Siirry pääsisältöön

Kysymyshaaste



Tulin valtavan iloiseksi, kun Opuscolon Valkoinen kirahvi oli laittanut minulle tämän kysymyshaasteen. Olen ollut bloggari vasta reilun kuukauden ajan ja tämän haasteen myötä tuli olo, että sitä on vähän enemmän olemassa täällä blogimaailmassa.

Seuraavassa Valkoisen kirahvin esittämät kysymykset ja vastaukseni niihin.


Tässäpäs pohdittavia kysymyksiä:

1. Minkä kirjalahjan annoit viimeksi?
Viimeksi annoin kirjahyllystäni eteen päin Gabriel García Márquezin 'Sadan vuoden yksinäisyyden'. Luin sen itse vuosia sitten ja olin silloin vallan ihastuksissani. Kun yritin lukea sitä uudelleen, en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. Olimme kasvaneet eri suuntiin. :) 

2. Mikä saamasi kirjalahjoista on jäänyt erityisesti mieleesi?
Jan Blomstedtin esseekokoelma 'Vasta-ajattelijoita', jonka sain ihmiseltä, joka oli minulle joskus hyvin tärkeä ja jonka kautta löysin kirjallisuuden ihan uudella tavalla kuin aikaisemmin

3. Millainen lukija olet?
Selektiivinen. Olisi hienoa olla ennakkoluuloton tyyppi, joka lukee mitä erilaisimpia teoksia, mutta en vaan pysty siihen. Luen mielelläni kirjallisesti korkeatasoisia kirjoja, jotka usein ovat saaneet kirjallisuuspalkintoja (esim. Baileys Women's Prize for Fiction, Booker, Goncourt, Pulizer, August-priset, Finlandia). Olen vähän huono lukemaan suomalaista kirjallisuutta, mutta yritän parantaa tapojani edes tässä asiassa.  Afrikkalainen kirjallisuus on sydäntäni lähellä samoin kuin kirjat, joissa käsitellään identiteettiä, rotua ja siirtolaisuutta. 

4. Mikä on kirjoihin liittyvä noloin tilanteesi /asiasi?
Olen keskustellut kiihkeästi jostakin kirjasta ja myöhemmin tajunnut, että en ollut edes lukenut sitä. Olen myös kertonut kirjaan perustuvasta elokuvasta ja sitten huomannut, että kyseistä elokuvaa ei ole koskaan edes tehty, vaan puheeni elokuvasta perustui niihin kuviin, joita päässäni heräsi kirjaa lukiessa.

5. Mikä on kirjoihin ja lukemiseen liittyvä hienoin kokemuksesi?
Näitä olisi paljonkin, mutta yksi hienoimpia kyllä on, kun sain Michel Tournierin nimikirjoituksen hänen kirjoittamaansa romaaniin 'Kultapisara'. Tournier oli minulle nuorempana erittäin rakas kirjailija ja oli tosiaankin unohtumatonta tavata hänet livenä.

6. Mitkä ovat blogisi viisi itsellesi tärkeintä kirjaa?
Blogissani on vasta niin vähän kirjoja, että tämä on aika helppo. 1) Lahiri: The Lowland , 2) Tartt: The Goldfinch, 3) Alakoski: Köyhän lokakuu 4) Némirovsky: Tanssiaiset 5) Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

7. Missä ja miten luet mieluiten?
Oikeastaan missä vaan, missä se on mahdollista. Kotona sohvalla ja sängyssä, junassa, bussissa, lentokoneessa, kahvilassa. Aina ennen kuin alan lukea kirjaa, katson kuinka monta sivua siinä on. Usein myös asetan itselleni jonkinlaisen tavoitteen, montako sivua pitäisi lukea päivässä. En ole mitenkään erityisen nopea lukija ja joskus menee paljon aikaa siihen, että teen muistiinpanoja.

8. Jatka lausetta: Jos en lukisi, ...
katsoisin elokuvia. 

9. Mitä luet seuraavaksi? Miksi?
Väinön Linnan 'Täällä Pohjantähden alla', koska olen lupautunut Nooran blogissa niin tekemään ja en ole ko. teosta ennen lukenut. Häpeän.

10. Jos sinun pitäisi valita yksi kirja juuri nyt, mikä se olisi?
Ruth Ozeki: A tale for the time being. Olen juuri lukemassa tätä ja toivon kovasti, että onnistuisin bloggamaan siitä jotenkin niin, että muutkin saisivat käsityksen, miten uskomattoman hieno kirja tuo on. Jotain aivan omanlaatuistaan. Järisyttävä!!!

Haastan mukaan seuraavat blogit kirjoittajineen.


Kysymykset ovat seuraavat:

1. Jos saisit valita jonkun romaanihenkilön parhaaksi ystäväksesi, kenet valitsisit ja miksi?

2. Minkä olemassaolevan kirjan olisit halunnut kirjoittaa itse?

3. Pokkari vai kovakantinen?


4. Pidätkö ns. avoimista lopuista? Miksi tai miksi et?


5. Mitä pöytälaatikostasi löytyy?


6. Mikä kirja olisi hyvä puheenaihe ensitreffeillä?


7. Mihin kirjallisuudesta tuttuun paikkaan (todelliseen tai ei-todelliseen) haluaisit matkustaa ja miksi?


8. Kirjoista tehdään usein elokuvia. Mistä elokuvasta tulisi tehdä kirja?


9. Minkä kirjan suomenkielistä käännöstä odotat juuri tällä hetkellä?


10. Kuvitellaan, että ihan yllättäen yksi kirja katoaisi kirjahyllystäsi. Minkä kirjan katoaminen tuntuisi ikävimmältä ja miksi?






Kommentit

  1. Kiitos haasteesta! Vastailen näihin viikon tai viikonlopun aikana. :)

    En olekaan aiemmin käynyt blogissasi. Mukavalta näyttää, pitääpä tutkia arvioitasi. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos haasteesta ja hyvistä kysymyksistä! Itse olen huono keksimään kysymyksiä mutta ihan hyvä treenata sitäkin. Tartun siis varmasti haasteeseen kunhan vain saan keksittyä kysymykset. :)

    Täällä muuten toinen joka häpeilee Täällä Pohjantähden alla-trilogian lukemattomuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla. Jään mielenkiinnolla odottamaan kysymyksiäsi. Ja nyt olis hyvä sauma käydä kimppalukuna Pohjantähden kimppuun.

      Poista
  3. Kiitos haasteesta! Keksimäsi kysymykset näyttävät niin mielenkiintoisilta, että luultavasti vastailen tähän jossain vaiheessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että pidit kysymyksistä. Jään odottelemaan vastauksia.

      Poista
  4. Oli mukava löytää uusi blogi. :) Olet lukenut mielenkiintoisia kirjoja. Odotan kovasti Tarttin ja Laharin kirjoista kevään aika ilmestyviä suomennoksia.

    VastaaPoista
  5. Hei ihanaa, että löysit blogini. Hyvää kannattaa odottaa. Hienoja lukuhetkiä sulla tiedossa.

    VastaaPoista
  6. Hassua, nyt vasta tajusin että blogisi on noin nuori! Tuntuu kuin se olisi ollut olemassa jo paljon pidempään. :)

    Oli mukavaa lukea vastauksiasi. Minäkin olen hitaanpuoleinen lukija, ja laillasi suunnittelen etukäteen missä ajassa pyrin kirjan lukemaan. Useimmiten suunnitelmat heittävät häränpyllyä, niin kuin nyt esimerkiksi viimeisimmän lukemani kirjan, Adichien Kotiinpalaajien, kanssa kävi. Olin kuvitellut ja suunnitellut lukevani kirjan muutamassa päivässä, mutta luin sitä lopulta yli kaksi viikkoa. Kirja oli niin tiivis ja runsas ja upea, lukeminen oli tavanomaistakin hitaampaa, enkä halunnut pitkiä yötyöputkia tehdessäni lukea sitä ollenkaan (ettei lukukokemus olisi kärsinyt), vaan luin aina välillä ihan muuta.

    Sadan vuoden yksinäisyys pitäisi lukea, Tarttin uutuusteos kiinnostaa kovasti, ja minullakin on Linnan TPTA tulossa lukuun seuraavien joukossa (kuulun myös niihin noloihin, jotka eivät ole kirjaa aiemmin lukeneet :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara. Ihan untuvikko tosiaan vielä olen, mutta silti omakin fiilis on kuin olisin ollut täällä jo paljon pidempään.

      Poista
  7. Hei, hienoa löytää uusi blogi, jossa on luettu näin mielenkiintoisia kirjoja! Tulin tänne kun etsiskelin mitä muut ovat tykänneet NoViolet Bulawayon kirjasta, näkemyksesi siitä on kiinnostava.

    Ja meillä on yhteinen kokemus: Sadan vuoden yksinäisyys on kirja, jonka mainitsin mielikirjakseni varmaan 20 vuotta, aina sen jälkeen kun sen joskus 16-17 vuotiaana luin. Kun sitten ryhdyin lukemaan uudelleen paljon vanhempana, en löytänyt ollenkaan sitä kirjaa jota olin muistoissani vaalinut, kummallista. Kesken jäin minultakin, pidän mieluummin sen vanhan mielikuvan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kiva, kun löysit tänne.

      Mielenkiintoista, että koet noin samoin tuon Sadan vuoden yksinäisyyden. Luulen, että on kirjoja, joista saa enemmän irti nuorempana. Tähän joukkoon luulen kuuluvan myös Rikoksen ja rangaistuksen sekä Hessen Demianin ja Arosuden. Niitä en halua kokeilla lukea uudestaan, koska joskus aikanaan olivat valtavia elämyksiä.

      Poista
  8. Nuoruus on etsikkoaikaa. Oma minä vasta hakee itseään. En ehkä minäkään uskaltaisi lukea uudelleen Sadan vuoden yksinäisyyttä, en Arosutta (joka oli yksi nuoruuteni raamatuista) enkä montaa muutakaan niistä kirjoista, jotka aikoinaan antoivat mielelleni siivet ja lennättivät minut niin syvyyksiin kuin taivaisiinkin. Täällä Pohjantähden alla, raamattuni 19 veenä. Oletan, en tiedä, että on edelleenkin. (En vain ole uskaltanut lukea sitäkään uudelleen... :D)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän