Siirry pääsisältöön

Katsaus lukuvuoteen 2023


Vuosi 2023 ei ollut lukemisen kannalta kovinkaan hyvä. Luin kyllä, mutta usein jouduin huomaamaan, että lukemiseni oli pintapuolista. Luin ikään kuin tottumuksesta pääsemättä lukemaani sen syvemmälle. Toki ilahduttavia poikkeuksiakin oli, mutta varsinainen lukuhurma löytyi vasta marraskuussa.



Goodreadsin mukaan luin 83 kirjaa ja 20.695 sivua. Osan kirjoista kuuntelin ja muutama teos on vielä kirjaamatta Goodreadsiin, koska teen kirjaukset vasta, kun olen kirjoittanut kirjasta joko blogiini tai instagramiin.

Henkilökohtaisten isojen elämänmuutosten lisäksi lukemiseeni vaikutti se, että olin Tanssiva Karhu -runokilpailun raadissa, ja ehdokasrunokokoelmiin tutustuminen vei aikaani huomattavasti. Näitä kokoelmia en ole kirjannut Goodreadsiin. Jos olisin lukemieni kirjojen määrä kasvaisi useilla kymmenillä.

Keväällä 2023 suoritin avoimessa yliopistossa esseekurssin, joka osaltaan vaikutti siihen, että muulle lukemiselle jäi vähemmän aikaa. Esseitä sitten tulikin luettua ihan kelpo määrä. Mm. Paavolaista, Paasilinnaa, Nyléniä, Melenderiä, Hosseinia, Woolfia.


Koen hirveän vaikeaksi nostaa esiin lukemiani kirjoja, koska se edellyttää teosten asettamista arvorjärjestykseen, joka taas tuntuu epämiellyttävältä vallankäytöltä.

Tässä kuitenkin poimintoja 2023 vuonna lukemistani teoksista erilaisin epämääräisin kriteerein:


Blogin luetuin teksti vuonna 2023:

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan 

*

Ilahduttavia esikoisteoksia:

Jenna Viro: Tuhkimoleikkaus

Miska Valos: Sisäsiisti

Laura Finska: Muut esille tulevat asiat

*

Tuttua, rakastettua, mutta ei niin turvallista:

Deborah Levy: Kuumaa maitoa

*

Pettymyksiä:

Lina Wolff: Riivaus

Jennifer Egan: Piparkakkutalo

*

Henkilökohtaisesti yllättävän tärkeä:

Jamaica Kincaid: Lucy

*

Kaikkien pitäisi lukea:

Sara Al Husaini: Huono tyttö

Lora Lorenzo (yhdessä Baba Lybeckin kanssa): Lola

Mira Aurelia Eskelinen: Aavistus

Torrey Peters: Detransition, Baby

*

Vahvan kerronnan juhlaa:

Tara M. Stringfellow: Memphis

*

Yllättävän kiinnostava tuttavuus:

Catherine Lacey: Biography of X

*

Katse Eurooppaan:

Priscilla Morris: Black Butterflies

*

Kirja, joka ansaitsisi enemmän huomiota:

Satu Taskinen: Luomistyö

*

Sokereita pohjalla:

Édouard Louis: Muutos: metodi

Anu Kaaja: Rusetti

Ocean Vuong: Night sky with exit wounds

Niko Hallikainen: Suuri märkä salaisuus (teksti tulossa)

Pirkko Soininen: Kipulintu (teksti tulossa)



Ja näin vuodenvaihteessa on hyvä vielä vähän kiihottua.


Toivoin joululahjaksi Silvia Hosseinin uusinta kirjaa siinä uskossa, että se olisi esseekokoelma. No, ei ollutkaan, vaan Kirjallisuuden kiihottava historia on tietokirja, jossa Hosseini kartoittaa eroottisen ja pornografisen kirjallisuuden historiaa. 

Teos on taattua Hosseinia, niin luettavaa tekstiä, että ahmin koko kirjan parissa vuorokaudessa yöunieni kustannuksella.

Kirjallisuuden kiihottava historia etenee kronologiseti aikaukausien mukaan. Se alkaa antiikista, jatkuu keskiajan ja renessansin halki valistuksen aikaan ja romantiikkaan ja edelleen surrealismiin, naturalismiin, symbolismiin ja dekandenssiin. Myös modernismin ja postmodernismin ajan kirjalliset seksikuvaukset pääsevät esiin ja lopussa Hosseini tarkastelee myös nykykirjallisuutta.

Kuten kirjallisuushistorioissa yleensä maukkaimmat osat liittyvät menneisyyteen. Sen sijaan nykyaikaa käsittelevä osa vaikuttaa sattumanvaraiselta, joka ei ole niinkään Hosseini vika, vaan johtuu enempi siitä, että tarvittavaa aikajännetta tarkastelun kohteena oleviin teoksiin ei vielä ole.

Kirjasta löytyy monenlaisia haluja ja himoja, mutta samalla se toimii yleisempänäkin katsauksena kirjallisuuden historiaan sekä eri aikojen moraalikäsityksiin. Teos on varustettu kattavalla lähdeluettelolla ja lisätietoja kerrottuun tuovat alaviitteet.



Minulle parasta tässä teoksessa on Hosseinin oma ääni ja hänelle tunnusomainen tapa törmäyttää toisiinsa yllättäviä asioita. Defoen Moll Flandersin kohdalla Hosseini kirjoittaa:



"Moll Flanders on siis 1700-luvun vastine Mimmit sijoittaa -tyyppisille podcasteille ja raha-aiheisille itseapukirjoille."


Futurismia kuvaavassa jaksossa Hosseini toteaa futurismin perustajasta Filippo Marinettista:


"Jos Marinetti eläisi, hän olisi todennäköisesti ensimmäisten joukossa jonottamassa uusinta iPhonea tai vehkeilemässä jotain outoa Elon Muskin kanssa."


Jos joku on siinä käsityksessä, että erotiikka ja porno ovat nykyajan ilmiöitä niin Kirjallisuuden kiihottavan historian jälkeen voi tunnustaa olleensa väärässä.

Kirjallisuuden kiihottava historia on mukaansatempaava eroottinen aikamatka, jolla voi törmätä ...... kaikenlaiseen.  


Silvia Hosseini: Kirjallisuuden kiihottava historia

379 sivua

Gummerus (2023)














Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän