Lyhyet, osa 5: Fiona Mozley: Elmet - Ben Lerner: Topekan koulu - Isabel Waidner: Corey Fah does social mobility
Teoksen yllä häilyy eristyneisyyden luoma uhka, jota korostaa se, että kertomuksen välissä on kappaleita, joiden tapahtuma-aika sijoittuu varsinaisen tarinan tulevaisuuteen. On paha. On väistämättöman tuntuinen paha, joka tulee yhä lähemmäs. On paikalliset ihmiset, jotka eivät kaihda keinoja
Isä, John, on isokokoinen mies ja ruumiin voimiltaan vahva, monissa tappeluissa voittamaton ja tappelemalla rahaa tienannut. Minulle hän tuo mieleen Colson Whiteheadin romaanin Balladi John Henrystä nimihenkilön. Kummankin näistä miehistä elämä roikkuu heidän fyysisten voimiensa varassa. Alan pelätä Johnin vanhenemista, sen mukanaan tuomaa voimien väistämätöntä hiipumista.
Isä lapsineen haluaa elää rauhassa omilla ehdoillaan. Vaatimattomasti ja luontoa kunnioittaen. Isä tekee kaikkensa opettaakseen lapsiaan pärjäämään maailmassa, joka on ankara ja kova, mutta hänen kykynsä suojata jälkikasvuaan on rajallinen.
Kiinnyin romaanin henkilöihin niin, että jouduin luopumaan Elmetin lukemisesta ennen nukkumaan menoa. Oli vahva tunne, että tämän romaanin horisontissa odottaa jotakin niin kauheaa, että näkisin lukemastani yöllä painajaisunia.
Fiona Mozley: Elmet
310 sivua
John Murray (2017)
Ben Lerner: Topekan koulu
Topekan koulu on Amerikka pienoiskoossa. Sitä lukiessa Don DeLillo istuu olkapäälläni.
Olen aloittanut tämän kirjan kerran aiemminkin ja niin silloin kuin tälläkin kertaa häikäistyin sen alusta, jossa Adam Gordon menee yöllä veneretken päätteeksi tyttöystävänsä kotitaloon. Siellä hetken oltuaan hän huomaa, että kyseessä ei olekaan tyttöystävän koti, vaan jonkun muun omistama, pohjapiirustukseltaan samanlainen talo.
Tässä kuvauksessa on jotain häiritsevää ja samalla se tuottaa voimakkaan tunteen siitä, että tiettyjen piirien amerikkalaisuus perustuu ennen muuta samuudelle. Topekan koulussa yksi samuuden keskeisiä piirteitä on asioiden ja ihmisten psykologisointi. Monet kirjan henkilöistä ovatkin psykoanalyytikkoja tai -terapeutteja.
Kirjassa lukiolaiset käyvät elämää suuremmiksi kasvavia retorisia väittelyjä, jotka korostavat puheen merkitystä olennaisena kulttuurisena tekijänä. Jotakin hyvin olennaista on siinä, että yksi puhekilpailujen muodoista on vyörytys, jossa kilpailijat ottavat toisistaan mittaa puhumalla mahdollisimman nopeasti.
Onnistunut retoriikka on avain mahdollisuuksiin ja niiden toteuttamiseen. Kielen merkitys on teoksessa muutenkin keskeinen.
Kirjassa on myös ns. pakollinen ulkopuolinen, Darren, jota muut pojat sekä kiusaavat että ottavat hänet armollisesti mukaan porukkaan. Hylkiminen ja hyväksyminen sekoittuvat toisiinsa.
Vaikka ensimmäisellä yrityksellä Topekan koulu osui huonoon lukuhetkeen ja jäi sen vuoksi kesken ahmaisin sen tällä kertaa lähes vyöryttämällä.
Ben Lerner: Topekan koulu
328 sivua
Englanninkielinen alkuteos: The Topeka School
Suomentanut Markku Päkkilä
Siltala (2020)
Isabel Waidner: Corey Fah Does Social Mobility
Olen useammassakin yhteydessä törmännyt mainintoihin Isabel Waidnerista, joten päätin lähteä ottamaan selvää hänen kirjallisesta tuotannostaan. Koska kirjastosta oli heti saatavilla hänen romaaninsa Corey Fah does social mobility se valikoitui tutustumiseni välineeksi.
Waidner paljastui varsin kokeelliseksi kirjailijaksi, jonka seurassa olin jatkuvasti pihalla jos toisellakin.
Teoksen kertojana on Corey Fah, joka on esikoisteoksellaan voittanut Fictionalisation of Social Evils -kirjallisuuspalkinnon, mutta palkinnon vastaanottaminen ei ole helpoimmasta päästä, sillä se osoittautuu ufoksi.
Coreyn lisäksi teoksen tärkeimmät henkilöt tyypit ovat Coreyn kumppani Drew sekä kahdeksanjalkainen Bambi Pavok.
On vaikea sanoa Waidnerin romaanista oikein mitään, mutta ainakin se tekee selväksi, että kirjallisuudessa suunnilleen kaikki on mahdollista. No rules!
Isabel Waidner: Corey Fah does social mobility
145 sivua
Hamish Hamilton (2023)
Kommentit
Lähetä kommentti