Kate Zambreno: Heroines

I want to fuck the literary universe.

F. Scott Fitzgerald oli paskajätkä. Sen lisäksi hän oli ja on arvostettu kirjailija.

Mainitsin paskajätkyyden ensimmäisenä ja tein sen tarkoituksella. Samalla kaduttaa jo, että paskajätkän nimi on tämän tekstin ensimmäisenä. Onneksi sentään sitä ennen on sitaatti Zambrenolta.

Paskajätkällä oli monia paskajätkäkavereita, kuten mm. T.S. Elliott ja useat muut modernistimiehet. Tyypit, jotka olemme nostaneet kaappien päälle, jossa ne eivät pölyty.



Kate Zambreno käy teoksessaan Heroines väsymättömästi, paikoin suorastaan uuvuttavasti läpi, minkälaisia modernistimiehet olivat. Miten he typistivät vaimonsa. Valvoivat näiden kirjoittamista. Kielsivät yhteiselämästä kirjoittamisen ja jopa minä-promoninin käytön. Kuskasivat vaimonsa mentaalilaitokseen ja suurin piirtein unohtivat sinne.

Modernistimiehet tekivät vaimoistaan kirjojensa henkilöhahmoja. Se mikä oli verta luita lihaa muokattiin omiin tarpeisiin ja vangittiin liikkumattomiksi merkeiksi paperille.

But he was the Great Poet, she merely a sick woman.

Odotin Kate Zambrenon teosta hartaasti. Se seilasi postissa edes takaisin ja kun vihdoin sain sen käsiini olin kirjaimellisesti innostuksesta niin hengästynyt, että aluksi oli vaikea edes alkaa lukea sitä. Varsinkin kun lukeminen lisäsi hengästymistäni.

Haluan Zambrenon sanoja kuin ihmistä. Haluan enemmän.

Heroines ei ole fiktiota, eikä faktaa. Se on henkilökohtaisen kautta kirjoitettua kirjallisuuskritiikkiä. Jos nyt pitää määritellä. Kuka ylipäänsä keksi, että määritteleminen on tarpeen?

Zambrenon tekstissä on niin monia kohtia, kohtia toisensa jälkeen, jotka ovat lähellä villiä sydäntä(ni).

Koko tämä aihepiiri ja kiinnostukseni modernismia kohtaan. Useimmille suomalaisille lukijoille tunnetuimmat modernistivaimot lienevät Zelda Fitzgerald ja Vivien(ne) Eliott, jotka myös kirjoittivat, vaikka heitä vaiennettiin kaikin keinoin.

Pysy nyt siinä naiselle varatussa roolissa tai sinuun lyödään "moral insanity" -leima. Elämänohje suurten modernistien kirjoittaville vaimoille:

live as domestic life as possible

never touch pen, brush, or pencil as long as you live

Patriarkaalinen medikalisaatio. Jos nainen ei ole kuin hänen kuuluu, on kätevää tehdä hänestä hullu. Sulkea pois silmistä, sulkea pois mielestä. Sulkea laitokseen. 

T.S., joka seuraa Vivien(ne)ä muistivihko kädessään. Kopioi vihkoonsa vaimonsa sanoja ja käyttää niitä myöhemmin kirjoissaan tämän tuomitsemiseen.

Modernistimiesten vaimojen sanat heidän miestensä teoksissa. Riisto. Hyväksikäyttö. Tämä kaikki tapahtui todella. Modernismi rakentui mieskirjailijoiden vaimojen ruumiille, heidän miesten näkökulmasta järjestäytymättömälle puheelleen.

Suuret modernistimiehet fetisoivat

hysteeri-

sen/rikon

Modernismi myytin luomisena. Kuka tulee muistetuksi vielä jälkeen päinkin? Kenen käteen annetaan pääsylippu kaanoniin?

Mieskirjalijoita verrataan toisiin, arvostusta nauttiviin mieskirjailijoihin. Ja hupsis! Mieskirjailija livahtaa osaksi mieskirjailijamestarien jatkumoa. Hyvä veli seisoo kaanonin portilla.

Naiskirjailijoilla ei ole vastaavia mahdollisuuksia. Vieläkään. Ei voi olla, koska ei ole naiskirjailijamestareita, joihin verrata, joka taas johtuu siitä, että mestarillisuus on ominaisuus, joka on naiskirjailijoiden ulottumattomissa.

x.x. on uusi Jane Austen. Hmm.

x.x. on uusi Virginia Woolf. Todellakin.
x.x. on uusi Jean Rhys. HMMM.

Kuka naiskirjailija on saanut osakseen luonnehdinnan sukupolvensa tärkein kirjailija?

Piirrä rasti alla lueteltujen suurten amerikkalaisten kirjailijoiden nimen viereen, jos kyseessä on naiskirjailija

DeLillo

Pynchon

Faulkner

Fitzgerald

Roth

Doctorow

Wallace

Kerro, montako rastia sait tulokseksi.

Tekijäfunktio. Zambreno siteeraa Michel Foucault'ta:

"author-function," when one is considered an author, everything is the work, when one is not, it lacks legitimacy.

Jos minulta olisi julkaistu kolme kirjaa tai edes yksi, kaikki nämä blogitekstit olisivat huomattavasti korkeatasoisempia ja mielenkiintoisempia. Eikö olekin jännä?

Erityisesti tila. Tyhjä tila Zambrenon sanojen välissä. Kuinka paljon tyhjässä tilassa voi ollakaan juttua. Miten monella tapaa tyhjää tilaa voi käyttää ja

miten pieni arkinen ostos voi kantaa mukanaan niin paljon

Zambreno kaupassa ostamassa poskipunaa ja huulikiiltoa.


Nars blush Madly

Nars lipgloss Orgasm

En olisi pysynyt järjissäni miesmodernistin vaimona. Tiedän sen siitä, että en oikein pysynyt järjissäni edes 1900-luvun lopun wanna-be-runoilijan puolisona. 

I niin kuin immanenssi.

What is seen as signs of great Artistry in a man can be seen as alarm in a woman's behavior.

Modernistimiehen vaimo - kuten Zeldasta sanottiin - on "täydentävä älykkyys". Hänen tehtävänsä on antaa älykkyytensä Suuren Miehen käyttöön. Tukea. Sietää omaa orjuuttaan. Scott määräsi, että vain hänellä oli oikeus kirjoittaa hänen ja Zeldan elämästä.  Vain hänellä oli oikeus käyttää yhteistä materiaa kirjallisten teostensa pohjana.

Miehen ahdistus on eksistentiaalista. Ahdistunut nainen taas on patologinen tapaus.

Olen ollut hukassa ja eksyksissä bloggaamisen kanssa jo pitkään. Zambrenon Heroines kuitenkin avasi minussa kirjoittamiseen liittyviä asioita tavalla, joka on kokemuksena niin uusi ja valtava, että en ala sitä tässä tekstissä avaamaan, mutta tähän aihepiiriin liittyvä kirjoitus kuplii jo luonnoksena.



Sekalaisia ajatuksia, omia pohdiskeluja. Epävarmuutta. Horjumista. Viimeistelemättömyyden pelkoa. Niin vahva tunne, että olen saapumassa johonkin, jossa olen aina ollut, mutta jossa olemistani en ole tunnistanut. Zambreno sanoittaa tämän kaiken.

Heroines antoi minulle vapauden. Voiko suurempaa olla? Voiko suurempaa pyytää?

Tunnen houkutusta lisätä Zambrenon kirjan rakkaimpien joukkoon. Tehdä näin

Kate Zambreno: Heroines
309 sivua
Semiotext(e) (2012)