Asia on niin kuin otsikossa sanotaan. Tässä tekstissä esittelen kirjakevään 2017 tärpeistä tärpeimmät. Moni kiinnostava teos puuttuu listaltani, koska tärppiasteikkoni on hyvin ankara ja silkan subjektiivinen. Kannattaa muistaa myös, että monia tärppejä teoksia en välttämättä ole edes pannut merkille, joten tässä vaiheessa viimeistään objektiivisuus kerätköön kamansa ja poistukoon.
Seuraavat teokset tulen lukemaan, jos maailman tai henkilökohtaisen elämän kirjat eivät aivan täysin myllerry.
Jörn Donner: SuomiFinland (Förlaget/Otava)
Tapahtui tammikuun 1. päivän iltapäivällä: Tunsin ensimmäistä kertaa ähkyä pitkin somea törmäämiini Suomi 100 sitä ja tätä juttuja kohtaan. Kuinka ollakaan, juuri kun ahdistukseni alkoi muuttua kivuliaaksi, huomasin Facebookista Förlagetin päivityksen ruotsinkielisen Ylen artikkelista, jossa Donner toteaa, että Suomi ei ole maailmannapa, vaan pikemmin sen perse.
Ilahdutti. Samalla toki mietin, että onko maamme tilassa, jossa tarvitaan 83-vuotias Donner toteamaan, miten asiat ovat. Yhtä kaikki päätin samoin tein lukea Donnerin uutuuskirjan (kunhan sen nyt vaan saan käsiini) ja 18. tammikuuta menen kuuntelemaan mm. Donneria Baba Lybeckin Kirja Vieköön -tapahtumaan teatteri Savoyssa.
Anu Kaaja: Leda (Teos)
Anu Kaajan helmikuussa ilmestyvästä uutuudesta en löytänyt kansikuvaa. Joka tapauksessa Anu Kaajan esikoisteos, riekkuvan feministinen novellikokoelma Muodonmuuttoilmoitus, on yksi niistä kirjoista, joita olen tuonut esiin kaikissa sopivissa - ja varmaan sopimattomissakin - tilanteissa. Se ihastustti minua niin paljon, että on itsestäänselvää, että haluan lukea myös Ledan.
Kreikkalaisen mytologian pääjumala Zeus muutti rakkaushöyryissään itsensä joutseneksi ja vietteli Ledan. Kustantajan mukaan Kaajan Leda on "mielipuolinen kuvaelma", jossa Zeus-jumalan roomalaisen mytologian vastinetta Jupiteria esittää Monsieur de Signe ja Ledaa nuori neitonen Adele. Jos en olisi kiinnostunut mytologiasta ja Anu Kaajasta, en kyllä tarttuisi kirjaan, jonka kuvataan olevan "mielipuolinen kuvaelma."
Laurent Binet: Kuka murhasi Roland Barthesin? (Gummerus)
(suom. Lotta Toivanen)
Laurent Binet'stä kiinnostuin jo ennen kuin minulla oli edes blogia, kun luin ulkomaisia nettilehtiä, joissa kehuttiin hänen romaaniaan HHhH. Tämä Binet'n teos oli omalla listallani vuoden 2015 The käännöskirja.
Kuka murhasi Roland Barthesin? vaikuttaa näin etukäteen ajateltuna suorastaan minulle kirjoitetuta täsmälukemiselta. Ranskalaiset älyköt ja erityisesti jälkistrukturalistit ovat heikko kohtani ja heitähän riittää. Barthes ei kiinnosta minua henkilökohtaisesti yhtä paljon kuin ikisuosikkini Michel Foucault ja hänen vanavedessään mm. Jacques Derrida, Julia Kristeva ja Gilles Deleuze, mutta hänen asemaansa tässä porukassa olisi tyhmää käydä kiistämään.
Gummeruksen nettisivuilla tämän kirjan esittely alkaa kysymyksellä: "Mitä jos osaisit puhua ihmisten päät pyörryksiin, niin, että kaikki valta olisi sinun?" En taida tietää mitään niin mielenkiintoista kuin valta ja siihen liittyvät kysymyksenasettelut. Se on menoa nyt.
Roxanne Gay: Bad feminist (LIKE)
(suom. Koko Hubara)
Bad feministin julkaiseminen suomeksi on kirjakevään 2017 ilahduttavimpia tapahtumia. Itse teosta en häpeäkseni ole aiemmin lukenut, vaikka se on roikkunut TBR-listallani jo melkein kolme vuotta. Veikkaan, että Bad Feminist on niitä kirjoja, jotka vuosien kuluttua saavat päälleen feministisen klassikon leiman.
Gayn esseet ovat maailmalla aktivoineet koko inhimillisen tunnerekisterin. Sitä on ihailtu ja haukuttu. Sen vuoksi on itketty ja naurettu. Sitä on ylistetty ja siihen on raskaasti petytty. Kaiken kaikkiaan etukäteisasetelma on mitä lupaavin.
Koko Hubara: Ruskeat tytöt (LIKE)
Kiinnostavasti Bad feministin kääntäneeltä Koko Hubaralta tulee myös oma teos Ruskeat tytöt, joka kantaa samaa nimeä kuin hänen bloginsa. Hubara on räväkkä tyyppi, joka ei pelkää sanoa, mitä hän ajattelee. Moni varmasti muistaa hänen kannanottonsa Laura Lindstedtin romaanista Oneiron ja hänen esiintuomansa kulttuurisen omimisen ongelmat.
Tulee olemaan jännää nähdä, minkälaisen vastaanoton Hubaran teos saa. Ruskeat tytöt on kirja ruskealta tytölle toisille ruskeille tytöille, enkä minä valkoihoisena voi tätä teosta varsinaisesti ymmärtää, mutta juuri siksi koen kiinnostavaksi ja tarpeelliseksi sen lukemisen.
Diane Ducret: Diktaattorien naiset - Elämää Mussolinin, Leninin, Stalinin, Salazarin, Bokassan, Maon, Ceausescun ja Hitlerin kanssa (Atena)
(suom. Pirjo Thorell)
Paskimmallakin diktaattorilla on ollut naisensa ja tässä kirjassa Diane Ducret tutustuttaa lukijan diktaattorien naisiin ja heidän motiiveihinsa. Miksi ihmeessä nämä naiset - Clara, Inessa, Nadja, Felismina, Catherine, Jian Qing, Elena ja Magda - halusivat elää hirviöimäisten miestensä kanssa ja vieläpä auttaa heitä? Tähän kysymykseen uskonlöytäväni vastauksia Ducret'n kirjasta.
Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat (Otava)
Joel Haahtela on kirjailija, josta monet kirjabloggarit menevät polvistaan veteliksi.
Itse lähestyn hänen teoksiaan enempi ulkokehän tarkkailijana. Minulle joka päivä ei ole Haahtela-päivä, mutta sellaisiakin päiviä on, jolloin Haahtelan lukeminen on suunnilleen parasta mitä tiedän. Blogissani olen aiemmin kirjoittanut vain yhdestä Haahtelan teoksesta (Tähtikirkas, lumivalkea), vaikka toki olen niitä useammankin lukenut. Nyt tuntuu siltä, että haluan tehdä Haahtela-päivityksen, joten käyn tutkimaan, mistä ne maailmat alkavat.
Etukäteistietojen mukaan tarjolla on taiteilijakutsumuksen heräämistä ja taidepiirejä.
Garth Greenwell: Kaikki mikä sinulle kuuluu (Nemo)
(suomentaja ei ole tiedossani)
Tätä kirjaa on kutsuttu The homoromaaniksi. Pakko todeta asian laita itse.
Maria Peura: Tunkeilijat (Teos)
Maria Peura on kirjailija, jota minun on jo pitkään pitänyt lukea, mutta ... niin ... tiedättehän. Tunkeilijat on novellikokoelma, jonka haluan ottaa mukaan novellihaasteeseen. Tunkeilijoiden teemana on rajojen ylittäminen ja rajat, jos mitkä kiinnostavat aina useammassakin enememän ja vähemmän konkreettisessa merkityksessä.
Zadie Smith: Swing Time (WSOY)
(suom. Irmeli Ruuska)
Zadie Smithin edellinen romaani NW (suom. Risteymiä) oli melko vaativa, etten sanoisi jopa sekava kokonaisuus. Vaikka arvostkinkin sen kokeellisuutta, oli siihen vaikea päästä sisään. Smith on kuitenkin yksi niistä kirjailijoista, joilta haluan lukea kaiken hänen kirjoittamansa.
Swing time on kertomus ystävyydestä, musiikista ja juurista. Sen myötä matkataan Lontoosta Afrikkaan.
Lupaavalta kuulostaa. Let's swing.
Hanya Yanagihara: Pieni elämä (Tammi)
(suom. Arto Schroderus)
Hanya Yanagiharan romaani A Little Life on ollut kirjahyllyssäni jo vuoden verran. Kerran olin jo alkamassa sitä lukeakin, mutta Ferranten Napoli-sarjan 2. osa vei silloin voiton järjestämässäni leikkimielisessä sokkoäänestyksessä.
Olen kuullut usemmaltakin, että Pieni elämä herättää paljon tunteita. The New Yorkerin mukaan se "vie järkesi, jäytää sydäntäsi ja kaappaa elämäsi hallinnan." En ole varma, olenko valmis moiseen tai ainakin tuntuu, että kirjan lukemisen pitäisi osua erityisen soveltuviin hetkiin. Nimenomaan hetkiin, koska Pienessä elämässä on 850 sivua.
Otin Pienen elämän tähän listalle mukaan, kun en voinut sitä poiskaan jättää. En kuitenkaan uskalla vannoa, että saisin sen kevään kuluessa luetuksi. Joskus kylläkin.
Joskus. Mikä ihana sana.
Seuraavat teokset tulen lukemaan, jos maailman tai henkilökohtaisen elämän kirjat eivät aivan täysin myllerry.
Jörn Donner: SuomiFinland (Förlaget/Otava)
Tapahtui tammikuun 1. päivän iltapäivällä: Tunsin ensimmäistä kertaa ähkyä pitkin somea törmäämiini Suomi 100 sitä ja tätä juttuja kohtaan. Kuinka ollakaan, juuri kun ahdistukseni alkoi muuttua kivuliaaksi, huomasin Facebookista Förlagetin päivityksen ruotsinkielisen Ylen artikkelista, jossa Donner toteaa, että Suomi ei ole maailmannapa, vaan pikemmin sen perse.
Ilahdutti. Samalla toki mietin, että onko maamme tilassa, jossa tarvitaan 83-vuotias Donner toteamaan, miten asiat ovat. Yhtä kaikki päätin samoin tein lukea Donnerin uutuuskirjan (kunhan sen nyt vaan saan käsiini) ja 18. tammikuuta menen kuuntelemaan mm. Donneria Baba Lybeckin Kirja Vieköön -tapahtumaan teatteri Savoyssa.
Anu Kaaja: Leda (Teos)
Anu Kaajan helmikuussa ilmestyvästä uutuudesta en löytänyt kansikuvaa. Joka tapauksessa Anu Kaajan esikoisteos, riekkuvan feministinen novellikokoelma Muodonmuuttoilmoitus, on yksi niistä kirjoista, joita olen tuonut esiin kaikissa sopivissa - ja varmaan sopimattomissakin - tilanteissa. Se ihastustti minua niin paljon, että on itsestäänselvää, että haluan lukea myös Ledan.
Kreikkalaisen mytologian pääjumala Zeus muutti rakkaushöyryissään itsensä joutseneksi ja vietteli Ledan. Kustantajan mukaan Kaajan Leda on "mielipuolinen kuvaelma", jossa Zeus-jumalan roomalaisen mytologian vastinetta Jupiteria esittää Monsieur de Signe ja Ledaa nuori neitonen Adele. Jos en olisi kiinnostunut mytologiasta ja Anu Kaajasta, en kyllä tarttuisi kirjaan, jonka kuvataan olevan "mielipuolinen kuvaelma."
Laurent Binet: Kuka murhasi Roland Barthesin? (Gummerus)
(suom. Lotta Toivanen)
Laurent Binet'stä kiinnostuin jo ennen kuin minulla oli edes blogia, kun luin ulkomaisia nettilehtiä, joissa kehuttiin hänen romaaniaan HHhH. Tämä Binet'n teos oli omalla listallani vuoden 2015 The käännöskirja.
Kuka murhasi Roland Barthesin? vaikuttaa näin etukäteen ajateltuna suorastaan minulle kirjoitetuta täsmälukemiselta. Ranskalaiset älyköt ja erityisesti jälkistrukturalistit ovat heikko kohtani ja heitähän riittää. Barthes ei kiinnosta minua henkilökohtaisesti yhtä paljon kuin ikisuosikkini Michel Foucault ja hänen vanavedessään mm. Jacques Derrida, Julia Kristeva ja Gilles Deleuze, mutta hänen asemaansa tässä porukassa olisi tyhmää käydä kiistämään.
Gummeruksen nettisivuilla tämän kirjan esittely alkaa kysymyksellä: "Mitä jos osaisit puhua ihmisten päät pyörryksiin, niin, että kaikki valta olisi sinun?" En taida tietää mitään niin mielenkiintoista kuin valta ja siihen liittyvät kysymyksenasettelut. Se on menoa nyt.
Roxanne Gay: Bad feminist (LIKE)
(suom. Koko Hubara)
Bad feministin julkaiseminen suomeksi on kirjakevään 2017 ilahduttavimpia tapahtumia. Itse teosta en häpeäkseni ole aiemmin lukenut, vaikka se on roikkunut TBR-listallani jo melkein kolme vuotta. Veikkaan, että Bad Feminist on niitä kirjoja, jotka vuosien kuluttua saavat päälleen feministisen klassikon leiman.
Gayn esseet ovat maailmalla aktivoineet koko inhimillisen tunnerekisterin. Sitä on ihailtu ja haukuttu. Sen vuoksi on itketty ja naurettu. Sitä on ylistetty ja siihen on raskaasti petytty. Kaiken kaikkiaan etukäteisasetelma on mitä lupaavin.
Koko Hubara: Ruskeat tytöt (LIKE)
Kiinnostavasti Bad feministin kääntäneeltä Koko Hubaralta tulee myös oma teos Ruskeat tytöt, joka kantaa samaa nimeä kuin hänen bloginsa. Hubara on räväkkä tyyppi, joka ei pelkää sanoa, mitä hän ajattelee. Moni varmasti muistaa hänen kannanottonsa Laura Lindstedtin romaanista Oneiron ja hänen esiintuomansa kulttuurisen omimisen ongelmat.
Tulee olemaan jännää nähdä, minkälaisen vastaanoton Hubaran teos saa. Ruskeat tytöt on kirja ruskealta tytölle toisille ruskeille tytöille, enkä minä valkoihoisena voi tätä teosta varsinaisesti ymmärtää, mutta juuri siksi koen kiinnostavaksi ja tarpeelliseksi sen lukemisen.
Diane Ducret: Diktaattorien naiset - Elämää Mussolinin, Leninin, Stalinin, Salazarin, Bokassan, Maon, Ceausescun ja Hitlerin kanssa (Atena)
(suom. Pirjo Thorell)
Paskimmallakin diktaattorilla on ollut naisensa ja tässä kirjassa Diane Ducret tutustuttaa lukijan diktaattorien naisiin ja heidän motiiveihinsa. Miksi ihmeessä nämä naiset - Clara, Inessa, Nadja, Felismina, Catherine, Jian Qing, Elena ja Magda - halusivat elää hirviöimäisten miestensä kanssa ja vieläpä auttaa heitä? Tähän kysymykseen uskonlöytäväni vastauksia Ducret'n kirjasta.
Joel Haahtela on kirjailija, josta monet kirjabloggarit menevät polvistaan veteliksi.
Itse lähestyn hänen teoksiaan enempi ulkokehän tarkkailijana. Minulle joka päivä ei ole Haahtela-päivä, mutta sellaisiakin päiviä on, jolloin Haahtelan lukeminen on suunnilleen parasta mitä tiedän. Blogissani olen aiemmin kirjoittanut vain yhdestä Haahtelan teoksesta (Tähtikirkas, lumivalkea), vaikka toki olen niitä useammankin lukenut. Nyt tuntuu siltä, että haluan tehdä Haahtela-päivityksen, joten käyn tutkimaan, mistä ne maailmat alkavat.
Etukäteistietojen mukaan tarjolla on taiteilijakutsumuksen heräämistä ja taidepiirejä.
Garth Greenwell: Kaikki mikä sinulle kuuluu (Nemo)
(suomentaja ei ole tiedossani)
Tätä kirjaa on kutsuttu The homoromaaniksi. Pakko todeta asian laita itse.
Maria Peura: Tunkeilijat (Teos)
Maria Peura on kirjailija, jota minun on jo pitkään pitänyt lukea, mutta ... niin ... tiedättehän. Tunkeilijat on novellikokoelma, jonka haluan ottaa mukaan novellihaasteeseen. Tunkeilijoiden teemana on rajojen ylittäminen ja rajat, jos mitkä kiinnostavat aina useammassakin enememän ja vähemmän konkreettisessa merkityksessä.
Zadie Smith: Swing Time (WSOY)
(suom. Irmeli Ruuska)
Zadie Smithin edellinen romaani NW (suom. Risteymiä) oli melko vaativa, etten sanoisi jopa sekava kokonaisuus. Vaikka arvostkinkin sen kokeellisuutta, oli siihen vaikea päästä sisään. Smith on kuitenkin yksi niistä kirjailijoista, joilta haluan lukea kaiken hänen kirjoittamansa.
Swing time on kertomus ystävyydestä, musiikista ja juurista. Sen myötä matkataan Lontoosta Afrikkaan.
Lupaavalta kuulostaa. Let's swing.
Hanya Yanagihara: Pieni elämä (Tammi)
(suom. Arto Schroderus)
Hanya Yanagiharan romaani A Little Life on ollut kirjahyllyssäni jo vuoden verran. Kerran olin jo alkamassa sitä lukeakin, mutta Ferranten Napoli-sarjan 2. osa vei silloin voiton järjestämässäni leikkimielisessä sokkoäänestyksessä.
Olen kuullut usemmaltakin, että Pieni elämä herättää paljon tunteita. The New Yorkerin mukaan se "vie järkesi, jäytää sydäntäsi ja kaappaa elämäsi hallinnan." En ole varma, olenko valmis moiseen tai ainakin tuntuu, että kirjan lukemisen pitäisi osua erityisen soveltuviin hetkiin. Nimenomaan hetkiin, koska Pienessä elämässä on 850 sivua.
Otin Pienen elämän tähän listalle mukaan, kun en voinut sitä poiskaan jättää. En kuitenkaan uskalla vannoa, että saisin sen kevään kuluessa luetuksi. Joskus kylläkin.
Joskus. Mikä ihana sana.
Voi, meille on tulossa hieno lukuvuosi!
VastaaPoistaNiin on. Just kun edellisestä hienosta lukuvuodesta selvittiin. :D Lukijan elämä on ihmisen parasta aikaa :D
PoistaJoskus on sanoista parhain, koska se kattaa kaiken. Käytän kovin usein. Miksiköhän?
VastaaPoistaIhana kooste; tekisi mieli tehdä ehtiessäni (JOSKUS!) samanlainen. Olen kirjoittanut kalenteriini vasta kolme tämän vuoden TBR-kirjaa: Kangin Vegetaristi, Lehmusveden Vainikkala ja Saarron Kuoleman kuukausi. Ihme kattaus, mutta jotakin kuitenkin.
Mutta runokirjoja on jo varattu kirjastosta! :-)
Eiks vaan. Niin ihana sana. Joskus ehtii kaiken, vaikka tänään on vähän kiire. :D
PoistaVegetaristi olis munkin listalla, mutta menin sen jo lukemaan. Se on kyllä kova kirja. Huh! Noi sun kaksi muuta ei sano mulle mitään. Häpeän.
Joo mä hain tänään kans pari runokirjaa ja sit myös Säkeilyvaaran. Olen jo siihen ihan rakastunut. Kiitos.
Mullakin on listalla Yanagihara ja Smith. Bad Feminist kiinnostaa kovasti ja äiti tuossa huutelee Donnerin perään, miksen minäkin! :)
VastaaPoistaÄitille terveisiä!
PoistaMuakin tuo Pieni elämä kiinnostaa, mutta tosiaan se on kyllä paksu ja sit ne kaikki tunteet. Johan tuota olen tuon kanssa vuoden verran arponut, että saa nähdä miten käy.
Smith on mulle aina tapaus. Odotan kovasti. Bad feminist on varmasti herkku.
Kiitos.
Muutama sama. Ainakin Haahtela ja Yanagihara löytyvät minultakin listaltani. Siltä ties kuinka pitkään luonnoksissa roikkuneelta, joka ehkä _joskus_ tulee julki. Tai sitten ei. :D
VastaaPoistaNuo kaksi on varmaan monen listalla ja mikäs sen parempi, saadaan niistä sitten enempi bloggauksia. Mitäs jos nyt vaan julkaisisit sen sun listan. Kiinnostais näes. Kiitos.
PoistaPieni elämä oli ainoa listaltasi, jonka olen aikonut lukea. En tiedä mistä se tupsahti omalle listalleni, jonka tein jo viime vuonna. Ferranten 2. osa on sillä listalla myös ja toivon hartaasti, että se olisi ensimmäistä parempi.
VastaaPoistaMai voin luvata, että Ferranten 2. osa on ihan jotain muuta kun ykkönen. Erityisesti kirjan jälkimmäinen puolisko ja puhumattakaan sitten kolmosesta (josta haudoin parhaillaan kirjoitusta luonnoskansiossa).
PoistaLuulen, että Pieni elämä voisi olla sinun kirjasi. Saattaisipa tuo olla minunkin. Jännää. Kiitos.
Hyvät tärpit. Minulla on mennyt Nemo ihan ohi, tuo Greenwellin kirja on kiinnostanut National Book Award -ehdokkuudestaan lähtien, joten kiva, että suomennetaan!
VastaaPoistaMulla on Laura luultavasti sama, että tuota kautta siitä ensimmäisen kerran kuulin. Yritän nyt kovasti pitää itseäni kurissa, kun tietty haluun lukea myös kaikki suomalaiset klassikot ja kaikki oman hyllyt lukemattomat kirjat ja kaikki ulkomaiset uutuudet ja vanhat suosikit ja sitten kaikki ne, jotka haluan lukea uudestaan + hirveesti novelleja ja runoja. :D Kiitos.
PoistaOi-joi-joi. Täälläpä oli taas seireeni virittänyt verkkonsa. Jospa edes jonkin näistä. Bad feminist. Kuulostaa niin hyvältä. :)
VastaaPoistaMitä lienen levitellyt reikäisiä verkkoja. Ai niin, niinhän ne verkot yleensä. :D Bad Feminist, juu Elina, se me luetaan ja ruoditaan. Ihan mahtia, että saadaan se suomeksi. Voi kun saatais suomeksi (tai edes jollain muulla kielellä) lisää aikaakin. Kiitos.
PoistaEn ole jaksanut vielä kunnolla paneutua kevään antiin.... Jörkka kiinnostaa, Haahtela myös... Kai tuo Kaajakin on luettava, sen verran raisu oli Muodonmuuttoilmoitus. Kirjastolainana minulla on HHhH, mutta se on niin pientä fonttia etten tiedä jaksanko tihrustaa - katsotaan. Jotenkin nyt kiinnostavat myös muut kuin uutuudet!
VastaaPoistaToi on niin mahtava, kun tossa kannessa lukee isolla pelkkä Jörn. Tulen siitä aina hyvälle tuulelle, kun sen näen.
PoistaKaajan romaania olen odottanut siitä asti, kun joku tiesi kertoa sen olevan tulossa. Voi harmi, jos HHhH kaatuu fonttiin, se on niin loistava teos. Rankkasin sen vuoden 2015 parhaaksi käännöskirjaksi. Kiitos.
Tuo Binet'n kirja voisi mielestäni ilmestyä esim. nyt heti. T. Fani
VastaaPoistaJep. Se kiinnostaa mua niin paljon, etten uskalla edes ajatella. Kiitos!
PoistaAh, Leda, yksi viime aikojen suosikkimyyteistäni! Laitan listalleni, siihen yhä edelleen lukemattoman Muodonmuutosilmoituksen viereen.
VastaaPoistaKun laitetaan yhteen Leda + Kaaja, niin luulenpa, että tulos on erittäin kiinnostava. Kerro mulle, kun olet lukenut Muodonmuuttoilmoituksen. Haluun heti tietää, mitä tykkäsit. Kiitos
PoistaVoi kun hauskan listauksen olet taas saanut pukattua ilmoille. Kyllä Suomeen aina yksi Donner tarvitaan sanomaan, ett ollaan perse :) Hän on jo pelottavan vanha, kuka sen sitten sanoo kun hän ei ole sitä sanomassa. Laurent Binet, oui merci!
VastaaPoistaNiinpä Leena, aina pitää olla yksi Donner tai ollaan pulassa. No, en nyt oikeasti ole mikään Donner-asiantuntija, mutta tykkään kyllä siitä, että hän sanoo niin kuin ajattelee (tai siinä käsityksessä ainakin olen).
PoistaJa kyllä ilahduttaa, että olet mukana Binet-jengissä. Saapi nähdä, mitä hän on Barthesin päänmenoksi oikein keksinyt. Kiitos!
Odotan erityisesti Haahtelan, yhden lempikirjialijani, uutukaista innolla. Olen ajatellut lukea nyt enemmän vanhempaa kirjallisuutta, mutta ainakin Haahtela on pakko saada heti pian ilmestymisen jälkeen luettavaksi. Sait kyllä kiinnostumaan tuosta Pieni elämä -kirjastakin. Mutta mikä sivumäärä järkälekammoiselle! :-D
VastaaPoistaAika moni on viime aikoina sanonut aikovansa lukea vanhempaa kirjallisuutta. Mahtaneeko johtua tästä Suomen juhlavuodesta? Ja kieltämättä muutamakin suomalainen klassikko on nyt alkanut kummasti kiinnostaa. Nähtäväksi sitten jää, miten käy asian toteutuksen kanssa.
PoistaToivottavasti Haahtelan kirja täyttää odotuksesi. Taiteilijakutsumukset ja taidepiirit on kiinnostavia aiheita ja odotan, miten Haahtela on niitä käsitellyt. Kiitos.
Onpa kiinnostavia tärppejä! Mua vähän on alkanut ahdistaa kaikki mielenkiintoiset uutuuskirjat joita alkaa putkahdella, koska tuo Alastalon salissa on edelleen menossa :D ja lisäksi muut blogattavat joihin olen sitoutunut (ehkä en ole haasteihmisiä kun näin ahistun, heh). Mutta kiitos tuosta Greenwellin kirjan maininnasta, en ollut vielä törmännyt ja vaikuttaa ehdottomasti sellaiselta, johon pitäisi perehtyä. Luin jonkin kustantajakuvauksen alkukielisestä versiosta ja tuntui lupaavalta. Suomentaja olisi sskk:n sivujen mukaan Juhani Lindholm, mikä sekin olisi hyvä juttu.
VastaaPoistaTuo sun Alastalo-projekti herättää mussa suurta kunnioitusta. Olet kyllä aikamoinen!
PoistaPlease älä ahdistu haasteista, niiden kuuluu olla mukava lisä lukemiseen. Mulla meni viime vuonna parikin haastetta ihan penkin alle, kun kiinnosti lukea jotain ihan muuta kuin niihin haasteisiin sopivaa.
Huomasin tuon Greenwellin kirjan tulossa olevan suomennoksen Pajtim Statovcin instafeedistä ihan sattumalta ja tein samantien siitä varauksen (vielähän se tosin ei ole ilmestynyt). Lisään Juhani Lindholmin suomentajaksi. Sehän on tosiaan aivan mahtavaa. Lindholm on suomentanut esim. Wallacea, joka ei taatusti ole helpoimmasta päästä ja hieno oli Kummatukkaisen tytön suomennos. Kiitos.
Kiinnostavia kirjoja ja Tammen keltaisten lisäksi ei juurikaan samoja kuin mitä itse olen ajatellut lukevani. Nyt kyllä kiinnostuin teoksista. Mietin Ruskeita tyttöjä juurikin, että lukeako vai ei: välillä on kiinnostavaa lukea hänen ajatuksiaan, välillä taas tulee fiilis, että en tiedä, haluaako hän minun niitä lukevan.
VastaaPoistaMari, luulen, että tiedän tuon fiiliksen. Vaan minkäs se Koko Hubara sille mahtaa, jos me vaan otetaan ja luetaan hänen kirjansa. Tulee kyllä olemaan mielenkiintoista seurata kirjan vastaanottoa. Diggaan Hubaraa (noin enimmäkseen).
PoistaBad Feminist on niin hieno. Ristiriitainen, paikoin, mutta niin riemukas, raju, älykäs ja upea. Olen lukenut kaksi kertaa englanniksi mutta aion ehdottomasti lukea myös käännöksen, osin juuri myös suomentajan vuoksi. Haahtela ja Smith kiinnostavat hurjasti myös.
VastaaPoistaApua Helmi, nyt kyllä ruokit innostustani niin, että miten tässä nyt malttaa odottaa. No, eipä ole paljon vaihtoehtoja. :D Haahtela on kyllä maailman paras Haahtela, vaikka hänen kohdallaan tarviin tiettyä mielentilaa tai niin, että tietty mielentila edesauttaa suuresti Haahtelan kirjoista nauttimisessa.
PoistaSwing time tulee olemaan ensimmäinen Smithiltä blogiaikana lukemani kirja.
Kiitos!