Siirry pääsisältöön

Meursault Kiinassa - A Yi: Täydellinen rikos

Minulla oli tylsää, joten päätin tappaa koulukaverini.

Kiinalaisen A Yi:n romaani Täydellinen rikos ei ala edellä olevalla lauseella, mutta se voisi hyvin niin tehdä.

Vaikka teoksen nimessä mainitaankin rikos, kyseessä ei ole millään tapaa perinteinen rikosromaani, vaan eksistentiaalinen trilleri, joka muistuttaa Albert Camus'n Sivullisesta.

Perinteisen dekkarin jännite perustuu kysymykseen teon tekijän identiteetistä. Täydellisessä rikoksessa sen sijaan tiedetään alusta asti, kuka on syyllinen ja etsitään sen sijaan vastausta siihen, mikä saa päähenkilön, 17-vuotiaan pojan, tappamaan koulukaverinsa. Kun tämän kysymyksen on esittänyt voi saman tien varautua siihen, että mitään yhtä vastausta ei kenties ole edes olemassa ja juuri tämä tekee Yin romaanista niin piinallisen kokemuksen ja lähentää nuorukaisen yhteyttä Sivullisen päähenkilöön Meursaultiin.

Millainen on ihminen, joka kylmäverisesti tappaa koulukaverinsa ja työntää tämän ruumiin pää edellä pesukoneeseen? Voiko tekijä olla syyntakeinen? Jos hän ei sitä ole, häntä ei tietenkään voida pitää samalla tapaa vastuussa teostaan kuin syyntakeista ihmistä. Syyntakeettomuutta voisi käyttää selittävänä tekijänä, jonka avulla silmitön väkivallan teko voitaisiin tehdä ymmärretymmäksi poikkeustapauksena.

Onko nuorukaisen teko kapinaa yhteiskuntajärjestystä vastaan? Yi ei luo pojan teolle minkäänlaisia selittäviä olosuhteita, joista käsin tekoa olisi mahdollista tarkastella. Olisi houkuttelevaa ajatella, että kyse on siitä, että kun elämä ei tuota minkäänlaista tyydytystä, katsoo nuorukainen oikeudekseen ryhtyä kapinaan ja hankkia merkitystä elämäänsä tekonsa kautta. Vaikka teko sinänsä olisi edelleen yhtä lailla tuomittava, olisi tämän ajattelutavan myötä varsinaiseksi syylliseksi mahdollista asettaa yhteiskunta, joka on sulkenut nuorukaisen ulkopuolelleen.

Edellinen on kuitenkin toiveajattelua. Esseessään Räyhähenki ja pyhimys Tommi Melender kirjoittaa, miten hän nuorempana tulkitsi Meursault'n olevan kapinallinen, mutta miten hän lukiessaan Sivullista myöhemmin uudelleen ei enää löytänyt samaa kapinahenkeä. Ajatukseni Yin romaanin päähenkilön suhteen ovat käyneet saman kehityskaaren ja huomaan, että nuorukaisen teon tulkinta kapinaksi olisi itse asiassa lohtuajattelua. Se olisi pyrkimys antaa selitys teolle, jonka tarkempi tarkastelu osoittaa, että mitään selitystä ei ole olemassa.

Melender jatkaa, että Meursault'n "olemassaolo on tyhjää, mekaanista, unenomaista". Sama kuvaus pätee Täydellisen rikoksen nuorukaiseen. Alunperin hänen tekoaan on motivoinut ajatus teon jälkeisen pakomatkan synnyttämästä jännityksestä, mutta todellisuus osoittaa tämän ajatuskulun ennen pitkää pätemättömäksi. Vaikka nuorukainen aluksi kokee elämänsä muuttuvan kiinnostavammaksi, kun hän pakenee häntä jahtaavia poliiseja, käy tästä syntyvät jännityksen ja merkityksellisyyden tunteet nopeasti tyhjiksi. Kuvitelmat pakomatkasta osoittautuvat suureellisemmiksi kuin todellisuus.

Yin romaanin teini-ikäinen nuorukainen ei halua välttää tuomituksi tulemistaan. Hän päinvastoin haluaa edistää oman kuolemanrangaistuksensa toteutumista. Silvia Hosseini kirjoittaa sivullisuutta käsittelevässä esseessään, että "Meursault [...] ei suostu katumaan, koska häntä ei kaduta, vaikka hän siten voisi välttää kuolemantuomion. Hän ei suostu esittämään tunteita, joita hän ei koe."

Hosseinin sanat kuvaavat erinomaisesti Yin romaanin päähenkilön suhtautumista hänen tekemäänsä rikokseen. Vaikka nuorukainen aluksi suostuu toimimaan oikeudessa, kuten hänen asianajajansa neuvoo häntä tekemään, hän ei halua jatkaa teeskentelyä, vaan tarjoaa mieluummin itsensä syyllisenä oikeuslaitokselle. Oikeudenkäynti näyttäytyy hänelle teeskentelynä, josta hän haluaa sanoutua irti. Hän ei halua pyrkiä vaikuttamaan tuomioonsa esittämällä katumusta, jota hän ei tunne.

Täydellinen rikos on eksistentiaalisesti kompleksinen romaani, joka ei suostu tyydyttämään lukijaansa. Vaikka nuorukainen on vastenmielinen ja hänen tekonsa kamala en osaa tuntea häntä kohtaan erityisiä vihan tai inhon tunteita. Näin syntyy mielenkiintoinen paralleeli nuorukaisen tunteettomuuden ja lukijan häntä kohtaan puuttumatta jäävien tunteiden välille.




A Yi: Täydellinen rikos
166 sivua
Xiamian, wo gai gan xie shenme (2012)
Suomentanut Rauno Sainio
Aula & Co. (2020)

Kiitos kustantajalle kirjasta!




Silvia Hosseini: Mitä sivullisuus tarkoittaa? Teoksessa Pölyn ylistys (Savukeidas 2018)
Tommi Melender: Räyhähenki ja pyhimys. Teoksessa Onnellisuudesta (WSOY 2016)

Kommentit

  1. Mää varasin tän kirjastosta. Mielenkiinnolla ootan, että minkälainen mun lukukokemus sitten on!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post