Siirry pääsisältöön

Jeanette Winterson: Why be happy when you could be normal? * * *Prideviikkopostaus

Brittiläinen Jeanette Winterson (s. 1959) on tuttu useimmille kirjallisuutta yhtään seuraaville, sillä erityisesti hänen esikoisromaaninsa Oranges are not the only fruit (1985, suom. Ei appelsiini ole ainoa hedelmä, Bazar 2007) on saanut suosiota ja näkyvyyttä ympäri maailman. Winterson on muokannut tästä romaanista myös BBC:lle televisiosarjan, joka voitti ilmestymisvuonnaan arvostetun BAFTA-palkinnon. Itse luin tämän hänen esikoisteoksensa jo 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa ja se, että teos suomennettiin vasta vuonna 2007 tuli minulle aikamoisena yllätyksenä, kun suomennoksen vuosilukua etsiskelin tätä postausta varten.

Siinä missä Oranges on fiktiivinen tai tarkemmin ottaen puolifiktiivinen tarina on Why be happy When You Could be Normal? omaelämäkerrallinen kehityskertomus Wintersonin elämästä tyyliin "näin ne asiat oikeasti menivät."

Why be happy on järkyttävän kiinnostava teos, jossa Jeanette etsii identiteettiään ja juuriaan sekä pyrkii pääsemään selville, kuka hän oikein on. Hänen tapansa tarkastella omaa elämänhistoriaansa on häkellyttävän tarkka, säälimätön ja rehellinen. Hän päästää lukijan sisälle omaan elämäänsä, jota lapsuus- ja nuoruusvuosina hallitsi yltiöhelluntailainen ja ankara Mrs Winterson, joka koristeli vessanseinätkin raamattusitaateilla ja johon Jeanette pitää kautta kirjan etäisyyttä käyttämällä hänestä juurikin edellä mainittua ilmaisua. Kirjasta löytyy myös Mr Winterson, mutta vaimonsa persoonasta johtuen hän jää enempi taustahenkilöksi.

Mrs Wintersonin tunnuslause voisi olla: jos se on hauskaa se on syntiä tai ainakin väärin. Muistelmissa hänestä piirtyy kuva ankarana ja heltymättömänä ihmisenä, joka ei hyväksy muita näkemyksiä asioista kuin omansa. Ihmiselle hyväksi on normaali ja normaalin määrittää Mrs Winterson. Kun Jeanette kertoo olevansa onnellinen naispuolisen rakastettunsa kanssa Mrs Winterson vastaa jäätävästi: Why be happy when you could be normal?

Jeanette oli yksinäinen lapsi, jolle uskollisinta ja luotettavinta turvaa tarjosivat kirjat. Hän vertaakin omaa adoptiolapsen asemaansa kirjaan, josta puuttuvat alkusivut. Why be happy tihkuu vahvanektarista rakkautta kirjallisuutta kohtaan ja osoittaa, miten valtava merkitys kirjoilla voi ihmiselle olla. Pikku hiljaa sanat alkavat muodostaa siltoja ja nakertaa hiljaisuutta.

Words are the part of silence that can be spoken.
[...]
A book is magic carpet that flies you off elsewhere. A book is a door.

Jeanetten muistelmat sisältävät useita rangaistuksiin liittyviä kohtia, joista lukiessa tekisi mieli kuristaa Mrs Winterson.  Henkimanauksen ohella yksi ehdottomasti raakalaismaisimmista teoista on, kun Mrs W polttaa Jeanetten omilla rahoillaan ostamat kirjat. Paradoksaalista kyllä tämä teko ajaa Jeanetten entistä vahvemmin kirjojen ja kirjoittamisen pariin ja jos Mrs Wintersonin tarkoituksena oli Jeanetten kirjat polttamalla erottaa hänet kirjoista oli vaikutus täysin päinvastainen.

Why be Happy osoittaa, että ihminen ei pysty määräämään toisen ihmisen elämästä ja siitä, miten tuon toisen ihmisen pitäisi elää. Yrityksenpuutteesta Mrs Wintersonia ei voi syyttää, sillä hän muutti jopa Jane Eyren loppuratkaisun niin että hän pani Janen valitsemaan romanttisvaarallisen Mr Rochesterin sijasta kirjan hyviksen St. John Riversin.

Why be Happy on Jeanetten matka itsekseen läpi olosuhteiden, jossa hän on adoptioäidilleen jatkuvasti vääränlainen ja tämä muistuttaakin usein, että paholainen sai hänet valitsemaan lapsen väärästä kehdosta. Jeanetten ensimmäinen "virhe" oli hänen sukupuolensa, sillä Mrs Winterson olisi mieluummin adoptoinut poikalapsen.

Wintersonin romaani keskittyy pitkälti Jeanetten lapsuuskokemuksiin, mutta siinä käsitellään myös Jeanetten elämää aikuisena, jolloin hän joutuu kyseenalaistamaan ne rakennelmat, joiden varaan hän on elämänsä rakentanut. Vero, jonka Jeanette joutuu maksamaan siitä, että hän ei ole saanut lapsena hyväksyntää on korkea ja Jeanette päätyy yrittämään itsemurhaa.

Why be Happy on rankoista kuvauksistaan huolimatta (tai niiden takia) varsinainen voimakirja, joka todistaa, että ihmisellä on uskomaton kyky selviytyä. Kaikille niille, joiden lähipiiri ei hyväksy heidän seksuaalista suuntautumistaan tämä kirja antaa uskoa ja luottamusta, että kaikki kyllä loppujen lopuksi järjestyy. She could do it. You can do it.





Jeanette Winterson: Why be happy when you could be normal? (2011)
230 sivua
Kustantaja: Jonathan Cape


Helmet lukuhaaste, kohta 36 Elämäkerta tai muistelmateos


Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiva kuulla Hannele. Yllätyin, miten valtavan hieno teos tämä on.

      Poista
  2. Olen katsellut tätä kirjaa vähän sillä silmällä, että lukisin tämän joskus. Harmillisesti en ole löytänyt tätä kirjastoista, joten pitänee harkita omaan hyllyyn hankkimista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmet-kirjastosta tämä ainakin löytyy, koska sieltä sen lainasin. Rikhardinkadun kirjastossa tämä osui silmiini palautettujen kirjojen joukossa ja sitä ennen en ollut tästä kirjasta edes kuullut. Suosittelen vahvasti ja uskon, että esim. juuri sinä pitäisit tästä.

      Poista
  3. Hieno kirja pride-viikolle! Meillä oli joskus lukupiirikirjana tuo Ei appelsiini ole ainoa hedelmä. On jonkinlainen epämääräinen vaikutelma, ettei se ollut niin hyvä kuin olisin toivonut, mutta harmillisesti en ole kirjoittanut siitä mitään muistiin (sen on siis täytynyt olla yli 4 vuotta sitten, ennen blogini perustamista). Pitäisi varmaan antaa Wintersonille uusi mahdollisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wintersonin kirjat ei mun mielestä ole helpoimmasta päästä rakenteensa puolesta. Tosin en ennen tätä kirjaa ollut lukenut häneltä mitään vuosiin. Nämä muistelmat ovat selkeää suoraa vahvaa kerrontaa. Tekisi mieli käyttää muotisanaa 'huikea.' Hups, käytin jo :D

      Poista
  4. Tällä kirjalla on kyllä hyvin valittu nimi!

    VastaaPoista
  5. Tämä on kiinnostanut siitä lähtien kun luin Ei appelsiini ole ainoa hedelmän. En vain ole saanut aikaiseksi tarttua. Winterson osaa käsitellä uskonnollisen väkivallan ja vallan käytön teemoja aika taitavasti.

    On niin kivaa kun blogit ja sosiaalisen median kanavat täyttyvät nyt Pridesta. Näitä on niin mukavaa lukea. Antoisaa Pride-viikkoa sinullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Winterson on kyllä taitava ja tämä kirja on suorastaan ihonalainen. Suosittelen vahvasti.

      Tosi paljon on tänä vuonna pride näkynyt, joka on ilahduttavaa. Omat suunnitelmat on jääneet työkiireiden alle, mutta yritän vielä, että sunnuntaille saisin yhden postauksen. Nautiskellaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän