torstai 11. kesäkuuta 2020

Silja Kejonen: Lähetä minulle ympyrä


Silja Kejosen Lähetä minulle ympyrä palautti mieleeni muiston, jonka olin täysin unohtanut.


Minä ja silloinen paras ystäväni Eija 8 viiva 10 -vuotiaina riitelimme raivoisasti siitä, onko naapurustossa asuvan vanhemman naisen nimi Impi vai Imppi. Hirveä riitä, tuhoava. Sen jälkeen emme puhuneet toisillemme moneen päivään.


Ja tämä muistohan nousi siitä, että Lähetä minulle ympyrän ensimmäisen osan nimi on Impi. Ei siis Imppi. Oletko Eija kuulolla? Olin oikeassa ja sinä olit väärässä.

Ei kenenkään nimi voi olla Imppi - paitsi jos, mutta tuskin kuitenkaan.






Impillä sylissään jäätynyt halko,

vajan takana, läpilaho talo, jossa kaikki kastuu. Herttakuningatar ikkunassa vetinen tukka
niskassa mytyssä,
täytyy föönata uusiksi.



Lähetä minulle ympyrä ei järjesty, ei pysähdy paikalleen. Se pyörii falloksen hallitseman diskurssin läpi kuin herkät napit. Jättää jälkensä niiden kauhisteltavaksi, jotka kyseistä diskurssia hallitsevat.

Näiden runojen esitysmuodossa ei maskuliininen talous juhli. Ne kulkevat juhlavasti ohi sen oven, jonka takana kohoaa niin suurena niin isona niin mahtavana fallosentrinen runoustraditio.

"Runous on voiman ammentamista tiedostamattomasta", kirjoittaa Hélène Cixous teoksessaan Medusan nauru. Kun tiedostamaton on ympyrän muotoinen se ei lopu ei ala. Siinä ei ole Sitä paikkaa. Toisin on neliön muotoisen tiedostamattoman kohdalla, joka kirskuen kolahtelee eteenpäin pungertamalla itsestään esiin sivun toisensa jälkeen. Pysähtymällä välillä, jotta sille ehditään taputtaa.



Yleisradion viimeisin pääkuuluttaja Pentti Fagerholm tuli tunnetuksi lauseesta

Ääneni pitäisi nyt kuulua epämääräisestä suunnasta ja monovastaanotossa sen pitäisi häipyä lähes kuulumattomiin.

Monovastaanottaja ei ole Kejosen runojen ihannelukija. Mitä useammalta kaistalta yhtä aikaa on valmis vastaanottamaan Lähetä minulle ympyrää sitä suuremmaksi nautinto käy.




Maria Matinmikko kirjoittaa runokokoelmassaan Värit: Ilmassa leijuu nakkikeitto

tai jotakin siihen suuntaan. Tästä kyseisestä nakkikeitosta on tullut minulle Juttu, jossa on kyse ihan muusta kuin nakista tai keitosta tai edes leijumisesta. Siihen tiivistyy fallisen diskurssin murtuminen ja mainitsen Matinmikon nakkikeiton tässä yhteydessä siksi, että Kejosen runoissa on paljon nakkikeittoa.

Hyvin maustettua. Hyvin maistuvaa. G niin kuin gourmet.




Et saa kirjoittaa niin, kuten olet tässä tehnyt, sanoo se ääni, jolla on aina mielestään niin kovin painokasta asiaa.

On itsekästä nauttia kielestä ilman että kirjoittaa Lähetä minulle ympyrän teemoista, se jatkaa. Pitää mainita, että äitiys ja koko vanhemmuus on tuhtia tahmaa ja kommunikaatio ihan pirun hankalaa ja että edellä mainitut liittyvät myös toisiinsa ja tekevät kaikesta entistä kimurantimpaa. Ja kun edelliseen vielä lisätään yksinäisyys.


Pitääkö ihmisellä olla joku jolle kertoa kaikki?


                                           Joku jolle soittaa aamulla kello 4.45, jos pahkasta veistetyt jalat

eivät kanna ovelle asti, mikä siinä on kun
                                                            sähkölaskun välissä on aina omenapuun tuhkaa,

                                    nukuttaa, muttei anna nukkua
paino peiton alla,                            pikkutunnit, rommikaramellit, rauhoittavat.


[...]


ja siksi minun täytyy

terapeutti ehdottaa

                             nimetä pelottavia tunteita Dallasin hahmoiksi


Onko terapeutti jotenkin erityisen kiintynyt Dallasiin? Tässä on nyt otettava huomioon myös Jr:n tunteet.

Mainitsin asian. Otin huomioon.




Kejosen runot ovat matka, jota tehdessään on samaan aikaan maantiellä ja perillä.




Silja Kejonen: Lähetä minulle ympyrä
69 sivua
Gummerus (2020)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti