitys. Tässä yhteydessä muistutan itseäni jälleen kerran siitä, että minun olisi jo korkea aika lukea Leducia.

*

La Femme de Gilles on kertomus Elisasta, joka uhraa kaiken miehensä eteen. Hänen elämänsä on jatkuvaa itsevalittua aviomiehen ehdoilla elämisen sarjaa, jossa Elisa ei jätä korttakaan kääntämättä saadakseen pitää miehensä Gillesin. Niinpä kun mies rakastuu Elisan siskoon ja suhde viimein paljastuu, Elisa kuuntelee tunti toisensa jälkeen miehensä rakkaushuolia ja pyrkii antamaan hänelle neuvoja. Aika sairasta, vai mitä?

Pintatasolla kyseessä on 1800-luvulle tyypillinen narratiivi, jossa naisen elämällä on kaksi vaihtoehtoa: avioliitto tai kuolema. Usein vielä niin, että edellä mainitut kaksi tarkoittavat suurin piirtein samaa asiaa. LFG:stä puuttuu tarinan tasolla emansipatorinen aspekti niin kokonaan, että lukiessa on mahdotonta olla panematta merkille, että Bourdouxhe kirjoittaa Elisasta tietoisesti juurin niin rakkauden palasia matelevan madon kuin millaisena hän romaanissa esiintyy. Voisikin sanoa, että teksti on täynnä näkymättömiä varoituksia naisille. Bourdeuxhen toteutustapa on sikäli ovela, että ulkoisesti teksti toimii kuin kulissi, jonka taakse voidaan kurkistaa, mutta jonka kulissiluonnetta ei voida todisteluin kyseenalaistaa. Well done, sister.

Lukiessani manaan Elisaa moneen kertaan. Välillä suorastaan kihisen kiukusta. Kävelen hänen mukanaan öisillä kaduilla Elisan seuratessa miestään. Tekisi mieli läväyttää hänen poskelleen mojova litsari ja raahata hänet takaisin kotiin. On nerokasta, että Gilles ei millään tavalla pakota Elisaa, vaan Elisa tekee kaiken omasta tahdostaan. Jos hänen tahtoaan käy tarkastelemaan tulee selväksi, että se on tulosta kaikista niistä monista teoksen kirjoitusajankohdan naisille asettamista vaatimuksista. Miestäsi sinun tulee palveleman muuttuu LFG:ssä Elisan lihaksi.

*

Bourdouxhe kritisoi naisen asemaa puhumatta asiasta kertaakaan suoraan. Hän rakentaa sen sijaan Elisan, joka on naiseen kohdistettujen toiveiden ja vaatimusten manifestaatio, hyvä vaimo par excellence. Naisihminen, jonka avioelämässä tulee todeksi raamatun lauseet rakkaudesta, joka kestää ja kärsii kaiken. Monesti Bourdeuxhen tarjoamat vihjeet ovat pieniä kuin pienimmän jäänaskalin pisto rakkausjuonen pirtaan. Tästä esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Bourdouxhen toteamus Gillesin rakastumisesta Elisan siskoon. "Desire takes hold suddenly, out of nowhere."

Elisan maailma on Gilles. Vaikka vihjeitä siitä, että Elisan selän takana tapahtuu asioita alkaa ilmaantua yhä enemmän, Elisa pysyy vaiti, eikä käy taisteluun puolustaakseen itseään. Bourdouxhe ei mässäile tunteilla, vaan kuvaa Elisan tilannetta pikemminkin kliinisen tehokkaasti.

There is also the day when he [Gilles] comes home with a little bruise on his lip: her [Elisa's] heart will bear the trace of that bruise much longer than his mouth.

Bourdeuxhe rinnastaa tehokkaan tyrmäävästi Elisan raskauden ja Gillesin avioliiton ulkopuolisen suhteen etenemisen. Elisa kasvattaa itsessään elämää, Gilles suuntautuu kaikin tavoin pois hänen ja Elisan yhteiselämästä. Siinä missä Elisan alistuminen saa minut raivoihini, tunnen helpotusta kun voin nauraa Gillesille, jonka haluntäyteiset pakkomielteet Elisan siskoa kohtaan saavat paikoin varsin surkuhupaisia - jos tosin myöskin väkivaltaisiakin - muotoja.

Verkko Elisan ja Gillesin ympärillä kiristyy pikkuhiljaa, kunnes ollaan tilanteessa, josta ulospääsyä ei ole. Se, mitä Elisa on eniten odottanut sinetöi hänen kohtalonsa. Viimeistään Bourdouxhen romaanin loppu soittaa hälytyskelloja sellaisella volyymillä, että sitä ei voi olla kuulematta.


Madeleine Bourdouxhe: La Femme de Gilles (2014/1937)
142 sivua
Ranskasta englanniksi kääntänyt Faith Evans
Kustantaja: Daunt Books

 Sannabananan teksti klik


Osallistun tällä kirjalla Sivutiellä blogin Feministiseen lukuhaasteeseen sekä Helmetin lukuhaasteen kohtaan 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt.



* ks. Nicholas Lezard: Marie by Madeleine Bourdeuxhe - a wonderful discovery, Guardian klik

2 kommenttia:

  1. Kiinnostuin! Myös kirjan kannessa on jotain mitä jäin tuijottamaan pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, mukava kuulla. Minustakin tuo kansi on vallan hieno. Siinä on jotain hvyin vangitsevaa, jota en osaa määritellä. Kiinnostuin tästä Bourdouxhesta nyt niin, että haluaisin lukea häneltä myös tuon bloggauksessani mainitsemaan Marien.

      Ilahduttaa kovasti, että Bourdouxhe ns. löydettiin uudelleen. Kiitos kommentistasi ja hyvää viikonloppua!

      Poista