torstai 25. kesäkuuta 2020

Aase Berg: Akka / Haggan


Tässä tapauksessa sillä oli huomattavan paljon väliä.

Sillä, miten lähestyin Akkaa.

Aloin lukea Aase Bergin Akkaa ruotsiksi, sillä olin ostanut sen sittemmin koronan peruuttamaa Helsinki Litiä varten, kun suomennosta ei vielä ollut saatavilla. Haggan oli kuumottavasti inspiroivaa luettavaa ja tein paljon muistiinpanoja.

Kukaan ei tunne Akkaa. Hän on naisasialiike [...] Meduusa. Näe kasvoni ja kivetyt.

Laiskuus iski ja helpotin Akan lukemista siirtymällä kuuntelemaan sitä suomeksi, kun se oli suomenkielisenä äänikirjana saatavilla. Kävi nopeasti - suorastaan heti -ilmi, että tämä kirja ei sovi kovin hyvin kuunneltavaksi. Bergin teksti viihteellistyi ja virtasi korvissani Meduusan kasvojaan näyttämättä.

Ei hyvä.

Tässä vaiheessa sainkin jo onneksi Akan suomenkielisenä kirjastosta. Luin jonkin aikaa sekä suomeksi että ruotsiksi, kunnes heitin ruotsinkielisen teoksen syrjään tietoisena siitä, että käännöksen myötä en tavoittanut samaa kuin ruotsiksi lukiessani.

Akka on Haggania koomisempi. Jos olisin lukenut Bergin romaanin kokonaan suomeksi olisin tuskin pannut merkille esimerkiksi sitä, mikä minua tässä romaanissa lähes eniten kiinnostaa.


Kertojaratkaisu.


Thelma ja Victor ovat naimisissa tahoillaan, mutta rakastuvat toisiinsa. Thelma eroaa miehestään, Victor lupaa erota vaimostaan. Vaan ei eroa. Thelma pettyy ja hänen pettymyksestään syntyy Akka. Vihainen nainen, joka antaa palaa.

On kiinnostavaa, että Berg ikään kuin irrottaa Thelmasta Akan, jotta Thelman kokemat tunteet voisivat tulla kuvatuiksi kaikessa vihassaan. Näin Thelma itse pysyy tavallaan koskemattomana ja raivo löytää ulospääsynsä Akan kautta.



Alunperin Thelman ja Victorin piti kirjoittaa kirja yhdessä, mutta Victor valitsi yhteisen kustannussopimuksen sijaan vaimonsa. Madonnan, kuten Akka häntä kutsuu.

Thelma tarvitsisi kirjoittamista ja niin hänen kylkiluustaan syntyi Akka.


Jag behöver en text att leva i, för i livet är jag levande död.



2010-luvun Giftas. Mene pois Strindberg.


Tyylillisen yleissävyn  ja teemallisen tiivistymän Akalle romaanina asettaa seuraava kuvaus avioliitosta:

Paras lukemani avioliittokuvaus on omaelämäkerta 3096 päivää, jonka kirjoitti itävaltalainen Natascha Kampusch. Hän istui kahdeksan vuotta vaikeasti psyykkisesti sairaan Wolfgang Priklopilin vankina.

Bergin romaanin voin nähdä tämän heti sen alussa esitetyn toteamuksen pitkänä alaviitteenä.



Akka on saanut tarpeekseen naisten ja miesten välillä vallitsevan valtasuhteen epätasapainosta. Hän astuu vihaansa ja julistaa. Hän on hullu nainen menneen rakkautensa ullakolla. Paitsi että hän ei ole hullu. Ei sinne päinkään.

Akka ei ole enää ihminen, hän on katastrofin peilisali. [...] Akka on hologrammi.


Akka on "intelligentti anarkisti". Anarkki. Thelman synkästi salamoiva yö.
Thelman, joka Victorin kanssa eli Thomas Ledinin laulua Tillfälligheternas spel


Vi hade lämnat allt, bara gått vår väg 
Vi följde passionen, dess varje blinda steg
[...]
Vi var två pjäser, som råkat hamnat fel
i tillfälligheternas spel



En yhtä lailla innostunut Lena Anderssonin romaanista Omavaltaista menettelyä kuin monet kanssasisareni. Minua Esterin kuolailu Hugon perään - niin sinänsä taiten kuin se olikin kuvattu - tuppasi haukotuttamaan. Tämä siksi, että keksin aika monta muuta tapaa viettää aikansa paremmin kuin haikailla jonkun egokeskeisen äijän perään.

Anderssonin romaani toki on tärkeä, vaikka se ei olekaan sitä minulle.

Siinä missä Andersson kuvaa yksilön rakkaustuskaa, laajentaa Berg Akan vihan kaikkiin niihin rakenteisiin, jotka luovat kehikon, jonka sisällä asuu Oikea Avioliitto ja Perhe. Ei riitä, että on naimisissa. Ei riitä, että on perhe. Sekä avioliitto että perhe on tehtävä oikein. Vasta sen jälkeen nainen voi levätä.

Sitä aikaa ei tule koskaan.

Arvaat kyllä, mikä pitää huolen siitä, että sitä aikaa ei tule koskaan.



Akassa on paljon vihaista myllerrystä. Onko se hauskaa? Pitäisikö sille nauraa?



Akka kärjistää ja vetää överiksi, mutta totuuden siemen ei lakkaa hiertämästä sen sisuksissa. Siemen ei ole kivi kengässä. Sitä ei voi ravistaa pois.

"Miehet ovat narsistisia pehmoleluja." Akka riiputtaa heitä korvista.



Akka kieputtaa nais- ja miesrooleista aggressiivisen keitoksen, joka ärjymmillään porisee kuin Valerie Solanasin manifesti. Yksityisen - anaisninismin - kautta Berg avaa yleisen näkymän sille näyttämölle, jossa ei taistele metsot, vaan naiset ja miehet.



Aase Berg: Akka / Haggan
Suomentanut Jyrki Kiiskinen
311 sivua
Siltala (2020)



2 kommenttia:

  1. Että tämmöinen kokemus sulla. Aloin kuunnella tätä äänikirjana, mutta en montaa minuuttia kestänyt. En muista lukijaa, mutta ehkä se oli joku hänen äänessään ja painotuksissaan. Eli oikean lukijan valinta äänikirjalle on aivan hirven tärkeä juttu. Ei mulla muuta, hyvää kesää Omppu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää kesää Riitta ❤️

      Itse asiassa kävi niin, että tämän kirjan äänikirjayrityksen jälkeen lopetin äänikirjapalvelun tilaamisen. Suurin osa kirjoista, joista olen eniten kiinnostunut sopii aika huonosti vastaanotettaviksi äänikirjamuodossa. Toki välillä niinkin päin, että teos voi olla äänikirjana suorastaan parempi kuin luettuna.

      Vähän harmitta, että en malttanut lukea tätä kokonaan ruotsiksi, koska siten olisin saanut eniten irti.

      Poista