Siirry pääsisältöön

Leskenlehtiuutisia ja Jumalan universaali kaukosäädin - Teemu Helle: Kahden kaupungin runot

Mitä yhteistä on Rodoksella ja Riihimäellä? Kummassakin on rrrr ei ole oikea vastaus, vaikka pitääkin paikkansa. Tässä haetaan nyt muuta ja se muu, melkein ammuu, on se, että kumpikin näistä kaupungeista löytyy Teemu Helteen runokokoelmasta Kahden kaupungin runot.

Ja sinulle, joka olet matkaopas, varoituksen sana. Ota huomioon, että sinua kuuntelevien turistien joukossa saattaa olla runoilija, joka ikuistaa sinut ja ulkoa opetellut puheesi osaksi runojaan niin että nähtävyyspuheesi jatkuu paikoissa, joista et voi tietää.

Kahden kaupungin runot on hyvä astinlauta runouden maailmaan. Tekisi mieleni kirjoittaa, että nämä runot ovat tolkun runoja, mutta jään epäröimään tolkku-sanaan liittyviä sivumerkityksiä. Joka tapauksessa Helteen runot ovat helposti vastaan otettavia, mikä ei tarkoita, etteikö niistä löytyisi myös al denteä.

Ennen kuin sanon yhtään enempää haluan esitellä rouva Lahtisen, jonka vankka varjo heittyy Kahden kaupungin runojen päälle, vaikka hänen esiintymisensä tässä kokoelmassa jää vain pariin runoon. Sekin on mainittava, että olen varma, että rouva Lahtisella on suonikohjuja, vaikka sitä ei suoraan kerrotakaan. Mutta rouva Lahtinen siis menee kevään kanssa naimisiin ja on varustautunut erinäisiin kohtaamisiin kantamalla laukussaan "romanttista tiiliskiviromaania", joka tarpeen tullen käy lyömäaseesta.  Nerokasta ja pakko tunnustaa, että tämä paksujen romaanien käyttökelpoinen puoli on minulla jäänyt varsin vähälle huomiolle.

Kahden kaupungin runoissa Isä meidän -rukous kirjoitetaan uusiksi. Ideana tämä ei ole tuoreimmasta päästä, mutta toteutus on siitä huolimatta varsin herkullinen.

Ja anna meille meidän kuolemamme anteeksi
Candy Crush Soda Sagassa,
niin kuin mekin elämän annamme niille, jotka liian monta kertaa
ovat Candy Crush Soda Sagassa kuolleet
Näistä runoista löytyy aurinkolomamatkaajille tuttua kuvastoa, jonka tuttuuden Helle vieraannuttaa paljastaakseen sen ytimen
Päivät kalpeita katuja vieri vieressä
auringon arkkitehtuuria, fasadeja
vähissä vaatteissa fasaaneja
Rannalla tiheästi rinnakkain aurinkoa ottavat ihmiset vertautuvat katuihin ja ihosta, jota aurinko polttaa tulee julkisivun kaltainen, (uros)fasaanin koristeellisuutta muistuttava pinta. Skannaavalta mieskatseeltakaan ei vältytä, sillä "hiekkapedillä ruotsalaiset ellit häviävät Taurus-vuorille / satanolla!" Kuin vastapainoksi edelliselle paljastetaan toisaalla totuus suomalaisesta maskuliinisuusuhosta ottamalla vauhtia Tuntemattomasta sotilaasta

kaks yhtä vastaan kovat jäbät pärjää
vitun varmasti, sillä suomalainen mies
vastaa kymmentä puutarhatonttua
ja kännissä yhtätoista

Kahden kaupungin runot sisältävät tarkkoja ja riemukkaita oivalluksia, joissa totuttu ja tavallinen saa uuden muodon joko kielellisen leikin tai muun tarkastelun kautta. Ovisilmä iskee silmää, sairaalan lähistöllä olevan suojatien valkoiset viivat merkkaavat arkunkansia, leskenlehdistä luetaan uutisia ja Jumalan työsuhde-etuihin kuuluu universaali kaukosäädin.

Viihdyin Helteen runojen seurassa mainiosti. Osasyynä tähän oli varmasti se, että tämä kokoelma synnyttää tunteen hallinnasta ja juurtumisesta. Nämä runot istuvat minua vastapäätä ja me keskustelemme ja on hetkiä, jolloin tasa-arvo toteutuu.




Teemu Helle: Kahden kaupungin runot
72 sivua
Robustos (2018)



Runokokoelma saatu runoilijalta itseltään. Kiitos!

Kommentit

  1. kuulostaa mielenkiintoiselta, ei löytynyt Göteborgin kirjastosta, vaikka paljon suomalaista onkin. Nyt taas mukana suomalaisessa kirjakerhossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi. Robustos on pieni toimija kirja-alalla, joka selittänee asian.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän