Irène Némirovsky: Tanssiaiset

Irène Némirovsky (1903-1942) oli venäläisjuutalainen kirjailija. Hän syntyi Ukrainassa, asui myöhemmin Moskovassa, pakeni Venäjän vallankumousta Suomeen, jossa asui vuoden verran ja muutti tämän jälkeen Pariisiin ja kuoli lavantautiin Auschwitzin keskitysleirillä Puolassa. Némirovskyn läpimurtoteos oli vuonna 1929 julkaistu 'David Golder'. 'Tanssiaiset' (Le Bal) julkaistiin vuotta myöhemmin. Vuonna 2004 julkaistiin postuumisti Némirovskyn pidemmäksi sarjaksi aikoma 'Suite Francaise' (suom. Ranskalainen sarja, 2005), josta hän kuitenkin ehti saada valmiiksi vain kaksi ensimmäistä osaa.

Tanssiaiset on kristallinkirkas pienoisromaani. Niin hyvä, että lukiessa huomaa tämän tästä huokailevansa ihastuksesta. Se on kertomus uusrikkaasta Kampfin perheestä, joka on hankkinut rikkautensa perheen isän pörssikeinotteluilla. Rouva Kampfille tärkeintä on antaa muille ihmiselle sivistynyt ja varakas vaikutelma. Tämän rinnalla kaikki muu on toisarvoista, myös hänen tyttärensä, 14-vuotias Antoinette. 

Rouva Kampfin pyrkimykset hyvän vaikutelman luomiseksi saavat välillä lähes tragikoomisia piirteitä. Hänelle ihmisissä tärkeintä on heidän arvonimensä ja se, mitä nämä ajattelevat Kampfeista. Sen sijaan hänen ja Antoinetten välinen suhde on kaukana komiikasta. Mistä tahansa tyttöä on mahdollista syyttää, oli sitten kyse teoista, tekemättä jättämisistä, käytöksestä tai ulkonäöstä, niin rouva Kampf ei sanojaan säästele. "Yhäkö sinä pillität? Mahdoton oikuttelija...! Omaksi parhaaksesi sinua kai tässä ojennetaan! Varokin hermostuttamasta minua enempää..."  [...] "Istu suorassa, noin sinä näytät ihan kyttyräselältä."

Antoinette pakenee äitinsä ankaruutta unelmiin, joissa hän on ihailtu ja rakastettu. Kun rouva Kampf päättää järjestää suuret tanssiaiset, Antoinette fantasoi "pyörryttävästä musiikista", "syrjäisessä budoaarissa kuiskatuista lemmekkäistä sanoista" ja miehen vahvoista käsivarsista vartalonsa ympärillä. Rouva Kampf kuitenkin evää tyttäreltään pääsyn tanssiaisiin. 

Nèmirovsky kuvaa ihmisten välistä kanssakäymistä sosiaalisena pelinä, jossa pisteitä jaetaan sen mukaan, kuinka monta kreiviä, markiisia ja paronia kunkin tuttavapiiriin kuuluu. Muut ihmiset ovat ensisijaisesti kilpailijoita ja kateus myrkyttää ihmissuhteet. Pienin vihjauksin hymy huulilla tehdään mestarillisia iskuja toisen herkimpiin kohtiin. 

Antoinette on yksinäinen tyttö, jota kukaan ei tunnu rakastavan. Hän on kuitenkin tarkkasilmäinen ja juuri Antoinetten havaintojen kautta Némirovsky paljastaa nousukasmaisen elämän typeryyden. Koska kenelläkään ei tunnu olevan aikaa Antoinettelle hän kapinoi mielessään kokemaansa kohtelua vastaan. Hänen tunteensa ovat teini-ikäiselle tyypillisesti suuria ja kohtalonomaisia.  Elämän toistuminen päivästä toiseen samanlaisena samoine rutiineineen herättää hänessä kaipauksen toisenlaisesta elämästä ja kuolemakin vaikuttaa välillä elämää houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Eräänä päivänä Antoinette kuitenkin keksii oivan keinon kostaa äidilleen kaikki tämän ilkeät sanat ja nöyryytykset. Antoinetten tekemä temppu on huikaisevan hieno ja tehokas ja se muuttaa koko hänen perheensä elämän ratkaisevalla tavalla.  

Lukijana en voinut kuin ihailla Antoinetten rohkeutta 'Tanssiaiset' ei kuitenkaan suostu yksitasoiseksi kertomukseksi, jossa paha äiti saa palkkansa, vaan Némirovsky osoittaa, että sekä äiti että tytär kärsivät rakkaudettomuudesta ja heidän romanttiset unelmansa siitä, että tulisi joku, joka tekisi elämästä elämisen arvoista ovat loppujen lopuksi hyvin samanlaisia. 

***

Etsiessäni tietoa Némirovskysta törmäsin erittäin mielenkiintoiseen asiaan. Némirovskyn perheen asuessa Suomessa hänen isänsä vei varoja säilytykseen asianajotoimisto Dittmar & Indreniukselle ja varat ovat siellä vielä tänä päivänäkin. Huikaisevaa! Némirovskya haluan ehdottomasti lukea lisää.

Tällä teoksella osallistun Vive la France!-haasteeseen.

'Tanssiaisia'  lukiessa mieleeni tullut teos: brittiläinen komediasarja Keeping up appearances (Suomessa esitetty nimellä Pokka pitää).

'Tanssiaisista' muualla blogimaailmassa: Mari A:n kirjablogi  Kirjava kukko Kirjapolkuni