Siirry pääsisältöön

Alissa Nutting: Unclean Jobs for Women and Girls




Lukijaelämän parhaimpia asioita on, kun löytää uuden kirjailijan.

Viimeaikaisin löytöni on Alissa Nutting. En enää muista, mitä kautta sain hänestä tietoa, mutta varasin kirjastosta hänen novellikokoelmansa Unclean Jobs for Women and Girls.

yleisö1: ai novelleja, hyi hyi hyi. en kyllä ikinä lue novelleja.
yleisö2: en tykkää novelleista, kun just kun pääsee tarinaan sisään se loppuu jo.

En tiennyt myöskään, mikä minua odottaisi, kun Nuttingin kirjaan tartuin. Hyvä niin, sillä tulin yllätetyksi aivan housut kintuissa. Jo ensimmäisen novellin (Dinner) ensimmäinen lause antoi osviittaa, että tulossa ei ole tavallisinta.

I am boiling inside a kettle with five other people.


Realismi. Hylätty.

Muita kiinnostavia novellien aloituslauseita:

 I'm expected to have anal sex with the winning contestant on the moon. (Pornstar)

Jonkin sortin hard core. Lisätty.
Settings in places / in genre.

When space on Earth became limited, it was declared all people had to host a complex organism on or inside their bodies. (Ant Colony)

Scifi-viba. Lisätty.



Aluksi olin hämmentynyt. Navigaattorini oli epävarma ja sekoili hädissään.

Sitten. Yhä useammin. Alkoi leimahdella sur-rur-rur-rullealistinen feminismi.

Mitä pitemmälle luin, sitä nerokkaammiksi Nuttingin tarinat osoittautuivat. Tätä varmaan voi kuvata ilmaisulla "pääsin imuun".



Suosikikseni nousi novelli Delivery Woman, jonka päähenkilö on nuori nainen, ammatiltaan "itsenäinen ulkoavaruuden tavarakuski". Novellin teemana on äititytär-suhde.

Taas. Aina tuo sama hemmetin suhde. Miten oireellista.

Tavarakuskin äiti on vankilassa kärsimässä 400 vuoden tuomiota. Hän on tehnyt pahoja ja pahempia asioita. Hänet on jäädytetty ja tavarakuski huutaa hänet omakseen ja päättää sulattaa hänet. Kyllähän äiti nyt on muuttunut rangaistusta kärsiessään.

Ei ole. Äidit eivät muutu. Novellin lopussa on hirmuinen käänne.



Pidän Nuttingin kielestä. Se on freshiä kuin varsiselleri aamuvarhaisella torilla, kun vasta ensimmäiset asiakkaat ovat tulossa ostoksille luonnonvalkoisesta langasta kudotut isoreikäiset verkkokassit käsipuolessaan.

His face is normally a smooth, smooth song whose lyrics do not change. (Cannibal Lover)
Tonight, I've prepared mashed sweet potatoes. I'm nervous because they look like the diarrhea of a clown. (Cat Owner) 


Settings in places / in genre / in language. Unclean jobs tulvii mielikuvitusta kuin mainostoimiston yliajalle venynyt brainstormaus.

"Mary Shelleyn ja Grimmin veljesten futuristinen rakkauslapsi" sanoo Kate Bernheimer Nuttingin kokoelmasta sen takakannessa ja jatkaa, että hän haluaa olla Nuttingin avatar.

Unclean jobs on kylpy. Sen vaahto tuoksuu mansikalle ja mädälle.

Se taputtelee groteskeilla kämmenillään ilman hellävaraa. Jos tykkää tietää ihan tasan tarkkaan mitä on lukemassa ei kannata lukea Nuttingia. Jos taas on viehättynyt epävarmuudesta ja oudoista jutuista feministisellä twistandshoutilla kannattaa tämä kirja hankkia käsiinsä oitis.




Alissa Nutting: Unclean Jobs for Women and Girls
171 sivua
Ecco (2018/2010)







Kommentit

  1. Feministinen twistandshout kuulostaa hyvältä :) Vanhat Beatles-kipaleet olivat kyllä hyvin epäfeministisiä. "You know I work all day to get you money to buy you things" - meni vähän aiheen ohi, mutta tuli mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielleyhtymät on aina kiinnostavia. Näissä kertomuksissa tosin ei ole Beatlesistä tietoakaan. Kivaa viikonloppua!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän