Siirry pääsisältöön

Adichien romaanista elokuva

Hyviä uutisia. Nigerialaisen Chimamanda Ngozi Adichien romaanista 'Half of a yellow sun' (suom. Puolikas keltaista aurinkoa) on tehty elokuva. Elokuvaa on jo esitetty Toronton elokuvafestivaaleilla viime syksynä ja teatterilevitykseen se on maailmalla tulossa ensi kesänä. Toivottavasti saadaan pian myös Suomeen.

Tätä elokuvaa kyllä odotan erittäin suurella innolla, vaikka melkeinpä aina käy niin, että kirjan pohjalta tehty elokuva osoittautuu jossain määrin pettymykseksi.

Ostin Puolikkaan keltaista aurinkoa aikoinaan sen Afrikkaan liittyvyyden ja kauniin kannen takia. Itse kirjailijasta en silloin tiennyt mitään. Romaanin ostamisen jälkeen sairastuin sopivasti enterorokkoon ja olin viikon verran sairaslomalla, jolloin ahmin Adichien romaanin. Rakkaus hänen teoksiaan kohtaan on jatkunut siitä asti.


Kommentit

  1. Ooh! Olen juuri kirjoittamassa Adichien Kotiinpalaajista, josta taisi tulla yksi Elämäni Kirjoista, ja mietin sitä lukiessani että näkisin sen mielelläni elokuvana. Nyt pitää siis lukea pian Puolikas keltaista aurinkoa ja alkaa odotella kesää. :)

    VastaaPoista
  2. Tosi kiva uutinen ♥ Toivottavasti leffaa pääsee katsomaan täällä Suomessakin jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  3. Olipas hauska tieto. Täytyy tutustua kirjailijan tuotantoon ennen kesää. :)

    VastaaPoista
  4. Finnkinon sivuilta ei vielä löytynyt tietoa tästä elokuvasta. Sen sijaan huomasin, että helmikuun puolivälissä tulee ensi-iltaan elokuva Nelson Mandelasta. Sekin on varmasti mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
  5. "We should all be feminists" ♥. Lukenut, katsonut, ihaillut, rakastanut ♥. Ei ole enempää sanoja.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip