Katja Raunio: Sinun päiväs koittaa

On tämä kirja aikamoinen pakkaus
usein yhtä uskomaton kuin rakkaus
On hämäystä pinkinhempeä kuori
kun sisältä löytyy mies kuin vuori
Laita siis Finlandia soimaan
kaikumaan yli koko Loimaan


Siis häh! Siis että mitä justiinsa luin?

Toki voin todeta lukeneeni Katja Raunion romaanin Sinun päivä koittaa, mutta mitä varsinaisesti tulin lukeneeksi jaa-a.

Ensin ajattelin, että Sinun päiväs koittaa on suurmieselämäkertapastissi ja on se sitäkin.

Suurmies on Anton Harmaja, josta tulee poliitikko, josta tulee presidentti. Tulee presidentti, jonka valtakausien määrää jatketaan, jotta presidentti Harmajan ei tarvitse irrottaa somaa kättään vallankahvasta ja ehkä myös muista ehdokkaista on hieman pulaa, jos asia sillä ja tällä tapaa halutaan nähdä ja tulkita.

Raunio satiirillistaa Anton Harmajan ja hänen kauttaan monen muunkin poliitikon. Harmaja ei ole kuka tahansa. Hän on kohtalon valittu.

Edes kourallinen raiskattuja naisia ei olisi pystynyt sysäämään Harmaajaa kohtalonsa radalta.

Varsinainen tosimies. Äijä-äijä, joka suhtautuu naisiin usein kalseasti ja suorastaan pilkallisesti. Mitä tulee naisten ja miesten välisiin eroihin kristalloituu Harmajan toksinen ajatusmaailma hänen naistenpäivänä pitämässään puheessa:

Naiset hakeutuvat mielellään hoiva-aloille tai jäävät kotiin hoitamaan lapsiaan. Näin he tyydyttävät luontaista huolenpidon viettiään. Miehet sen sijaan ovat kiinnostuneita tekniikasta ja menestymisestä. He tähtäävätkin naisia useammin yritysten ja yhteiskunnan johtoasemiin. Jo metsästäjä-keräilijöiden yhteisöissä miehillä ja naisilla oli omat roolinsa, joista yksi suuntautui luolan sisälle ja toinen sieltä ulos.

Sinun päiväs koittaa on kehystyyliltään vanhahtava.

Miltä ihmeen kehystyyliltä?

Kehystyylillä tarkoitan sitä, että teoksen jokaisen luvun alussa on muutaman lauseen selitys siitä, mitä kyseisessä kappaleessa tapahtuu.

Joo tottakai. Voin toki avata listää tätä kehystyyli-ilmaisun käyttöä käytännössä. Otan esimerkin sivulta 87, jolta alkaa luku 4., jonka otsikko on: Vapaus ja vapauden loppu. Se on kehystetty seuraavasti:

Luku, jossa Anton Harmajan luonnonrakkaus käy lukijalle pilvetöntä taivastakin selvemmäksi samoin kuin ne harmilliset seikat, jotka piirsivät pisteen tälle luonnon ja ihmisen väliselle lemmensuhteelle.

Kappaleiden kehystäminen on tuttua vanhemmasta kirjallisuudesta ja Raunion romaanissa se tuottaa vanhahtavuutta ja lisää tunnetta siitä, että huolimatta tapahtumien sijoittumisesta 1900-luvun viimeisille ja 2000-luvun ensimmäisille vuosikymmenille tuntuu jatkuvasti siltä, että liikutaan kauempana menneisyydessä.




Sinun päiväs koittaa toteuttaa Matti Pulkkisen näkemyksen romaanista sikana, joka syö kaiken. Sian 469 sivun kokoiseen vatsaan mahtuu täysin fantastisia kuvauksia poliittisesta elämästä ja suhmuroinnista, hyvävelien verkostoista ja epädemokraattisesta vallankäytöstä, kahden miehen välisestä kenties homoerotiikkaa sisältävästä läheisriippuvaisesta suhteesta puhumattakaan kirjallisista keinoista, jotka sisältävät mm. puhelinkeskusteluja ja tekstiä peittäviä mustia palkkeja.



Sinun päiväs koittaa on siitä harvinainen romaani, että sitä lukiessani olen välillä aivan kyllästynyt siinä esiintyviin täysin turhiksi kokemiini jorinoihin, mutta samanaikaisesti luen tätä kirjaa kieli pitkällä ja läähättäen Raunion kerronnan taitavuudesta.

Jo Raunion esikoinen Käy kaikki toteen teki minuun vaikutuksen, joten sinänsä ei ole mikään yllätys, että hän on kirjoittanut tällaisen 7 lottonumeroa oikein -teoksen. Sinun päiväs koittaa on hillittömyydessään pitelemätön tapaus ja kokemus. Siinä arkistovirkailija ryhtyy Anton Harmajan elämänkuvaluojaksi, mutta kuten opimme arkistointi voi johtaa harhaan ja nostaa esiin kysymyksen, mitä yleensä pitäisi arkistoida ja mitä salata, jotta suurmiehestä rakentuu kansakunnan kannalta sopiva kuva.

Myös Harmaja itse luo itsestään kuvaa omissa muistelmarepaleissaan ja "unohtelee" niitä puolia asioista, jotka eivät kiillota hänen persoonaansa.



Hyväosaisuus ja yhteiskunnallinen vaikutusvalta periytyvät.
Niin kuin on Isä, Poika ja Pyhä Henki on Kustaa, Anton ja Godknows Harmaja.
Jälkimmäinen on Anton Harmajan adoptiopoika, joka tietenkin hänkin tarttuu poliitikan höyryävään vallanripaan isänsä ja isoisänsä auki hiihtämiä latuja seuraten.

Raunion romaania lukiessa hyvällä tavalla häiritsee se, että romaanitaiteellisesta fantasmagorisuudestaan huolimatta se taitaa olla ihan lähellä sitä, mitä politiikassa oikeastikin tapahtuu. Ei ole kaunista ei, mutta valta pyhittää kaiken. Luulevat he.

Katja Rauniolle on syytä povata loistavaa kirjailijatulevaisuutta.




Katja Raunio: Sinun päiväs koittaa
469 sivua
Teos (2020)