Siirry pääsisältöön

Matti Kangaskoski: Johdatus pimeään

Keskellä Matti Kangaskosken runokokoelmaa Johdatus pimeään asuu Marlon Brando, joka tässä yhteydessä tunnetaan paremmin nimellä Walter E. Kurtz.

Joseph Conrad kirjoitti sydämen pimeään ja Francis Ford Coppola muutti sen Ilmestyskirjaksi. Nyt.

Siellä me ollaan: Pimeyden sydämen pimessä ytimessä. Sinne Matti Kangaskoski on meidät taitavasti johdattanut ja sieltä hän johdattaa meidät myös pois.



Kokoelman aluksi runon puhuja paikallistaa itsensä osaksi maailmaa ja näin tehdessään osoittaa, miten se mitä ympärillämme on ja miten me olemme ympärillämme olevan osa ei ole ilmiselvää tahi yksinkertaista, vaan perustuu erinäisille sovituille tavoille, jotka olemme sisäistäneet niin, että usein emme tule niitä edes ajatelleeksi.

Kaikki mikä on jotenkin on ollessaan vain eräs toteutuma tai paremminkin toteutumaksi uskottu ja luotettu. Ollessaan kuten se mikä on, sen oleminen peittää sen, että se voisi olla usealla tavalla toisin. Jokin vaihtoehto on tullut vallitsevaksi, kuten kertomus siitä, että luomisen päätteeksi tuli valo. Olisi voinut tulla pimeys tai mikä tahansa tuhansista valon ja pimeyden väliin jäävistä sävyistä. Olisi voinut tulla jotain parempaa tai jotain vielä paljon huonompaa. Jostakin syystä sitä, joka tuli, kutsuttiin valoksi. Sopimuksenvarainen nimitys sekin.

Johdatus pimeään on itsestään tietoista runoutta, johon yhtyy sen itseyden tiedostamattomuus. Julki tuotu ja julki tuomaton. On se, mikä näkyy ja näkyväisen takainen. Jälkimmäistä on enemmän.

Kangaskosken runot sisältävät paljon sen laatuisia huomioita, jotka tekevät minulle kotoisan olon. Tätä kokoelmaa lukiessani olen vähemmän yksin. Nämä runot harjaavat ulkopuolisuuteni takkuja ja ovat kuin ystävä, jonka lohduttavan viileästä kädestä saan pitää kiinni ja unelmoida, että ottaisimme sormemme ja nostaisimme ne kappelin kattoon, jossa ne kohtaisivat toisensa.



Jos olisin yksin maailmassa, minua ei olisi.


Olla. Ole-massa. Olla massassa olemassa. Olla Ole-massassa.


Johdatus pimeää näyttää maailman perusteet. Näin tämä systeemi on rakennettu. Tässä kohtaa sitä on halkeama. Tässä kohtaa se on keinosaaren kaltainen. Ja tässä se uskottelee, että vain juuri näin voi olla.


Kirjaimia jätetään pois, mutta ne ovat siitä huolimatta läsnä. Alfabeettinen aavesärky. Signifioijien sähköpurkaus. Tanssiinkutsu signifioiduille.

ERO
Ero

 Kuinka pienellä kaikki muuttuu. Kuinka pienellä muutoksella merkitys pysyy samana.



Johdatus pimeään on kielenrakastajien runoutta. Miten kieli niin luonnollinen systeemi suostuu riisumaan vaatekappaleitaan Kangaskosken käskystä ja antaa luonnollisuutensa luonnottomuuden näkyä.

Onko kielellä tunteet tai sisäelimiä? Millä kielellä?



Aivosolujen öinen päivinen jumppakyyditys.

vapaus syntyy 1: todellisuuden käsittämättömän ylitsetulvivan pimeän näystä
vapaus syntyy 2: todellisuuden käsittämättömän ylitsetulvivan pimeän käsittämisestä
vapaus syntyy 3: todellisuuden ylitsetulvivan pimeän käsittäisen ymmärtämisestä

vapus syntyy 4: pimeän käsittämisen ymmärtämisen käsittämisen luovuttamisesta


Saat sen josta.


Johdatus pimeään on abstraktia runoutta, mutta toisin kuin monet muut abstraktit kokoelmat se ei ole minulle kylmää tai käsittämätöntä. Sitä lukiessa ei tunne itseään ensisijaisesti tyhmäksi, vaikka toki tiedostan, että paljon menee tälläkin kertaa (vertaan nyt Kangaskosken edelliseen kokoelmaan Pääkalloneuvottelut) ohi, mutta se tapahtuu niin, että jää tunne, että on moottori/valta/asfaltti/hiekka/milkyteitä, joita kulkemalla löytyy lisää.

On siis voimakas avautuva efekti, joka ei lakkaa. Hillaa hyvä tulee.

On voimakas viehtymys. Päihtymys ja jano. Päihtymyksen jano päihtymiseen päätymisen vastakohtana. Juoda tullakseen selvemmäksi, päihtyä selvittääkseen päätään.


Nabokovin naurua pimeässä. Hah hah haa. InterMilanTekstuaalista. 

Järjestää. Järjestää järjellä järjestää järki.

Luopua. Luopua hitaasti luopua lopusta. Antaa luopumukselle syömälupa lopusta käsin.

luovun ruumistan
luovun mielestän
luovun mielipiteistän



Johdatus pimeään järjestää Matti Kangaskosken entistä vankemmin suomalaisten nykyrunoilijoiden eturiviin. Nämä runot saavat kysymään ja tekevät tutusta vieraasta uutta tuttua. Joskus liike runon sisällä on maksimaalisen pieni. Sen seuraus suurempi kuin mihin ymmärrys kykenee.

Todellakin ja totisesti Johdatus pimeään on Tanssiva karhu -voittonsa ansainnut.



Matti Kangaskoski: Johdatus pimeään
105 sivua
Teos (2020)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän